Keväisellä Helsinginreissulla ostin muutaman kerän pehmeäntuntuista puuvillalankaa tarkoituksena tehdä niistä syksyksi itselleni huivi. (Sivumennen sanoen poden kroonista huivipulaa.) Jo keväällä päätin, että huivissa pitää olla reikiä, jokin pitsimalli siis. Kun kesällä blogeissa alkoi näkyä Baktuksia, aloin viehättyä malliin. Onneksi löytyi Lacy Baktus, joten sain sekä Baktuksen että reikiä.
Malli: Lacy Baktus
Lanka: Onlinie Catana
Puikot: 4,5 mm
Turhaan ei Baktusta ole kehuttu. Mukava ja monikäyttöinen huivi - ja vielä sekä helppo että nopea neuloa. Lankakaan ei ole ollenkaan hullumpaa, mukavan pehmeää puuvillaa. Ja huivi sattuu vielä passaamaan alennusmyynnistä löytyneen syystakin kanssa.
Samaisella Helsinginreissulla sisko valitteli sukkauupeloaan ja ihaili tuon edellä mainitun puuvillalangan väriä. Siispä hain heinäkuussa lankakaupasta muutaman kerän lisää turkoosia ja muokkasin ne Koiranputkisukiksi. Kutominen alkoi kesälomareissun alussa nelostiellä ja miltei valmista tuli paluumatkalla kolmostiellä. Ihan viimeiset kerrokset kudoin kotisohvalla. En jaksanut enää yön tunteina päätellä viimeiseksi valmistunutta sukkaa, vaan ajattelin tehdä viimeistelyt seuraavana aamuna. Virhe. Tavoistani poiketen unohdin sukankutimen yöksi sohvalle. Toinen virhe. Seuraavana aamuna lasten aamuohjelmia katsellut esikoinen nimittäin havaitsi sohvalla mielenkiintoisen leikkikalun, kiskaisi puikot irti kutimesta ja ryhtyi purkamaan sukkaa. Kiva lelu. Samassa tohinassa sukan ohjekin ehti mystisesti katoamaan. Siispä kudoin toisen sukan kärjen uudestaan ilman ohjetta. Aivan kärjestä tuli hitusen erilainen kuin oli tarkoitus, mutta onneksi ero ei ole silmiinpistävä.
Malli: Koiranputkisukat
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3 mm
Malli: Lacy Baktus
Lanka: Onlinie Catana
Puikot: 4,5 mm
Turhaan ei Baktusta ole kehuttu. Mukava ja monikäyttöinen huivi - ja vielä sekä helppo että nopea neuloa. Lankakaan ei ole ollenkaan hullumpaa, mukavan pehmeää puuvillaa. Ja huivi sattuu vielä passaamaan alennusmyynnistä löytyneen syystakin kanssa.
Samaisella Helsinginreissulla sisko valitteli sukkauupeloaan ja ihaili tuon edellä mainitun puuvillalangan väriä. Siispä hain heinäkuussa lankakaupasta muutaman kerän lisää turkoosia ja muokkasin ne Koiranputkisukiksi. Kutominen alkoi kesälomareissun alussa nelostiellä ja miltei valmista tuli paluumatkalla kolmostiellä. Ihan viimeiset kerrokset kudoin kotisohvalla. En jaksanut enää yön tunteina päätellä viimeiseksi valmistunutta sukkaa, vaan ajattelin tehdä viimeistelyt seuraavana aamuna. Virhe. Tavoistani poiketen unohdin sukankutimen yöksi sohvalle. Toinen virhe. Seuraavana aamuna lasten aamuohjelmia katsellut esikoinen nimittäin havaitsi sohvalla mielenkiintoisen leikkikalun, kiskaisi puikot irti kutimesta ja ryhtyi purkamaan sukkaa. Kiva lelu. Samassa tohinassa sukan ohjekin ehti mystisesti katoamaan. Siispä kudoin toisen sukan kärjen uudestaan ilman ohjetta. Aivan kärjestä tuli hitusen erilainen kuin oli tarkoitus, mutta onneksi ero ei ole silmiinpistävä.
Malli: Koiranputkisukat
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3 mm
4 kommenttia:
Kivat sukat kömmähdyksistä huolimatta! :)
Kömmähdykset tuntuvat kuuluvan asiaan ainakin tällä neulojalla. Kaikkia ei vaan tule tunnustettua ;)
Poikkesin vastavierailulle. Blogissasi on vaikka mitä ihania käsitöitä jään seurailemaan.
Katrir: kiitos ja tervetuloa uudelle viisitille!
Lähetä kommentti