Pakkassukat

Siinä vaiheessa, kun ulkolämpötila alkoi kieppumaan parissakymmenessä miinusasteessa, mieleeni muistuivat jo syksyllä kudotut (ja päättelemättä jääneet) paksut polvisukat. Nämä on tehty Lennun pajan Raahelangasta. Lanka on kehrätty lähialueen lampaanvillasta lähialueen kehräämössä ja värjätty käsin. Värisävyt tulevat vanhan Raahen puutalojen sävyistä. Langassa on lanoliini jäljellä. Sitä olikin niin reippaasti, että puikot joutuivat sukkien valmistuttua pesuun. Kuivankoppuroille käsilleni lanoliini teki hyvää.

Ostin langan käsityömessuilta ja sain samalla ohjeen Raahe-sukkiin. Muuntelin ohjetta siten, että neuloin sukat kärjestä aloittaen magic loop -tekniikalla polvisukkapituisiksi. Ohjeen mukaan sukat neulotaan varresta alkaen ja lyhyemmällä varrella. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun neuloin sukat varpaista aloittaen. Lähdin liikkeelle kutakuinkin suunnittelemattomasti. Selailin Ullasta erilaisia tapoja tehdä aloitus. Tutkailin samalla minkälaisia vaihtoehtoja kantapään tekemiseen on. Lopulta vain valitsin aloitustavan ja päätin palata kantapääproblematiikkaan myöhemmin. Purin sukan aloituksen useamman kerran, koska en meinannut saada siitä siistiä. Viimein aloitus oli kelpuutettava, vaikkei sukan kärjestä tullut niin hyvä kuin halusin. Tässä välissä kirjastosta tuli tekstiviesti, joka ratkaisi kantapääongelman. Tein sen Varpaista varteen -kirjan ohjeen mukaan. Kantapäästä tuli hyvin istuva, vaikka se näyttääkin pussittavalta silloin, kun sukka ei ole jalassa. Mallineule on Raahesukkien ohjeen mukainen, mutta tein pohjelevennykset nurjien raitojen kohdalle.

Sukat ovat oikein lämpimät, juuri omiaan parinkympin pakkasiin. 

Malli: Lennun pajan Raahe-sukka yllä mainituin muutoksin

Lanka: Raahelanka

Puikot: 3,5 mm

Yksivuotiaskin tarvitsi paksut sukat, jotta varpaat eivät paleltuisi talvikengissä, joiden vuorin veljet ovat melko tehokkaasti kävelleet littaan. Näitä sukkia varten lähdin lankaostoksille Oulun uusimpaan lankakauppaan. Lapsista kaksi oli mukana. Heistä vanhempi ryntäili lankahyllyltä toiselle ja nuorempi yritti kaataa virkkuukoukkutelineen. Päädyin siis hetkeäkään harkitsematta ostamaan tarjouslankaa, josta neuloin nämä lämpimät, mutta... vähemmän kauniit raitasukat.

Malli: oma perussukka
Lanka: JärboGarn Raggi
Puikot: 4 mm

Syksyn ensimmäiset sukat

Viime kesän Helsingin reissulla hotellin lähimailla sattui olemaan lankakauppa. Yhtenä helteisenä iltapäivänä piipahdin ostoksille. Liekö ilmalla ollut osuutta asiaan, kun astelin kaupasta ulos vain yhtä lankakerää kantaen. Ensimmäiset kerrokset neuloin  tulikumassa hotellihuoneessa, mutta sen jälkeen sukantekeleet jäivät kesälomalle. Palasin asiaan vasta nyt syksymmällä.

Lanka liukuu rauhallisesti harmaan sävystä toiseen ja juuri tuon värien vaihtelun halusinkin olevan valmiissa sukissa pääosassa. Siksi tein yksinkertaiset sukat, joiden varteen tein pitsikuviota kutomismukavuutta edistämään, mutta teräosa on sileää neuletta. Kerrankin mielikuva sukista vastasi lopputulosta:

Malli: oma, pitsineule Nancy Bushin kirjasta Knitting Vintage Socks

Lanka: Lang Jawoll Magic

Puikot: 2,5 mm

Kuvat on otettu kovalla kiireellä. Vauva herätsi päiväuniltaan juuri kuvanottohetkellä, joten tuloksena oli vain pari pikaista räpsäystä. Parempi sekin, kuin ei mitään - kaikki kesän kutomukset jäivät kokonaan kuvaamatta.

Pakkasviikon pelastus

Vietimme helmikuisen pakkasviikon Vuokatissa. Suunnitelmissa oli ulkoilua ja ulkona pakkasta pahimmillaan -37 astetta. Sisukkaasti käväistiin pikapyrähdyksiä pulkkamäessä, mutta sisähommiksihan se enimmäkseen meni. Sikäli hyvä homma, että sain tehtyä kovaan tarpeeseen perussukat, jotka ovat olleet niin ahkerassa käytössä, etten ole muistanut aikaisemmin edes kuvata.

Malli: perussukka
Lanka: Fabel
Puikot: 2,5 mm

Akuutti sukkapula tämän neulomuksen myötä helpotti hieman, mutta ei parantunut kokonaan. Lankavarastossakin on sukkalankakerä poikineen (ja serkkuineen ja pikkuserkkuineen...), joten omien jalkojen sukittaminen ei ole kuin ajasta ja viitseliäisyydestä kiinni.

Marraskuun ensimmäinen viikko odotettiin: "Joko ensi yönä, joko tänään illalla?" Ja: "Ei vielä. Ei vieläkään." Mutta loppuviikolla odotus päättyi ja siitä asti Lapaspajalla on ihailtu veljessarjan kolmatta jäsentä:

Vauvan syntymän jälkeen käsitöitä on tehty hiljakseen, eikä valmista vielä ole. Nämä valmistuivat jo lokakuulla:

Malli: Nottingham

Lanka: Drops Nepal

Puikot: 5 mm

Neuloessani ehdin jo harmitella, että valitsin esikoisen pipoa varten juuri tämän mallin. Keskeneräinen lakki näytti melkoiselta rumilukselta. Onneksi en kuitenkaan purkanut tekelettä, sillä lakin mallikuvio pääsee (tietenkin) oikeuksiinsa vasta kun pipo on päässä eikä 2o, 2n -osio pääse vetämään palmikkoa kasaan. Hitusen pidemmän olisin voinut lakista tehdä, senttikin lisää pituutta olisi riittänyt. Kylmemmillä ilmoilla lakin alle tulee kuitenkin puettua kypärälakki, joten eiköhän sillä hyvin tarkene. En ollut aikaisemmin neulonut mitään Dropsin Nepalista. Ihastuin lankaan niin, että lakin valmistuttua ostamassa sitä lisää toista projektia varten.

Malli: Kesävoi (Neulekirja - Tähkäpää ja muut lempineuleet, Korhonen-Österman) , koko 38

Lanka: Fabel

Puikot: 2,5 mm

Sisko halusi harmaat sukat, joten tein hänelle sellaiset syksyllä hankkimani Neulekirjan ohjeella. Sukat valmistuivat jo Sukkasadon aikana, mutta jäivät päivittämättä yllä mainitusta syystä johtuen. Villasukkien klassinen väri, harmaa, ei yllättäen tuntunutkaan tylsältä neulottavalta, vaan juuri oikealta väriltä näihin sukkiin. Ja Fabel - no, ehdottomasti yksi suosikkisukkalankani. Miellyttävän tuntoinen ja kestävä.

Vauvalle valmistui peitto käsityömessuilta ostetuista kankaista. Peiton koko on n. 78 cm x 78 cm. Päällypuolella on kahdenlaista puuvillakangasta ja taustana fleece, jonka olen ostanut joskus johonkin tarkoitukseen, johon en sitä kuitenkaan aikanaan käyttänyt. Kankaan ostettuani en nimittäin pitänytkään sen väristä, mutta tähän peittoon se mielestäni sopii. Tuskin olisin itse osannut yhdistää pöllökuvioista kangasta lehtikuvioiseen keltaiseen, tuo ajatus tuli kankaiden myyjältä. Tykkään kyllä lopputuloksesta. Peitto on ollut kovassa käytössä, se on sopivan lämmin ja mukavan pehmeä.







Keskimmäinenpoika halusi mukaan kuvaan, samoin omat varpaani :)

Kudottua ja ommeltua

Tänä vuonna - kerrankin - sain kudottua lapsille ensimmäiset lapaset ennen ensimmäisiä kylmiä ilmoja. (Lapasten bloggaaminen onkin sitten vähän viivästynyt.) Pojista vanhempi sai valita itse lapasten värin, joten ensimmäiset tänä syksynä kudotut lapaset ovat väriltään varsin heikosti lapselle sopivat. Alunperin valkoiset. Nykyään harmaat.

Malli: molemmissa lapasissa oma, valkoisten kuvioneule mallikirjasta
Lanka: Novita Nalle, valkoiset aloeveralla, ruskeat ilman
Puikot: 3 mm

Itselle valmistuivat violetit kämmekkäät, jotka ajattelin erityisesti edellisen postauksen viitan kanssa pidettäviksi. Kämmekkäiden nimi, Muhkia, kuvaa niitä hyvin. Muhkeat ovat ja lämpimät. Aluksi ajattelin, että lopputulos saattaa olla liian sekava, kun käsineisiin on käytetty palmikkoa, nostettuja silmukoita ja helmineuletta. Palmikko on kuitenkin kämmekkäiden ulkosyrjällä ja muut sisäpuolella, joten lopputulos ei ole niin levoton kuin epäilin. Samaan sarjaan kuuluu muuten myös kivannäköinen lakki.

Malli: Kotiliesi 25.8.2009
Lanka: Alfa, tasan kaksi kerää (eikä hitunen lisää olisi haitannut)
Puikot: 6 mm

Seuraavat sukat eivät esittelyä kaivanne. Mukava malli, mutta yllättävän isot näistä tuli. Toisaalta sehän on vain hyvä syy tehdä lisää vauvansukkia...

Malli: Tuulan sukat
Lanka: Jitterbug
Puikot: 2,5 mm

Viitan jämistä väkersin pienen laukun, jonka annoin lahjaksi. Malli on mukava ja kangastakin vielä jäljellä, joten toivon ehtiväni tehdä samanlaisen itsellenikin. Koristekukan ostin Oulun käsityömessuilta, josta olisin muuten löytänyt laukkuun puiset sangatkin. Harmi, että ehdin ommella laukun valmiiksi ennen messuja. Puisilla sangoilla laukku olisi käsilaukkumaisempi.

Malli: kirjasta Ihanat itsetehdyt laukut

Tuosta kirjasta muuten löytyy yksi jos toinenkin mielenkiintoinen laukkumalli, joten harkinnassa on pitäisikö kirja hankkia itselle siinä vaiheessa, kun lainakirja on palautettava kirjastoon.

Viimeiseksi vielä esikoiselle tehty raglanhihainen trikoopaita. Tein aikaisemmin tuosta keltaisesta kettukankaasta kuopukselle vauvanvaatteita ja halusin nyt kokeilla miltä kangas näyttää ruskean kanssa yhdistettynä. Ihan kivasti mielestäni onnistui, lopputulos ei ole liian vauvamainen. Ostin aikanaan kangasta niin pitkän pätkän, että sitä tosin riittää vielä varsinaisiin vauvanvaatteisiinkin kohtapuoleen saapuvalle tulokkaalle.

Malli: Ottobre

Lämmikettä itselle

Sukkasato alkoi syyskuun alussa ja laitoinkin heti sukkakutimen tulille. Epäilin, että saan sukat valmiiksi vasta satoilun loppupuolella, mutta toisin kävi. Vietin kuopuksen kanssa viime viikolla pari sairastelupäivää kotona, joten ehdin kutoa itselleni kauan haaveilemani polvisukat. Olen jo pidemmän aikaa halunnut kutoa polvisukat, mutta mielessä on kaihertanut epäilys kahden asian suhteen: saanko ikinä sukkia valmiiksi ja osaanko tehdä niistä hyvin istuvat. No - taas kerran - parempi yrittää kuin epäillä. Ja kyllä, valmiit ovat ja istuvat!

Olen päättänyt olla ostamatta sukkalankaa oman perheen sukkiin Sukkasadon aikana (vaikka tekosyy olisi kyllä hyvä), joten sieppasin lankalaatikosta kaksi kerää Nallea ja kudoin sukat niistä. Maailman kauneimmat sukat nämä eivät ole, mutta siitä huolimatta olen ihan innoissani näistä sukista!

Malli: omaan jalkaan sopiva, alussa 72 s, nilkassa 54 s
Lanka: Novita Nalle aloevera ja kukkaketo, molempia vajaa kerä
Puikot: 3 mm

Jossakin blogissa, varmaankin sytomyssyihin liittyen, näin Silo -pipon. Malli näytti kivalta, joten kun maitokaupan tarjoushyllyssä oli Tennesseetä, ladoin kärryyn muutaman kerän lankaa lakkia (ja vähän muutakin) varten. Lopputulokseen olen tyytyväinen: lakki ei pelkästään näytä kivalta, vaan se myös istuu todella hyvin päähän. Ainoa heikko puoli on väri. Varmasti väri näytti juuri tuolta marketissakin, mutta liekö halpa hinta sekoittanut ajatuksiani sen verran, että en jotenkin tajunnut langan olevan korallinpunainen, eikä… oikean punainen. Joten harkinnassa on lakin värjääminen.

Malli: Silo -pipo

Lanka: Novita Tennessee

Puikot: 3 mm

Nyt on ollut hieman lämpimämpää, mutta aikaisemmin, ensimmäisten syyskelien saavuttua huomasin, että lämpimämmistä takeista vain untuvatakki mahtuu päälleni. Se toki on hieman liian tuhti vaate näihin keleihin. Muistin, että jossakin viime vuoden Modassa oli viitan kaava. Siispä lehti esille, kangaskauppaan ja pieni hetki ompelukoneen äärellä. Viitta - jota kuulin myös lainapeitteksi kommentoitavan, hmph - oli nopeasti tehty. Kauluksen neuloin lankavarastoista löytyneestä Katia Perusta, joka ei kylläkään ole paras mahdollinen lanka suoraan ihoa vasten pidettäväksi. Ohjeesta poiketen en ommellut kaulusta viittaan kiinni, vaan tein siitä irtoversion, jotta sitä voi pitää muidenkin takkien kanssa.

Sukat ja lapaset

Lankavarastossani majailee erinäinen määrä Seitsemää veljestä(kin): on kokonaisia keriä ja monen suuruisia jämälankakasoja. Harvoin samaa väriä on yhtä kerää enempää. Pienentääkseni kokoelmaa edes hitusen, etsiskelin paksulle langalle sopivaa sukkaohjetta. Mieluinen malli löytyi:


Malli: Brigid
Lanka: Seitsemän veljestä
Puikot: 3,5 mm

Tykkään sukista kovasti. Mallissa yhdistyy mukavasti perinteinen teräosan 2o, 2n -joustin ja palmikko, joka tulee jännästi vain varteen ja pienen matkaa sen jälkeen. Tuo palmikko on mielestäni kaunis, sopisi hyvin käytettäväksi muissakin neulomuksissa. Piristävän punainen pari aloitti myös Sukkasatokauteni ja tarkoittaa, että puolet tavoitteista on saavutettu.

Nämä pienet kädet tarvitsivat suojakseen lapaset:




Kevään Novitaa selatessani mieleeni jäi kuva makkaravartisista lapasista. Lehti ei ollut käsillä, kun aloitin neulomisen, joten tein lapaset muistikuvan perusteella. Vastannevat varsin tarkkaan lehden ohjetta.

Malli: kutakuinkin Novitan kevät 2009 lehdessä olleet lapaset
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3 mm

Lapasmalli on sen verran toimiva, että taidan käyttää sitä myöhemminkin. Makkaravarsi jää mukavasti jumiin haalarin hihansuun alle. Pienet kädet eivät siis pääse liian helposti kiskomaan lapasia pois kädestä. Näistä lapasyksilöistä tuli hyvin istuvat ja jostakin syystä myös peukalo sujahtaa käsineitä puettaessa helposti paikalleen. Moista tilannetta en muistakaan ennen sattuneen näin pienten lapasten kohdalla.

Kerrankin sain kudottua lapsille villasukat ennen ensimmäisiä kylmiä. Veljesten sukat valmistuivat jo elokuussa. Isoveli valitsi itse langat sukkiinsa. Poika taisi tietää mitä tahtoi, sillä mies kommentoi valmiiden sukkien olevan juuri pojan oloiset. Pikkuveli sai tyytyä veljensä sukista jääneeseen valkoiseen ja tätinsä sukista jääneeseen turkoosiin.



Malli: kelta-valkoisissa sukissa oma, siniraidallisissa pikkulapsen pitkät sukat
Lanka: Maija
Puikot: 3 mm

Olen tehnyt lapsille ennekin raitasukkia ja huomasin vasta molempien poikien sukat neulottuani, että olin nytkin tehnyt raitasukat asiaa sen enempää ajattelematta. Viime talven oppi oli, että lasten sukissa on hyvä olla vähän pitemmät varret, niin hurjaa menoa ne välillä joutuvat todistamaan. Niinpä tein nytkin molempien sukkiin sen verran pitkät varret ettei lumi pääse kenkiin eikä nilkka loista paljaana.

Isoveljelle kudoin pipon Novitan mallilla, joka miellytti silmääni jo lehden ilmestyessä keväällä. Neuloin pipon Tennesseestä ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä, vaikka mallihan on tehty Samokselle. Arvelin, että moisella metodilla tulee pojan päähän sopivan kokoinen lakki. No, naftihan piposta tuli. Oma vika. Täytyy testata venyykö pipo - tai sitten vain kutoa uusi. Mallista pidän kovasti, se on yksinkertainen, mutta kivan näköinen.


Malli: Novita kevät 2009, malli nro 23
Lanka: Tennessee
Puikot: 3,5 mm

Sukkasadon avaussukat ovat puikoilla ja toivottavasti myös valmistuvat lähitulevaisuudessa. Neulominen on ollut viime aikoina sivuasia, kun syksyn ensimmäiset kuumetaudit ovat jyllänneet. Tänään sentään pääsimme koko porukalla pyörä- ja kärryretkelle syksyn tuoksuja haistelemaan.

Sinisissä tunnelmissa

Keväisellä Helsinginreissulla ostin muutaman kerän pehmeäntuntuista puuvillalankaa tarkoituksena tehdä niistä syksyksi itselleni huivi. (Sivumennen sanoen poden kroonista huivipulaa.) Jo keväällä päätin, että huivissa pitää olla reikiä, jokin pitsimalli siis. Kun kesällä blogeissa alkoi näkyä Baktuksia, aloin viehättyä malliin. Onneksi löytyi Lacy Baktus, joten sain sekä Baktuksen että reikiä.



Malli: Lacy Baktus
Lanka: Onlinie Catana
Puikot: 4,5 mm

Turhaan ei Baktusta ole kehuttu. Mukava ja monikäyttöinen huivi - ja vielä sekä helppo että nopea neuloa. Lankakaan ei ole ollenkaan hullumpaa, mukavan pehmeää puuvillaa. Ja huivi sattuu vielä passaamaan alennusmyynnistä löytyneen syystakin kanssa.

Samaisella Helsinginreissulla sisko valitteli sukkauupeloaan ja ihaili tuon edellä mainitun puuvillalangan väriä. Siispä hain heinäkuussa lankakaupasta muutaman kerän lisää turkoosia ja muokkasin ne Koiranputkisukiksi. Kutominen alkoi kesälomareissun alussa nelostiellä ja miltei valmista tuli paluumatkalla kolmostiellä. Ihan viimeiset kerrokset kudoin kotisohvalla. En jaksanut enää yön tunteina päätellä viimeiseksi valmistunutta sukkaa, vaan ajattelin tehdä viimeistelyt seuraavana aamuna. Virhe. Tavoistani poiketen unohdin sukankutimen yöksi sohvalle. Toinen virhe. Seuraavana aamuna lasten aamuohjelmia katsellut esikoinen nimittäin havaitsi sohvalla mielenkiintoisen leikkikalun, kiskaisi puikot irti kutimesta ja ryhtyi purkamaan sukkaa. Kiva lelu. Samassa tohinassa sukan ohjekin ehti mystisesti katoamaan. Siispä kudoin toisen sukan kärjen uudestaan ilman ohjetta. Aivan kärjestä tuli hitusen erilainen kuin oli tarkoitus, mutta onneksi ero ei ole silmiinpistävä.



Malli: Koiranputkisukat
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3 mm

Laajakaistan sairastelu aiheutti tauon blogipäivityksissä, mutta tekniikan reistaillessa on valmistunut muutama käsityö.

Edellisen postauksen epäonnistunut lakki oli vähällä lopettaa keväiset pipotalkoot alkuunsa. Vauva kuitenkin tarvitsi huhtikuun viileisiin ilmoihin lakin, joten neuloin Samoksen jämistä perinteisenmallisen vauvanlakin. Helppo, nopea ja oikeastaan ihan mukiinmenevän näköinen pipo tällä mallilla syntyy. Tällä kertaa ymmärsin myös käyttää pienempiä puikkoja, joten lakki ei ole ottanut asiakseen laajentaa itseään.

Malli: perinteinen vauvan lakki, Novita

Lanka: Samos

Puikot: 4 tai 4.5

Jos tänä keväänä neulomani lasten pipot eivät suuria tunteita - tai onnistumisen riemua - herättäneetkään, niin omaan kevätlakkiini olin enemmän kuin tyytyväinen. Viime kesänä ostetut Bambut löysivät paikkansa Edna rose -lakkina. Tämä kutomus tuntui heti omalta niin mallin, värin kuin langankin puolesta. En ole aikoihin neulonut itselleni mitään valkoista ja nyt ihmettelen miksi en, niin mukavalta väri vaihteeksi tuntui. Paljon pipoa tulikin käytettyä ennen kuin ilmat lämpenivät.

Malli: Edna Rose (ravelry)

Lanka: Novita Bambu

Puikot: 3,5 mm

Torstaina tuuli lennätti oksankappaleita pitkin pihaa, melkein tuntui kuin sisälläkin olisi tuullut. Sopivasti kalsean päivän iloksi valmistuivat erittäin pikkutyttömäisen väriset sukat. Ostin langan joskus talvella, jolloin lankakaupan bambusukkalankavalikoimat olivat vähäiset. Valitsin kahdesta väristä mieluisamman, mutta ei tämä ihan suoskikkivärini kyllä ole. Mallista pidän, samoin langan "tunnusta". Sananlaskua mukaillakseni ei väri lankaa pahenna...

Malli: Nutkin

Lanka: Hjertegarn bamboo

Puikot: 2,5 mm

Yhteistyössä ompelukoneen ja saumurin kanssa olen saanut aikaiseksi vauvalle kettukankaasta puseron ja housut sekä esikoispojalle kevätjuhlia varten tarvitun peikkopaidan. Vauvan housujen kaava oli varsin yksinkertainen, eikä ompelemisessä mennyt kuin muutama hetki. Puseron kauluksesta pidän kovasti: pukeminen on helppoa, mutta kaulus ei roiku vatteen ollessa päällä. Olen myös ollut tyyväinen kankaaseen, joka ei ole muuttunut kärsineen näköiseksi ahkerasta pesemisestä ja rumpukuivauksesta huolimatta.

Esikoinen innostui peikkopaidastaan niin, ettei antanut irroittaa siitä häntää, jonka olin ajatellut ottaa kevätjuhlan jälkeen pois. Yllättävän vähän häntä näyttää menoa hidastavan, mutta ulkoillessa se on kuitenkin varminta laittaa takin alle piiloon. Arvelisin, ettei pyöräretkeä kannata pilata sillä, että lankahäntää irroitellaan kettinkien tai pyöränpinnojen välistä.

Vauvan pusero ja housut

Kaava: Ottobre 1/2009

Peikkopaita

Kaava: Ottobre 1/2009 (venekauluksinen pusero)

Aapelit

Suklaanruskeat Jannet muuttui puikkojen käsittelyssä Aapeleiksi. Aapelit matkasivat syntymäpäivälahjaksi enolle, joka on ahkera villasukkien kuluttaja. Sukkien malli on mielestäni oikein mukava, mutta silmukoita sain luoda ohjeessa mainittua enemmän, jotta sain sukista tarpeeksi suuret (koko 42). Tiukahkolla käsialallani ja ohjeen mukaisella silmukkamäärällä tehtynä sukat olisivat sopineet muutaman numeron pienempään jalkaan.

Jannesta en ole aikaisemmin sukkia - tai mitään muutakaan - neulonut. Mukavalta paksulta sukkalangalta se tuntui ja tuo ruskean sävy oli mielestäni kaunis. Kuvaushetkellä oli kaunis auringonpaiste, joka vähän vääristää langan väriä. Sukat nielivät lankaa vähän kolmatta kerää. Pääsen siis vielä neulomaan jämälangasta pienemmät sukat, ehkä toisella värillä ryyditettynä.

Malli: Aapeli
Lanka: Gjestal Janne
Puikot: 4 mm

Valjut mustikat

Valjut mustikat

Malli: Blueberry Waffle Socks

Lanka: Novita seitsemän veljestä

Puikot: 3,5 mm

Sisko toi jo viime talvena kerän vaaleansinistä seitsemää veljestä, joka oli tarkoitus muuttaa sukiksi. Toimitus vähän venähti, mutta onneksi sukantarve ei ole matkan aikana kadonnut.

Puikkoni tekivät tovin töitä ja saivat aikaiseksi vohvelikuvioiset sukat. Malli on mukava, erittäin yksinkertainen, mutta lopputulos on kivan näköinen. Oikeitten ja nurjien silmukoitten kanssa leikitellessä sukat valmistuivat miltei huomaamatta. Kantapää on tehty koulussa opitulla tavalla, mutta kutomalla aina oikeaa. Kärkeen tein nauhakavennukset, jollaisia olen aikaisemmin tehnyt vain lapasiin. Näyttävät passaavat myös sukkiin. Langan väri ei ole mustikansininen, joten nimesin ne Valjuiksi mustikoiksi. Kuvat ovat postauksen alussa, koska blogger tuntui ne ehdottomasti sinne haluavan... enkä minä kai halunnut tarpeeksi tiukasti niitä muualle siirtää.

Vauvan polvisukkien jälkeen otin puikoille Juniorille tarkoitetut polvisukat. Silmukkamäärän kanssa oli melkoista säätämistä, mikä taisi johtua siitä, etten millään meinannut hyväksyä, että vauvan sukkien ja n. kolmevuotiaan sukkien välillä on reilusti kokoeroa. Pojan jalan mittaamisesta huolimatta aloitin sukat kahdesti liian pienellä silmukkamäärällä ennen kuin uskoin, että parempi on tosiaankin tehdä sukat mittojen mukaan eikä tunnepohjalta.

Lopputulokseen olen tyytyväinen, nopean sovituksen perusteella sukista tuli juuri oikean kokoiset. Varsi istui pojan jalkaan erityisen hyvin.

Malli: mittojen mukaan tehty, oppia otettu sekä Supervauvan polvisukista että Projektisukista

Lanka: Sandnesgarn Sisu

Puikot: 2,5 mm ruusupuiset sukkapuikot

Sukkia neuloessani tuli värien suhteen déja vu -fiilis, eikä syyttä. Pieni tutkimusretki vaatehuoneeseen todisti, että olen aikaisemminkin pitänyt turkoosin ja harmaan liitosta. Joskus 1980 -luvun lopulla tai seuraavan vuosikymmenen alussa itselleni kutomissani sukissa on miltei tismalleen samat värisävyt, lanka vain on paljon paksumpaa.

Pienen pienet sukat

Puikoilla on ollut yhtä aikaa kolme neulomusta. Ensimmäisenä niistä valmistui Sukkasadon alkamisen myötä vauvan sukat. Nämä ovat muuten ensimmäiset tämän kokoluokan sukat, jotka olen neulonut. Valmiit sukat tuntuvat mahdottoman pieniltä, aika äkkiä näköjään unohtuu kuinka minimaaliset jalat vauvoilla on.

Tekniikkapuolella opiskelin minisukkien myötä tiimalasikantapään tekemistä. Aluksi käytin apuna Ullan ohjetta. Ensimmäisen sukan kantapään purin neljä kertaa ja meinasin jo unohtaa koko tiimalasin. Lähdin kuitenkin vielä tutkailemaan nettia lisäavun toivossa ja löysin wrap and turn -ohjeen. Sen avulla tein viidennen yrityksen, joka onnistui edellisiä paremmin, vaikkakaan ei ole aivan priimaa.

Toiseen sukkan sain tehtyä tiimalasikantapään yhdellä kerralla ja kohtuullisella lopputuloksella. Aikaa kantapään värkkäämiseen kylläkin meni enemmän kuin ikinä kehtaan tunnustaa. Olen tyytyväinen, etten jättänyt leikkiä kesken, vaikkei se kaukana ollutkaa. Tiimalasikantapää kun onnistuessaan on mukavan näköinen. Ehdin varmaan tehdä asian tiimoilta lisäharjoituksia vielä Sukkasadon aikana.

Malli: Supervauvan polvisukka, Uhoava gnu

Lanka: Austerman Step

Puikot: 2,5 ruusupuiset sukkapuikot

Syksyisiä iltoja varten

Illat ovat jo pimentyneet ja silloin tällöin ilmassa tuntuu jo pieni häivähdys syksyä. Eilen valmistuivat viileneviä syyssäitä varten harmaat sukat. Neuloin ne viime talvilomalla Saksasta ostetusta langasta. Kerällä lanka näytti hieman levottoman väriseltä, siinä on paksumpi vaalenharmaa säie ja ohut tummanharmaa säie. Neulottuna pintana väri on kuitenkin mieluinen, eläväpintainen harmaa. Harmi, etten tullut ostaneeksi lankaa tämänvärisenä kahta kerää enempää. Eilisiltaisen testitassuttelun perusteella sukat eivät myöskään kutita paljaissa jaloissa.

Malli: River Rapids Socks

Lanka: Uschi Universal (75% villaa, 25% polyamidia), kulutus n. 60 (?) g

Puikot: 2,5 mm ruusupuiset sukkapuikot

River Rapids -sukat olivat mukavaa neulottavaa ja etenivätkin melko joutuisasti. Aloitin ensimmäisen sukat kutomisen ohjeen mukaisesti kahden puikon systeemillä, mutta se tuntui kömpelöltä tavalta neuloa. Hain siis kaapista puikkoperheen loputkin jäsenet ja neuloin sukat perinteisellä puikkomäärällä. "Suljin" sukan kärjen ensimmäistä kertaa silmukoimalla. Varsinkin ensiksi kudottu sukka onkin tuon tekniikan suhteen harjoittelukappale, mutta toisessa jälki on jo parempaa, joten opittavissa tämäkin taito taitaa olla.

Sunnuntaiaamun sää näyttää Oulussa varsin vaihtelevalta: välillä aurinko kurkistaa pilvien raosta, mutta juuri nyt näyttää siltä, että vettä tulee millä hetkellä hyvänsä. Tiedossa on kuitenkin rentoa vapaapäivänviettoa ja ehkä myöhemmin illalla hetki aikaa seuraavan neuloprojektin aloitteluunkin.

Lämmikettä viluvarpaille

Kivitalossa palelee talvisin varpaita, minulle vinkattiin. Tilanne kuulemma helpottuisi, jos kivitalon asukilla olisi tummat, paksut villasukat. Siispä neulomaan:

Malli: Jepyn blogista

Lanka: Seitsemän Veljestä, tumman harmaa

Puikot: 3,5 mm bambusukkapuikot

Neulominen lähti liikkeelle tihkeästi, mutta kun pääsin vauhtiin, sukat valmistuivat nopeasti. Ohjeesta poiketen tein sukkiin perinteisen kantapään. Tiimalasikantapäätä en ole koskaan tehnyt, enkä muistanut tulostaa ohjetta mukaani, kun kudoin sukkia reissussa ollessani. Kovasti kyllä kiinnostaisi opetella tiimalasikantapää, mutta nyt se jäi tuonemmaksi.

Lanka näyttää kuvissa vähän oudon väriseltä, luonnossa se on kaunis tumma harmaa. Neulomista aloitellessani vähän epäilin pystyykö talvisen surkeissa valaistusolosuhteissa ylipäätään kutomaan tummaa lankaa, mutta ei se ollutkaan ongelma.

Seuraavaksi neulon jotakin ihan itsekkäästi ihan itselleni. Ja toivon, että ainakin silloin tällöin vuorokaudesta löytyisi myös neulomiseen käytettävissä olevia tunteja.