Merinoa

Meinasin jo lopetaa blogikirjoittelun, mutta harkinnan jälkeen päätin kuitenkin pitkästä tauosta huolimatta jatkaa. Blogi palvelee itseäni käsityöpäiväkirjana. Monet tekeleet ovat jääneet tallentamatta ja se on harmi. Siksipä yritän nyt saada enemmän neulomuksia ja ompeluksia tallennettua Lapaspajaan.

Ostin loppuvuodesta merinoneulosta ja -interlockia, joista värkkäilin joululahjoja. Omaan käyttöönkin varasin muutaman pätkän villaa. Pakkasten tultua siirryin villojen ihailusta ja silittelystä tositoimiin. Ensimmäiseksi uskaltaudin saksimaan raitamerinon, josta tein villatakin. Matkan varrelle sattui muutama ompeluvirhe eikä leikkaamisostollakaan kaikki mennyt ihan putkeen, mutta lopputulos on mieluinen. Takki on lämmin ja pehmoinen. Ihana. Tuntuu, ettei sitä raskisi ottaa ollenkaan pois päältään.

Kuvassa neuletakin alla on viime vuoden puolella tehty joustocollegemekko. Sopiva jokapaikan vaate, jota olen käyttänyt niin töissä kuin kotonakin. Sopivan paksu talvikeliin, mutta tarpeeksi ohut, ettei vaatteesta tullut tönkkö.

Kaavat: Neuletakki MakeItWork! -kaavalla (Linnel) ja joustocollegemekko Onion 2035

Peppi-kukka

Peppi-kukka näytti kivalta verkkokaupan sivuilla, ihastutti, kun sain kankaan käsiini ja valmiina vaatteena – no, sehän on suorastaan erinomaisen mahtava kuosi (ja hyvänlaatuinen kangas).

Kangasta aikani pyöriteltyäni päätin tehdä siitä tunikan, jonka hihanmitta olisi jotakin pitkän ja lyhyen välimailta. Muokkasin kaavan edellisen postauksen tunikasta lyhentämällä ja kaventamalla kaavaa sekä muokkaamalla hieman kaula-aukkoa. Lopputulos ei ole vielä se Ihan-Täydellinen-Tunikakaava, mutta ei tässäkään hirveästi valittamista ole.

Kaava: Ottobre (3/2012), Timeless and Cozy muokattuna

Harmaata, harmaata

Viimeisimmässä Ottobre Womanissa (5/2012) oli useampiakin mieleenkiintoisia kaavoja. Aikaisemmin syksyllä hankkimani harmaa trikoo huuteli haluavansa pallohelmaiseksi mekoksi, joten ilman suurempaa pohdintaa otin tämän kaavan ensimmäiseksi käsittelyyn.

Kuva ei oikein kerro totuutta mekosta, kuvaaja kun meni ottamaan pikaotoksen yläviistosta (hyvä hovikuvaaja on edelleen haussa). Helma on selvästi pallomainen, vaikka se ei tässä kuvassa oikein siltä näytäkään. Värinsä ansiosta mekko on helppo yhdistellä erilaisten asusteiden ja neuletakkien kanssa. Tässä kaverina ovat valkoinen huivi ja sähkönsiniset sukkahousut. Varsin toimistokelpoinen yhdistelmä tuli myös, kun yhdistin vaatteeseen mustat sukkahousut ja vaaleanpunaisen neuletakin.

Kaavaa muokkasin hihojen osalta leveämmäksi, vaikka järin leveät eivät hihat siltikään ole. Kaula-aukkoa pienensin hieman, vähempikin pienentäminen olisi riittänyt. Helman rypytin ohjeen mukaan framilonilla ja kanttasin. Seuraavaan versioon taidan tehdä laiskan naisen version: perinteisen kuminauhakujan.

Kaava: Ottobre 5/2012
Kangas: trikoo

Peruskauraa

Viime keväänä aioin ja aioin - ja aikomiseksi jäi. Trikoopipojen ompeleminen lapsille siis. Tänä syksynä sain itseäni niskasta kiinni ja hyvä niin: yhden lakin ompelemiseen ei saa hirveän paljon aikaa tuhrattua vaikka kuinka yrittäisi - ja lempeinä syyspäivinä trikoolakki on juuri sopivan lämmin.

Keskimmäisen pipo pari kesää sitten ommellun t-paidan jämistä.

Nuorimmaisen ylipitkä pipo joustofroteesta. Liikkuvan pojan kuvaaminen kännykkäkameralla on hieman... no joo.

Kuopus sai myös liikennemerkkitrikoosta ommellu paidan. Kaavana Ottobren Villi Viikinki, varsin passeli raglanhihaisen paidan kaava. Poika on erityisen innostunut puserosta löytyvästä bussipysäkin kuvasta.

Mukava maanantai

Tästä kankaasta piti tulla jakku, vaan eipä tullutkaan. Kun levitin kankaan pöydälle leikkaamista varten, se alkoikin tuntua hamekankaalta. Siispä suunnitelmiin muutos ja vanha tuttu a-linjaisen hameen kaava esille. Saksimista, ompelua kolmessa-neljässä erässä lasten nukkuessa ja siinähän se, tämänhetkinen suosikkihameeni.

Vaikka oli maanantai, vesisadetta ja tylsähkö työpäivä, niin ei harmittanut yhtään. Sen verran mukavalta tuntui pitkästä aikaa laittaa päälle itse väkerretty hame, vaikka näin simppeliä mallia olikin.

Kaava:SK

Kangas: Marimekon Tantsu (joka passaa mielestäni vaatteeksi, pöytäliinaksi ja vaikka miksi!)

Jakku

Palasin helmikuun lopussa työelämään, mikä aiheutti voimakkaan tarpeen päivittää vaatekaappia. Käsityölehdestä silmiini osui jakku, jonka tekeminen vaikutti nopealta ja helpolta -  ja sitä se olikin. Marimekon alennuksesta ostettu Muija sai tämän muodon:

Kaava: SK 3/2012
Kangas: Marimekko

(Voi ei. Kenen tuo maha on? Mistä se on siihen tullut ja miten se lähtisi pois?)

Olen yhdistänyt jakkua mekkojen lisäksi myös farkkuhameen ja farkkujen kanssa. Toimii hyvin. Toimii niin hyvin, että tein uuden reissun kangaskauppaan. Toinen pala vähän keväisempää Marimekkoa odottaa leikkaamista ja ompelua.

(Eikä maha näytä noin pahalta farkkuhameessa. Tai no. Ehkä pitäsi vihdoinkin aloittaa kuntoilu.)

Joululahjat, osa II

Tässä perheessä hameita ei käytä kuin minä, mutta onneksi on kummityttö, jolle voi surautella vaaleanpunaisia unelmia. Tyttö on innostunut käyttämään hameita, ne kun on housuja näppärämpi pukea itse. 

Hame on perusmallia, mutta ilman ohjetta ei tätä kuitenkaan väsännyt. Hyvä niin, muuten olisin luultavasti tehnyt kuminauhakujan taittamalla kujan hameen yläosasta. Tuloksena olisi ollut turhan paksu vyötäröosa. Nyt kuminauhakuja on tehty puuvillasta, joten vyötärö ei ole tönkkö. Kangas on minusta vallan ihana, taitaa olla Hilcon. Ja vaikkei sitä kukaan näekään, niin itseäni ilahduttaa, kun tiedän, että hameen nurjalla puolella on suikale kaunista puuvillaa.

 Ohje: Ompele kaunista lapselle -kirjasta
Kangas: samettia

Ompelin lahjaksi myös muutaman kauppakassin paksuhkosta puuvillasta. Kassit menivät innokkaille sukankutojille, joten kätkin niiden sisään pari kerää Fabelia.

Muutama joululahja on vielä esittelemättä, mutta ehtiihän sitä ensi vuonnakin :) 

Hyvää uutta vuotta!

Uudempia ja vanhempia valmistuneita

Tällä kertaa kooste uudempia ja vanhempia valmistuneita.

Joskus elokuulla surautin keskimmäiselle vekaralle kerhohousut, joita poika onkin mielellään pitänyt:

Kaava: Ottobren perushyvä housukaava

Keväällä aloitin itselleni lakin välikausitakin kanssa pidettäväksi. Lämpimät ilmat tulivat juuri ennen päälaen kavennuksia, joten neulomus joutui kesäteloille ja valmistui syksyllä sopivasti ilmojen viilettyä.

Malli: kesätauon aikana olin hukannut lakin ohjeen, joka oli Spring jotakin... Ei siis ole oma malli, mutta en löytänyt muistiinpanoja mallin nimestä.
Lanka: Novita Tennessee
Puikot: 3,5 mm

Kesällä ostettu raitalanka muuntui lapasiksi. Langan väritys oli mielestäni herkullinen, joten tein peruslapaset, joissa värit pääsevät parhaiten esille. Neulomismielenkiinnon lisäämiseksi tein lapasiin intialaisen peukalokiilan, jota aion käyttää myöhemminkin. Istuu käteen todella hyvin, mutta lisäykset täytyy tehdä toisella metodilla kuin näissä lapasissa, jotta peukalokiilasta tulee kauniimman näköinen. Kudoin lapaset ensimmäistä kertaa pyöröpuikolla. Tykästyin tapaan niin, että seuraavatkin lapaset valmistuvat samalla tavalla.

Malli: peruslapanen intialaisella peukalokiilalla
Lanka: Freedom Spirit (100 % villaa)
Puikot: 3,5 mm

Pienet ilot

Viime syksynä, juuri äitiysloman alettua, pistäydyin vanhempieni luona. Samalla kävin katsastamassa lähikaupungin kangaskaupan. Siellä trikoohyllyssä, kaikkein alimpana, piilotteli retrohenkinen ruskea-valkoinen kangas. Teki mieli ostaa, mutta epäilin, etten ehdi ompelemaan. Tein itseni kanssa sopimuksen: jos kangasta on jäljellä vielä seuraavalla käyntikerralla, ostan sitä itselleni t-paidan verran. Ja kuinkas kävikään. Keväisellä kangaskauppareissulla pieni palanen trikoota odotteli juuri minua.

Piirtelin kaavat Joka tyypin kaavakirjasta ja annoin saumurin laulaa. Paitaa sovitellesani huomasin, että paidasta oli tulossa jopa parempi kuin olin ajatellut. Siksipä kaula-aukon huolittelu vähän jännitti, en halunnut pilata paitaa rumalla kaula-aukolla. Enkä onneksi pilannutkaan. Menin varmistelussa niinkin pitkälle, että harsin trikookaitaleen paikalleen ennen ompelemista. Kannatti nähdä sen verran vaivaa, koska kerrankin kaula-aukko asettui nätisti ihan ensi yrittämällä.

Kangas: trikoota

Kaava: Joka tyypin kaavakirja

Peruspaita, hyvä mieli!

Marraskuun ensimmäinen viikko odotettiin: "Joko ensi yönä, joko tänään illalla?" Ja: "Ei vielä. Ei vieläkään." Mutta loppuviikolla odotus päättyi ja siitä asti Lapaspajalla on ihailtu veljessarjan kolmatta jäsentä:

Vauvan syntymän jälkeen käsitöitä on tehty hiljakseen, eikä valmista vielä ole. Nämä valmistuivat jo lokakuulla:

Malli: Nottingham

Lanka: Drops Nepal

Puikot: 5 mm

Neuloessani ehdin jo harmitella, että valitsin esikoisen pipoa varten juuri tämän mallin. Keskeneräinen lakki näytti melkoiselta rumilukselta. Onneksi en kuitenkaan purkanut tekelettä, sillä lakin mallikuvio pääsee (tietenkin) oikeuksiinsa vasta kun pipo on päässä eikä 2o, 2n -osio pääse vetämään palmikkoa kasaan. Hitusen pidemmän olisin voinut lakista tehdä, senttikin lisää pituutta olisi riittänyt. Kylmemmillä ilmoilla lakin alle tulee kuitenkin puettua kypärälakki, joten eiköhän sillä hyvin tarkene. En ollut aikaisemmin neulonut mitään Dropsin Nepalista. Ihastuin lankaan niin, että lakin valmistuttua ostamassa sitä lisää toista projektia varten.

Malli: Kesävoi (Neulekirja - Tähkäpää ja muut lempineuleet, Korhonen-Österman) , koko 38

Lanka: Fabel

Puikot: 2,5 mm

Sisko halusi harmaat sukat, joten tein hänelle sellaiset syksyllä hankkimani Neulekirjan ohjeella. Sukat valmistuivat jo Sukkasadon aikana, mutta jäivät päivittämättä yllä mainitusta syystä johtuen. Villasukkien klassinen väri, harmaa, ei yllättäen tuntunutkaan tylsältä neulottavalta, vaan juuri oikealta väriltä näihin sukkiin. Ja Fabel - no, ehdottomasti yksi suosikkisukkalankani. Miellyttävän tuntoinen ja kestävä.

Vauvalle valmistui peitto käsityömessuilta ostetuista kankaista. Peiton koko on n. 78 cm x 78 cm. Päällypuolella on kahdenlaista puuvillakangasta ja taustana fleece, jonka olen ostanut joskus johonkin tarkoitukseen, johon en sitä kuitenkaan aikanaan käyttänyt. Kankaan ostettuani en nimittäin pitänytkään sen väristä, mutta tähän peittoon se mielestäni sopii. Tuskin olisin itse osannut yhdistää pöllökuvioista kangasta lehtikuvioiseen keltaiseen, tuo ajatus tuli kankaiden myyjältä. Tykkään kyllä lopputuloksesta. Peitto on ollut kovassa käytössä, se on sopivan lämmin ja mukavan pehmeä.







Keskimmäinenpoika halusi mukaan kuvaan, samoin omat varpaani :)

Kudottua ja ommeltua

Tänä vuonna - kerrankin - sain kudottua lapsille ensimmäiset lapaset ennen ensimmäisiä kylmiä ilmoja. (Lapasten bloggaaminen onkin sitten vähän viivästynyt.) Pojista vanhempi sai valita itse lapasten värin, joten ensimmäiset tänä syksynä kudotut lapaset ovat väriltään varsin heikosti lapselle sopivat. Alunperin valkoiset. Nykyään harmaat.

Malli: molemmissa lapasissa oma, valkoisten kuvioneule mallikirjasta
Lanka: Novita Nalle, valkoiset aloeveralla, ruskeat ilman
Puikot: 3 mm

Itselle valmistuivat violetit kämmekkäät, jotka ajattelin erityisesti edellisen postauksen viitan kanssa pidettäviksi. Kämmekkäiden nimi, Muhkia, kuvaa niitä hyvin. Muhkeat ovat ja lämpimät. Aluksi ajattelin, että lopputulos saattaa olla liian sekava, kun käsineisiin on käytetty palmikkoa, nostettuja silmukoita ja helmineuletta. Palmikko on kuitenkin kämmekkäiden ulkosyrjällä ja muut sisäpuolella, joten lopputulos ei ole niin levoton kuin epäilin. Samaan sarjaan kuuluu muuten myös kivannäköinen lakki.

Malli: Kotiliesi 25.8.2009
Lanka: Alfa, tasan kaksi kerää (eikä hitunen lisää olisi haitannut)
Puikot: 6 mm

Seuraavat sukat eivät esittelyä kaivanne. Mukava malli, mutta yllättävän isot näistä tuli. Toisaalta sehän on vain hyvä syy tehdä lisää vauvansukkia...

Malli: Tuulan sukat
Lanka: Jitterbug
Puikot: 2,5 mm

Viitan jämistä väkersin pienen laukun, jonka annoin lahjaksi. Malli on mukava ja kangastakin vielä jäljellä, joten toivon ehtiväni tehdä samanlaisen itsellenikin. Koristekukan ostin Oulun käsityömessuilta, josta olisin muuten löytänyt laukkuun puiset sangatkin. Harmi, että ehdin ommella laukun valmiiksi ennen messuja. Puisilla sangoilla laukku olisi käsilaukkumaisempi.

Malli: kirjasta Ihanat itsetehdyt laukut

Tuosta kirjasta muuten löytyy yksi jos toinenkin mielenkiintoinen laukkumalli, joten harkinnassa on pitäisikö kirja hankkia itselle siinä vaiheessa, kun lainakirja on palautettava kirjastoon.

Viimeiseksi vielä esikoiselle tehty raglanhihainen trikoopaita. Tein aikaisemmin tuosta keltaisesta kettukankaasta kuopukselle vauvanvaatteita ja halusin nyt kokeilla miltä kangas näyttää ruskean kanssa yhdistettynä. Ihan kivasti mielestäni onnistui, lopputulos ei ole liian vauvamainen. Ostin aikanaan kangasta niin pitkän pätkän, että sitä tosin riittää vielä varsinaisiin vauvanvaatteisiinkin kohtapuoleen saapuvalle tulokkaalle.

Malli: Ottobre

Lämmikettä itselle

Sukkasato alkoi syyskuun alussa ja laitoinkin heti sukkakutimen tulille. Epäilin, että saan sukat valmiiksi vasta satoilun loppupuolella, mutta toisin kävi. Vietin kuopuksen kanssa viime viikolla pari sairastelupäivää kotona, joten ehdin kutoa itselleni kauan haaveilemani polvisukat. Olen jo pidemmän aikaa halunnut kutoa polvisukat, mutta mielessä on kaihertanut epäilys kahden asian suhteen: saanko ikinä sukkia valmiiksi ja osaanko tehdä niistä hyvin istuvat. No - taas kerran - parempi yrittää kuin epäillä. Ja kyllä, valmiit ovat ja istuvat!

Olen päättänyt olla ostamatta sukkalankaa oman perheen sukkiin Sukkasadon aikana (vaikka tekosyy olisi kyllä hyvä), joten sieppasin lankalaatikosta kaksi kerää Nallea ja kudoin sukat niistä. Maailman kauneimmat sukat nämä eivät ole, mutta siitä huolimatta olen ihan innoissani näistä sukista!

Malli: omaan jalkaan sopiva, alussa 72 s, nilkassa 54 s
Lanka: Novita Nalle aloevera ja kukkaketo, molempia vajaa kerä
Puikot: 3 mm

Jossakin blogissa, varmaankin sytomyssyihin liittyen, näin Silo -pipon. Malli näytti kivalta, joten kun maitokaupan tarjoushyllyssä oli Tennesseetä, ladoin kärryyn muutaman kerän lankaa lakkia (ja vähän muutakin) varten. Lopputulokseen olen tyytyväinen: lakki ei pelkästään näytä kivalta, vaan se myös istuu todella hyvin päähän. Ainoa heikko puoli on väri. Varmasti väri näytti juuri tuolta marketissakin, mutta liekö halpa hinta sekoittanut ajatuksiani sen verran, että en jotenkin tajunnut langan olevan korallinpunainen, eikä… oikean punainen. Joten harkinnassa on lakin värjääminen.

Malli: Silo -pipo

Lanka: Novita Tennessee

Puikot: 3 mm

Nyt on ollut hieman lämpimämpää, mutta aikaisemmin, ensimmäisten syyskelien saavuttua huomasin, että lämpimämmistä takeista vain untuvatakki mahtuu päälleni. Se toki on hieman liian tuhti vaate näihin keleihin. Muistin, että jossakin viime vuoden Modassa oli viitan kaava. Siispä lehti esille, kangaskauppaan ja pieni hetki ompelukoneen äärellä. Viitta - jota kuulin myös lainapeitteksi kommentoitavan, hmph - oli nopeasti tehty. Kauluksen neuloin lankavarastoista löytyneestä Katia Perusta, joka ei kylläkään ole paras mahdollinen lanka suoraan ihoa vasten pidettäväksi. Ohjeesta poiketen en ommellut kaulusta viittaan kiinni, vaan tein siitä irtoversion, jotta sitä voi pitää muidenkin takkien kanssa.

Kesäisiä neuleita

Jo jokin aika sitten valmistui kaksi boleroa, joista toista ehdin käyttämäänkin ennen kuin kesä kääntyi syksyksi.

Malli: Ribbed lace bolero
Lanka: Novita Maxi
Puikot: isot, oliskohan ollut 5,5 ja 6 mm

Tätä boleroa olen käyttänyt myös pitkähihaisen puseron kanssa ja minusta se sopii niinkin. Lanka on niin paksua, ettei bolero näytä pitkähihaisen seuralaisena liian kesäiseltä.

Novitan mallin mukaan tehtyä boleroa en ole pitänyt, koska se näyttää hieman... no, ei vain hieman, vaan täysin älyttömältä ison mahan kanssa. Malli sinällään on kiva, joten ensi kesänä tämäkin tulee varmasti käyttöön. Takakappaleen ja hiat tein ohjeesta poiketen sileaänä neuleena. Näin Ravelryssä sillä metodilla tehdyn version, joka tuntui itsellenikin sopivan paremmin kuin alkuperäisohjeen pitsisempi ilme.

Malli: Novita

Lanka: Tennessee

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Remontoimme pojille oman huoneen, jota tietysti piti vähän sisustaakin. Kävin kiireellä kangaskaupassa päiväpeittokangasostoksilla. Kotona vaisun väriset kangashankinnat hieman harmittivat. Yritin saada päiväpeittoon vähän eloa tekemällä kahdesta kankaasta ruudutetun peitteen. Meneehän tuo nyt jonkin aikaa, mutta turhan vähävärinen se on lastenhuoneeseen.

Muutama muukin juttu on valmiina, mutta tulevat kuvankäsittelyongelmien vuoksi esittelyyn tuonnempana.

Syksyä ilmassa? Tai ainakin mielessä.

Helteessäkin mielessäni on kieppunut syksy, ainakin, jos kankaan kuosista tai langan sävyistä voi mitään päätellä.

Kuopuksen housuissa nimittäin kasvavat kärpässienet:

Kaava: Ottobre

Kangas: sienikuvioinen puuvilla

Ja omassa huivissani juhlivat ruskan värit:

Malli: oma peruskolmiohuivi virheineen

Lanka: Regia Hand-dyed effect, yksi kerä

Puikot: 4 mm

Ostin huivilangan alunperin sukkia varten, mutta kotona kerää tutkaillessani en enää osannutkaan ajatella sitä sukkalankana. Siispä huivi. Käyttöön tämä tullee vasta myöhäissyksyn pimeinä öinä, jolloin toivon mukaan joudun vääntäytymään lämpimästä sängystä ylös kerran jos toisenkin vauvan syöttöpuuhiin.

Huivi on ollut varsinainen matkaneule, en ole tainnut sitä juurikaan kotisohvalla neuloa. Ensimmäiset kerrokset kudoin junassa. Samassa vaunussa näytti muillakin olevan matkaneulomista: puikoilla olivat ainakin kirjoneulesukat ja kaulahuivi.

Sienihousujen kaveriksi kuopukselle valmistui pusero, joka ei sentään tuo syyskelejä mieleen:

Kaava: yhdistelmä kahdesta Ottobren kaavasta

Kangas: trikoo

Taskut piristävät mielestäni mukavasti poikien vaatteita. Tätä puseroa tehdessäni ompelin ensimmäistä kertaa taskun, jonka pohja on kaareva. Sain kaarevan osan muuten hyvin tehtyä, mutta ommel olisi pitänyt surauttaa lähemmäksi taskun reunaa, jotta lopputulos olisi siistimpi. Laiskuuksissani en viitsinyt alkaa purkamaan, tiedämpä tehdä toisin seuraavalla kerralla.

Lasten tädin syntymäpäivät lähestyvät. Halusimme tehdä esikoisen kanssa hänelle lahjan itse. Siispä istahdimme pöydän ääreen kuminauhapaketin ja puuhelmien kanssa ja värkkäilimme lahjaksi korun ranteeseen ja kaulaan.

Homma oli meille molemmille niin mieluista, että teimme samalta istumalta koruja myös itsellemme. Päiväuniltä herännyt kuopus tuli seuraamaan puuhiamme ja tahtoi oitis myös oman rannekorun, joten askartelimme hänellekin sellaisen. Pojat ovat pitäneetkiin rannekorujaan ahkerasti. Tänäkin aamuna kuopus halusi korun käteensä heti herättyään :)

Hiljaiselon jälkeen

Kevättalvi mene h-i-t-a-a-s-t-i ja huonoissa oloissa. Parhaita hetkiä olivat yöunet - ja mieluiten pitkät sellaiset. Talven kääntyessä kevääksi aloin hiljalleen palailla normaaliolotilaan, mitä nyt vaatepartta piti vaihtaa suurempaan. Ja sitten vielä suurempaan. Vähitellen käsityötkin alkoivat kiinnostaa. Puolivalmista on paljonkin, mutta valmista vain vähän. Jotakin kuitenkin.

Esikoisella apinoita ja leijonia:

Kaava: Suuri käsityölehti, viime kesän numero

Kangas: trikoota (Lasten Metsola)

Kuopukselle kesympiä eläimiä:

Kaavat: Ottobre

Kangas: trikoota (Lasten Metsola)

Kuopuksen housut ovat mahdollisimman yksinkertaista mallia, kahdesta kankaanpalasesta (+ resorit) koottu. Innokkaasti puhumaan opetteleva juniori antoi housuilleen nimenkin: Pääpökkyt. Eli Bää -pöksyt, noin aikuisten kielellä.

Puseron kaava oli lyhythihaiselle puserolle, mutta piirtelin hihat pitkiksi. Leveyttä puserossa on hitusen liikaa, joten seuraavalla kerralla samaa kaavaa käyttäessäni voisin jättää saumanvarat pois.

Alkutalvesta, ennen huonoimpia oloja, tein esikoiselle yökkärin, joka onkin ollut pojan suosikki siitä lähtien:

Kaavat: Ottobre

Kangas: trikoota

Pidän tuosta puseron kaavasta, joten tuskin tämä jää viimeiseksi ko. kaavalla tehdyksi paidaksi.

Postilaatikosta löytyi eilen mukava kangaspaketti ja tänään on tulossa toinen. Onneksi loma alkaa ensi viikolla, joten mahdollisuuksien rajoissa olisi muokata nuo ihanuudet valmiiksi vaatteiksikin lähiaikoina.

Laajakaistan sairastelu aiheutti tauon blogipäivityksissä, mutta tekniikan reistaillessa on valmistunut muutama käsityö.

Edellisen postauksen epäonnistunut lakki oli vähällä lopettaa keväiset pipotalkoot alkuunsa. Vauva kuitenkin tarvitsi huhtikuun viileisiin ilmoihin lakin, joten neuloin Samoksen jämistä perinteisenmallisen vauvanlakin. Helppo, nopea ja oikeastaan ihan mukiinmenevän näköinen pipo tällä mallilla syntyy. Tällä kertaa ymmärsin myös käyttää pienempiä puikkoja, joten lakki ei ole ottanut asiakseen laajentaa itseään.

Malli: perinteinen vauvan lakki, Novita

Lanka: Samos

Puikot: 4 tai 4.5

Jos tänä keväänä neulomani lasten pipot eivät suuria tunteita - tai onnistumisen riemua - herättäneetkään, niin omaan kevätlakkiini olin enemmän kuin tyytyväinen. Viime kesänä ostetut Bambut löysivät paikkansa Edna rose -lakkina. Tämä kutomus tuntui heti omalta niin mallin, värin kuin langankin puolesta. En ole aikoihin neulonut itselleni mitään valkoista ja nyt ihmettelen miksi en, niin mukavalta väri vaihteeksi tuntui. Paljon pipoa tulikin käytettyä ennen kuin ilmat lämpenivät.

Malli: Edna Rose (ravelry)

Lanka: Novita Bambu

Puikot: 3,5 mm

Torstaina tuuli lennätti oksankappaleita pitkin pihaa, melkein tuntui kuin sisälläkin olisi tuullut. Sopivasti kalsean päivän iloksi valmistuivat erittäin pikkutyttömäisen väriset sukat. Ostin langan joskus talvella, jolloin lankakaupan bambusukkalankavalikoimat olivat vähäiset. Valitsin kahdesta väristä mieluisamman, mutta ei tämä ihan suoskikkivärini kyllä ole. Mallista pidän, samoin langan "tunnusta". Sananlaskua mukaillakseni ei väri lankaa pahenna...

Malli: Nutkin

Lanka: Hjertegarn bamboo

Puikot: 2,5 mm

Yhteistyössä ompelukoneen ja saumurin kanssa olen saanut aikaiseksi vauvalle kettukankaasta puseron ja housut sekä esikoispojalle kevätjuhlia varten tarvitun peikkopaidan. Vauvan housujen kaava oli varsin yksinkertainen, eikä ompelemisessä mennyt kuin muutama hetki. Puseron kauluksesta pidän kovasti: pukeminen on helppoa, mutta kaulus ei roiku vatteen ollessa päällä. Olen myös ollut tyyväinen kankaaseen, joka ei ole muuttunut kärsineen näköiseksi ahkerasta pesemisestä ja rumpukuivauksesta huolimatta.

Esikoinen innostui peikkopaidastaan niin, ettei antanut irroittaa siitä häntää, jonka olin ajatellut ottaa kevätjuhlan jälkeen pois. Yllättävän vähän häntä näyttää menoa hidastavan, mutta ulkoillessa se on kuitenkin varminta laittaa takin alle piiloon. Arvelisin, ettei pyöräretkeä kannata pilata sillä, että lankahäntää irroitellaan kettinkien tai pyöränpinnojen välistä.

Vauvan pusero ja housut

Kaava: Ottobre 1/2009

Peikkopaita

Kaava: Ottobre 1/2009 (venekauluksinen pusero)