Vauvaneuleita

Huh huh. Vauva-arki on ollut vaativaa itkuisen vauvan ja kahden vilkkaan isoveljen kanssa. Bloggaamiseen ei ole ollut aikaa, toisten blogeja olen jonkin verran selaillut. Jotakin pientä olen saanut neulottua, tuskaisen hitaasti tosin.

Vauvalle tein hassut ylipolvensukat. Kuvasta ei oikein huomaa, että näissä sukissa on polven kohdalla muotoilut, jotta sukat istuisivat mahdollisimman hyvin. Muutenkin näissä sukissa on vähän yhtä ja toista: pitkät varret, mukava pintaneule, jo mainitsemani hauska polvimuotoilu ja vielä tossumainen teräosa. Ohje taitaa olla 1940 -luvulta. Hauska neulomiskokemus - ja pysyvät hyvin sätkyjaloissa.

Malli: kirjasta Pienten Pukimet
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5 mm

Sairaalassa oli tarkoitus kutoa jotakin ihan vain itselleni, mutta kuinkas kävikään... mukana olleesta teetee Primaverasta muodostui lokakuun lopun Kotilieden ohjeella nuttu vauvalle. Ruskea lanka loppui hieman kesken, joten hihojen yläosat ja kaulus on tehty punaisella. Tänä talvena villatakille onkin ollut kovasti käyttöä. Nyt takki alkaa olla pieni, joten toinen pitäisi vielä tälle talvelle saada aikaiseksi.

Muutama muukin pikkuneule on valmistunut, mutta niistä toisella kertaa. Nyt käytän harvinaisen rauhallisen hetken teen keittämiseen. Toivottavasti ehdin juodakin sen ennen kuin rauha katoaa :)

Marraskuun ensimmäinen viikko odotettiin: "Joko ensi yönä, joko tänään illalla?" Ja: "Ei vielä. Ei vieläkään." Mutta loppuviikolla odotus päättyi ja siitä asti Lapaspajalla on ihailtu veljessarjan kolmatta jäsentä:

Vauvan syntymän jälkeen käsitöitä on tehty hiljakseen, eikä valmista vielä ole. Nämä valmistuivat jo lokakuulla:

Malli: Nottingham

Lanka: Drops Nepal

Puikot: 5 mm

Neuloessani ehdin jo harmitella, että valitsin esikoisen pipoa varten juuri tämän mallin. Keskeneräinen lakki näytti melkoiselta rumilukselta. Onneksi en kuitenkaan purkanut tekelettä, sillä lakin mallikuvio pääsee (tietenkin) oikeuksiinsa vasta kun pipo on päässä eikä 2o, 2n -osio pääse vetämään palmikkoa kasaan. Hitusen pidemmän olisin voinut lakista tehdä, senttikin lisää pituutta olisi riittänyt. Kylmemmillä ilmoilla lakin alle tulee kuitenkin puettua kypärälakki, joten eiköhän sillä hyvin tarkene. En ollut aikaisemmin neulonut mitään Dropsin Nepalista. Ihastuin lankaan niin, että lakin valmistuttua ostamassa sitä lisää toista projektia varten.

Malli: Kesävoi (Neulekirja - Tähkäpää ja muut lempineuleet, Korhonen-Österman) , koko 38

Lanka: Fabel

Puikot: 2,5 mm

Sisko halusi harmaat sukat, joten tein hänelle sellaiset syksyllä hankkimani Neulekirjan ohjeella. Sukat valmistuivat jo Sukkasadon aikana, mutta jäivät päivittämättä yllä mainitusta syystä johtuen. Villasukkien klassinen väri, harmaa, ei yllättäen tuntunutkaan tylsältä neulottavalta, vaan juuri oikealta väriltä näihin sukkiin. Ja Fabel - no, ehdottomasti yksi suosikkisukkalankani. Miellyttävän tuntoinen ja kestävä.

Vauvalle valmistui peitto käsityömessuilta ostetuista kankaista. Peiton koko on n. 78 cm x 78 cm. Päällypuolella on kahdenlaista puuvillakangasta ja taustana fleece, jonka olen ostanut joskus johonkin tarkoitukseen, johon en sitä kuitenkaan aikanaan käyttänyt. Kankaan ostettuani en nimittäin pitänytkään sen väristä, mutta tähän peittoon se mielestäni sopii. Tuskin olisin itse osannut yhdistää pöllökuvioista kangasta lehtikuvioiseen keltaiseen, tuo ajatus tuli kankaiden myyjältä. Tykkään kyllä lopputuloksesta. Peitto on ollut kovassa käytössä, se on sopivan lämmin ja mukavan pehmeä.







Keskimmäinenpoika halusi mukaan kuvaan, samoin omat varpaani :)

Kudottua ja ommeltua

Tänä vuonna - kerrankin - sain kudottua lapsille ensimmäiset lapaset ennen ensimmäisiä kylmiä ilmoja. (Lapasten bloggaaminen onkin sitten vähän viivästynyt.) Pojista vanhempi sai valita itse lapasten värin, joten ensimmäiset tänä syksynä kudotut lapaset ovat väriltään varsin heikosti lapselle sopivat. Alunperin valkoiset. Nykyään harmaat.

Malli: molemmissa lapasissa oma, valkoisten kuvioneule mallikirjasta
Lanka: Novita Nalle, valkoiset aloeveralla, ruskeat ilman
Puikot: 3 mm

Itselle valmistuivat violetit kämmekkäät, jotka ajattelin erityisesti edellisen postauksen viitan kanssa pidettäviksi. Kämmekkäiden nimi, Muhkia, kuvaa niitä hyvin. Muhkeat ovat ja lämpimät. Aluksi ajattelin, että lopputulos saattaa olla liian sekava, kun käsineisiin on käytetty palmikkoa, nostettuja silmukoita ja helmineuletta. Palmikko on kuitenkin kämmekkäiden ulkosyrjällä ja muut sisäpuolella, joten lopputulos ei ole niin levoton kuin epäilin. Samaan sarjaan kuuluu muuten myös kivannäköinen lakki.

Malli: Kotiliesi 25.8.2009
Lanka: Alfa, tasan kaksi kerää (eikä hitunen lisää olisi haitannut)
Puikot: 6 mm

Seuraavat sukat eivät esittelyä kaivanne. Mukava malli, mutta yllättävän isot näistä tuli. Toisaalta sehän on vain hyvä syy tehdä lisää vauvansukkia...

Malli: Tuulan sukat
Lanka: Jitterbug
Puikot: 2,5 mm

Viitan jämistä väkersin pienen laukun, jonka annoin lahjaksi. Malli on mukava ja kangastakin vielä jäljellä, joten toivon ehtiväni tehdä samanlaisen itsellenikin. Koristekukan ostin Oulun käsityömessuilta, josta olisin muuten löytänyt laukkuun puiset sangatkin. Harmi, että ehdin ommella laukun valmiiksi ennen messuja. Puisilla sangoilla laukku olisi käsilaukkumaisempi.

Malli: kirjasta Ihanat itsetehdyt laukut

Tuosta kirjasta muuten löytyy yksi jos toinenkin mielenkiintoinen laukkumalli, joten harkinnassa on pitäisikö kirja hankkia itselle siinä vaiheessa, kun lainakirja on palautettava kirjastoon.

Viimeiseksi vielä esikoiselle tehty raglanhihainen trikoopaita. Tein aikaisemmin tuosta keltaisesta kettukankaasta kuopukselle vauvanvaatteita ja halusin nyt kokeilla miltä kangas näyttää ruskean kanssa yhdistettynä. Ihan kivasti mielestäni onnistui, lopputulos ei ole liian vauvamainen. Ostin aikanaan kangasta niin pitkän pätkän, että sitä tosin riittää vielä varsinaisiin vauvanvaatteisiinkin kohtapuoleen saapuvalle tulokkaalle.

Malli: Ottobre

Lämmikettä itselle

Sukkasato alkoi syyskuun alussa ja laitoinkin heti sukkakutimen tulille. Epäilin, että saan sukat valmiiksi vasta satoilun loppupuolella, mutta toisin kävi. Vietin kuopuksen kanssa viime viikolla pari sairastelupäivää kotona, joten ehdin kutoa itselleni kauan haaveilemani polvisukat. Olen jo pidemmän aikaa halunnut kutoa polvisukat, mutta mielessä on kaihertanut epäilys kahden asian suhteen: saanko ikinä sukkia valmiiksi ja osaanko tehdä niistä hyvin istuvat. No - taas kerran - parempi yrittää kuin epäillä. Ja kyllä, valmiit ovat ja istuvat!

Olen päättänyt olla ostamatta sukkalankaa oman perheen sukkiin Sukkasadon aikana (vaikka tekosyy olisi kyllä hyvä), joten sieppasin lankalaatikosta kaksi kerää Nallea ja kudoin sukat niistä. Maailman kauneimmat sukat nämä eivät ole, mutta siitä huolimatta olen ihan innoissani näistä sukista!

Malli: omaan jalkaan sopiva, alussa 72 s, nilkassa 54 s
Lanka: Novita Nalle aloevera ja kukkaketo, molempia vajaa kerä
Puikot: 3 mm

Jossakin blogissa, varmaankin sytomyssyihin liittyen, näin Silo -pipon. Malli näytti kivalta, joten kun maitokaupan tarjoushyllyssä oli Tennesseetä, ladoin kärryyn muutaman kerän lankaa lakkia (ja vähän muutakin) varten. Lopputulokseen olen tyytyväinen: lakki ei pelkästään näytä kivalta, vaan se myös istuu todella hyvin päähän. Ainoa heikko puoli on väri. Varmasti väri näytti juuri tuolta marketissakin, mutta liekö halpa hinta sekoittanut ajatuksiani sen verran, että en jotenkin tajunnut langan olevan korallinpunainen, eikä… oikean punainen. Joten harkinnassa on lakin värjääminen.

Malli: Silo -pipo

Lanka: Novita Tennessee

Puikot: 3 mm

Nyt on ollut hieman lämpimämpää, mutta aikaisemmin, ensimmäisten syyskelien saavuttua huomasin, että lämpimämmistä takeista vain untuvatakki mahtuu päälleni. Se toki on hieman liian tuhti vaate näihin keleihin. Muistin, että jossakin viime vuoden Modassa oli viitan kaava. Siispä lehti esille, kangaskauppaan ja pieni hetki ompelukoneen äärellä. Viitta - jota kuulin myös lainapeitteksi kommentoitavan, hmph - oli nopeasti tehty. Kauluksen neuloin lankavarastoista löytyneestä Katia Perusta, joka ei kylläkään ole paras mahdollinen lanka suoraan ihoa vasten pidettäväksi. Ohjeesta poiketen en ommellut kaulusta viittaan kiinni, vaan tein siitä irtoversion, jotta sitä voi pitää muidenkin takkien kanssa.

Kesäisiä neuleita

Jo jokin aika sitten valmistui kaksi boleroa, joista toista ehdin käyttämäänkin ennen kuin kesä kääntyi syksyksi.

Malli: Ribbed lace bolero
Lanka: Novita Maxi
Puikot: isot, oliskohan ollut 5,5 ja 6 mm

Tätä boleroa olen käyttänyt myös pitkähihaisen puseron kanssa ja minusta se sopii niinkin. Lanka on niin paksua, ettei bolero näytä pitkähihaisen seuralaisena liian kesäiseltä.

Novitan mallin mukaan tehtyä boleroa en ole pitänyt, koska se näyttää hieman... no, ei vain hieman, vaan täysin älyttömältä ison mahan kanssa. Malli sinällään on kiva, joten ensi kesänä tämäkin tulee varmasti käyttöön. Takakappaleen ja hiat tein ohjeesta poiketen sileaänä neuleena. Näin Ravelryssä sillä metodilla tehdyn version, joka tuntui itsellenikin sopivan paremmin kuin alkuperäisohjeen pitsisempi ilme.

Malli: Novita

Lanka: Tennessee

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Remontoimme pojille oman huoneen, jota tietysti piti vähän sisustaakin. Kävin kiireellä kangaskaupassa päiväpeittokangasostoksilla. Kotona vaisun väriset kangashankinnat hieman harmittivat. Yritin saada päiväpeittoon vähän eloa tekemällä kahdesta kankaasta ruudutetun peitteen. Meneehän tuo nyt jonkin aikaa, mutta turhan vähävärinen se on lastenhuoneeseen.

Muutama muukin juttu on valmiina, mutta tulevat kuvankäsittelyongelmien vuoksi esittelyyn tuonnempana.

Syksyä ilmassa? Tai ainakin mielessä.

Helteessäkin mielessäni on kieppunut syksy, ainakin, jos kankaan kuosista tai langan sävyistä voi mitään päätellä.

Kuopuksen housuissa nimittäin kasvavat kärpässienet:

Kaava: Ottobre

Kangas: sienikuvioinen puuvilla

Ja omassa huivissani juhlivat ruskan värit:

Malli: oma peruskolmiohuivi virheineen

Lanka: Regia Hand-dyed effect, yksi kerä

Puikot: 4 mm

Ostin huivilangan alunperin sukkia varten, mutta kotona kerää tutkaillessani en enää osannutkaan ajatella sitä sukkalankana. Siispä huivi. Käyttöön tämä tullee vasta myöhäissyksyn pimeinä öinä, jolloin toivon mukaan joudun vääntäytymään lämpimästä sängystä ylös kerran jos toisenkin vauvan syöttöpuuhiin.

Huivi on ollut varsinainen matkaneule, en ole tainnut sitä juurikaan kotisohvalla neuloa. Ensimmäiset kerrokset kudoin junassa. Samassa vaunussa näytti muillakin olevan matkaneulomista: puikoilla olivat ainakin kirjoneulesukat ja kaulahuivi.

Sienihousujen kaveriksi kuopukselle valmistui pusero, joka ei sentään tuo syyskelejä mieleen:

Kaava: yhdistelmä kahdesta Ottobren kaavasta

Kangas: trikoo

Taskut piristävät mielestäni mukavasti poikien vaatteita. Tätä puseroa tehdessäni ompelin ensimmäistä kertaa taskun, jonka pohja on kaareva. Sain kaarevan osan muuten hyvin tehtyä, mutta ommel olisi pitänyt surauttaa lähemmäksi taskun reunaa, jotta lopputulos olisi siistimpi. Laiskuuksissani en viitsinyt alkaa purkamaan, tiedämpä tehdä toisin seuraavalla kerralla.

Lasten tädin syntymäpäivät lähestyvät. Halusimme tehdä esikoisen kanssa hänelle lahjan itse. Siispä istahdimme pöydän ääreen kuminauhapaketin ja puuhelmien kanssa ja värkkäilimme lahjaksi korun ranteeseen ja kaulaan.

Homma oli meille molemmille niin mieluista, että teimme samalta istumalta koruja myös itsellemme. Päiväuniltä herännyt kuopus tuli seuraamaan puuhiamme ja tahtoi oitis myös oman rannekorun, joten askartelimme hänellekin sellaisen. Pojat ovat pitäneetkiin rannekorujaan ahkerasti. Tänäkin aamuna kuopus halusi korun käteensä heti herättyään :)

Hiljaiselon jälkeen

Kevättalvi mene h-i-t-a-a-s-t-i ja huonoissa oloissa. Parhaita hetkiä olivat yöunet - ja mieluiten pitkät sellaiset. Talven kääntyessä kevääksi aloin hiljalleen palailla normaaliolotilaan, mitä nyt vaatepartta piti vaihtaa suurempaan. Ja sitten vielä suurempaan. Vähitellen käsityötkin alkoivat kiinnostaa. Puolivalmista on paljonkin, mutta valmista vain vähän. Jotakin kuitenkin.

Esikoisella apinoita ja leijonia:

Kaava: Suuri käsityölehti, viime kesän numero

Kangas: trikoota (Lasten Metsola)

Kuopukselle kesympiä eläimiä:

Kaavat: Ottobre

Kangas: trikoota (Lasten Metsola)

Kuopuksen housut ovat mahdollisimman yksinkertaista mallia, kahdesta kankaanpalasesta (+ resorit) koottu. Innokkaasti puhumaan opetteleva juniori antoi housuilleen nimenkin: Pääpökkyt. Eli Bää -pöksyt, noin aikuisten kielellä.

Puseron kaava oli lyhythihaiselle puserolle, mutta piirtelin hihat pitkiksi. Leveyttä puserossa on hitusen liikaa, joten seuraavalla kerralla samaa kaavaa käyttäessäni voisin jättää saumanvarat pois.

Alkutalvesta, ennen huonoimpia oloja, tein esikoiselle yökkärin, joka onkin ollut pojan suosikki siitä lähtien:

Kaavat: Ottobre

Kangas: trikoota

Pidän tuosta puseron kaavasta, joten tuskin tämä jää viimeiseksi ko. kaavalla tehdyksi paidaksi.

Postilaatikosta löytyi eilen mukava kangaspaketti ja tänään on tulossa toinen. Onneksi loma alkaa ensi viikolla, joten mahdollisuuksien rajoissa olisi muokata nuo ihanuudet valmiiksi vaatteiksikin lähiaikoina.