Kertut

Tällä kertaa tuttavapiirissä tarvittiin paksuja sukkia. Rohkaisin mieleni ja kokeilin pitsisukkien neulomista:

Malli: Uhoavan Gnun Kertut

Lanka: 7 veljestä

Puikot: 3,5

Nämä ovat kutakuinkin ensimmäiset ei-perussukat, jotka olen neulonut. Eivät varmasti jää viimeisiksi puikkojeni kitkuttelemiksi Kertuiksi. En ollenkaan ihmettele Kerttu -sukkien suosiota. Malli on helppo, mukava neuloa ja lopputuloksena ovat kauniit sukat.

Ihmeekseni opin mallikuvion kohtuullisessa ajassa ulkoa. Myönnettävä toki on, että toinen sukka ei ole aivan virheetön. Huomasin mokailuni niin myöhään, etten viitsinyt purkaa puolta sukkaa. Purkamista kun tuli alussa tehtyä ihan urakallakin, kun keskittymisen puutteessa puikoilla oli välillä liikaa ja välillä liian vähän silmukoita.

En ollut aikaisemmin neulonut joustinta niin, että oikeat silmukat neulottiin kiertäen. Kuten ohjeessa mainittiin, lopputulos oli kyllä pienen väkertämisen arvoinen. Kaiken kaikkiaan Kerttu -kokeilu rohkaisi tutkimaan muitakin pitsisukkamalleja 'sillä silmällä'. Eivät ne kaikki taidakaan olla täysin mahdottomia toteutettavaksi!

Pakkasta vastaan

Tarkoituksena oli ostaa olohuoneeseen lamppuja. Niiden sijaan kiikutin kassalle kaksi vyyhtiä villalankaa. Vyyhdit kiertyivät keriksi ja kerät muuttuivat lapasiksi. Ensin Juniorille paksut lapaset pakkaspäiviin:

Ja itselle samanlaiset, mutta astetta isommat:

Malli: peruslapanen, ei peukalokiilaa

Lanka: Morjärv Ullspinneri:n 100 % villalanka

Puikot: 8

Lanka on erinomaisen paksua ja haiskahtaa lampaalle. Lapaset ovat pehmeät ja juuri niin lämpimät kuin langan perusteella osasin kuvitella. Ja näin paksulla langalla valmista tulee nopeasti, oikeastaan ihan huomaamatta. Kiilaton peukalo tuntui aluksi vähän tököltä, mutta paksuihin vanttuisiin se passaa kuitenkin. Vielä on mietinnässä pitäisikö omat lapaset koristella jotenkin, esimerkiksi jonkinlaisella virkatulla kukantekeleellä. Harmi, etten ostanut lankaa enempää. Toivottavasti sitä on saatavilla vielä seuraavallakin Haaparannan reissulla.

Neulomuksitta ei ole jäänyt kolmaskaan perheenjäsen. Miehen lähestyvää syntymäpäivää silmälläpitäen olen kutonut hänelle Tychus -pipon.

Malli: täältä, inspiraatio sen käyttämiseen puolestaan täältä

Lanka: Novita Aino

Puikot: 5

Pipo on vielä paketissa, joten nalle saa toimia mallina. Ilmeestä päätellen se osaisi kuvitella itselleen mieluisampaakin hommaa kuin sohvalla pipo silmillä istuskelu.

Tungosta puikoilla

Olen jäänyt usean neuletyön loukkuun. Puikoilla on ollut yhtä aikaa kolme työtä: sukat, lapaset ja neuletakki. Ja uusia neulomuksia on tehnyt mieli aloitella harva se päivä… jotta homma pysyisi edes hieman järjestyksessä, olen antanut itselleni määräyksen kutoa max. kolmea työtä yhtä aikaa - yksi isompi ja kaksi pienempää juttua saavat olla yhtä aikaa työn alla. Jollakin tapaa tuo systeemi toimiikiin. Iltaisin, Juniorin nukahdettua, on mahdollista keskittyä vaikkapa neuletakin kutomiseen. Juniorin ollessa hereillä ehdin aina silloin tällöin kutoa puikollisen tai pari sukkaa tai lapasta. Tällä tavoin neuloen valmista tulee hitaasti, mutta kaikki työt ovat kuitenkin edenneet pienin askelin.

Ensimmmäisenä puikoilta pääsi Lapaskuun kunniaksi sukat:

Malli: perus

Lanka: SandnesGarn Sisu, hieman alle 80(?) g

Puikot:2.5 mm

Nämä ovat ensimmäiset neulomani miesten sukat ja ensimmäinen neulomus, jonka tein Miehelle. Step -sukkani nähtyään hän halusi saman tien itselleenkin ohuesta langasta neulotut sukat. Kuten kuvasta näkyy, malli on erinomaisen perus. Sain ohjeet, joiden mukaan sukkiin ei ehdottomasti saanut käyttää kuin yhtä väriä eikä ehdottomasti saanut tehdä minkäänlaista kuviota. Lisäksi toivelistalla oli lyhyt varsi, koska sukat on tarkoitettu sisäkäyttöön. Teknisessä mielessä nämä onnistuivat paremmin kuin edellisen postauksen sukat, joten selvästikin oli vielä paikallaan harjoitella perussukan neulomista. Viime aikoina (lue: viimeisen 15 vuoden aikana…) olen neulonut sukkia(kin) varsin harvakseltaan.

Sisu -lanka oli mukavaa neulottavaa, tosin Step:stä pidin vielä enemmän. Puikkovarastoni on kasvanut syksyn mittaan sen verran, että pystyin kutomaan molempia sukkia yhtä aikaa. Sukat etenivätkin kutakuinkin tasatahtiin. Oli mukava saada koko sukkaprojekti kerralla päätökseen, joten tulen varmaan tulevaisuudessakin kutomaan kahta sukkaa yhtä aikaa mikäli kaapin kätköistä löytyy tarpeeksi sopivankokoisia sukkapuikkoja.

Nyt kun nämä sukat hyppäsivät pois puikoilta, minulla on siis lupa aloittaa uusi neuleprojekti. Sukat vai lapaset - en tiedä vielä. Isompaa työtä en kuitenkaan aloita ennen kuin turkoosi neuletakki on (viimeinkin) valmis.

Villasukkieni lyhyt historia

Talvisin olen villasukkien suurkuluttaja. Pakkaskelillä en luota talvikenkenkien lämmönpitävyyteen, ellen ole verhonnut varpaitani villalla. Sisätiloja ei käsittääkseni saa talvisaikaan niin lämpimiksi, etteivätkö jalat tarvitsisi lisälämmikettä.

Tähän asti suurin osa villasukistani on neulottu Seitsemästä Veljeksestä. Miltei jokainen sukka on tehty lyhytvartisen perussukan mallilla. Kutakuinkin kaikissa sukissani on ollut raidallinen varsiosa ja yksivärinen terä. Vuosien varrella värikirjo on ollut valtava, mutta pääsäännön mukaan sukat ovat olleet värikkäitä. Ruskeita tai mustia villasukkia minulla ei ole ollut koskaan, harmaitakin vain muutamat.

Edellisen postauksen lapaskokeilun innoittamana uskaltauduin neulomaan ensimmäistä kertaa sukat ohuesta langasta. Lopputulos on yhdistelmä sukkahistoriani havinaa ja uusia tuulahduksia: perussukan malli, mutta Uhoavan gnu:n kolmioribbikuvio; raitoja, mutta ei pelkästään sukan varressa; lyhyt varsi, mutta lyhyempi kuin sukissani yleensä.

Uusista tuulahduksista erinomaisin on käyttämäni sukkalanka. Sukat istuvat hyvin, lanka ei kutita eivätkä sukat ole liian lämpimät sisällä pidettäviksi. En oikein aikaisemmin ymmärtänyt mitä viehätystä ohuissa villasukissa on. Nyt ihmettelen, miksi en ole aikaisemmin omistanut sellaisia. Alla kuvia tämän hetken suosikkisukistani:

Malli: kuvio Uhoavan gnu:n kolmioribbisukista, sukka muuten perusmallia
Lanka: Austerman Step
Puikot: 2,5 mm bambut

Eilen illalla istuin sohvalla ihailemassa sukkiani. Yhtäkkiä kuulin koputuksen ikkunan takaa. Vilkaisin ulos ja näin pienen joulutontun. Hän oli tullut kertomaan, että lähipiirissäni olisi tarvetta lapasille, kämmekkäille ja sukille. Lupasin auttaa joulumuoria kutomalla niitä muutaman parin. Jottei apuni jäisi pelkäksi aikomukseksi ilmoittauduin mukaan lapaskuuhun.

Lapasvaihto

Lapasvaihdon tiimoilta neuloin IsoPäiville lapaset teeteeAlpakasta.

Päivänvalon aikaan oli valmiina kaksi lapasta, joista kummastakin puuttui peukalo. Yläkuvan lapanen näyttää siis torsolta, mutta langan väri on oikea.

Iltasella neuloin peukalot paikoillleen ja kuvasin lopputuloksen keinovalossa:

Malli: oma

Lanka: teeteeAlpakka, 50 g

Puikot: 2,5 mm

Neuloin ensimmäistä kertaa näin ohuilla puikoilla. Aluksi valtasi epätoivo: eihän tällaisilla tikuilla mikään koskaan valmistu. Väärässä olin. Lapaset valmistuivat kohtuuajassa ja kohtuullisen vaivattomasti.

Lanka passasi lapasiin, vaikka tulin aluksi pohtineeksi sitäkin, osuiko lankavalinta ihan harhaan. Pukinkonttiin saattaa päätyä samasta langasta tehtyjä neulomuksia, mikäli lankakartasta löyytyy sopivia sävyjä.

Kuuluisa kolmas kerta

Edellisessä postauksessa esittelin tuliaiseksi saamaani Naturwolle -lankaa. Alunperin aioin tehdä tästä kaulurin, mutta kaulaliinahan siitä tulikin. Tiesin alun alkaen, että näin paksu lanka ei kaipaa monimutkaista mallia. Itsepäisenä henkilönä en tietenkään uskonut itseäni. Ensimmäinen kaulaliinantekele oli liian leveä ja malli liian moniputkainen. Purkuun. Toinen versio oli liian kapea ja malli liian monimutkainen. Purkuun. Kolmas versio on sopivan levyinen ja malli yksinkertainen (2o, 2n). Ei tarvitse purkaa.

Kaulaliina valmistunee tänä iltana, mutta alla jo kuva keskeneräisestä työstä. En halunnut jättää kuvaamista iltaan, näin syksyisen hämäränä sunnuntaina päivänvalon aikanakin oli tarpeeksi hankaluuksia saada värit näyttämään edes jotakuinkin oikeilta.

Malli: perus

Lanka: Naturwolle (100 % käsinkehrättyä villaa)

Puikot: 6



Naturwolle -lanka ei ole 'tasapaksua'. Ohuiden ja paksujen kohtien vaihtelu tekee pinnasta elävän. Kuutosen puikolla tulee tiivistä neulosta. Kovakin pakkanen taitaa jäädä kaulaliinalle kakkoseksi.



Alkuviikosta valmistui myös lapaspari. Koska ne lienevät vielä postipojan huomassa, laitan kuvat tulemaan vasta muutaman päivän kuluttua.

Lahjoja ja lankoja

Postilaatikosta löytyi pehmeä kirjekuori, jonka sisältö näkyy tästä:

Kuva ei tee lapasille oikeutta, mutta antaa sentään jonkinlaista osviittaa. Kyseessä ovat Eevan huovuttamat vaaleanpunaiset lapasvaihdon lapaset. Ovat oikein lämpimän oloiset, joten käyttöä tulee varmasti - näissä eivät sormet palellu ihan helposti, vaikka joutuisin pitempäänkin odottelemaan, että Juniori suostuu lähtemään pakkasesta sisälle. Kiitos Eevalle paketista!

Alla toinen lahja, tuliaisia Helsingistä. Kyseessä on Vihreän Vyyhdin Naturwolle -lanka, käsinkehrättyä villalankaa siis. Koskapa langan pitäisi olla kutittamatonta, olen suunnitellut muuttavani ruskeansävyisen vyyhdin jossakin vaiheessa kauluriksi. Punaisesta tulee jotakin itselleni. Pientä ja punaista on tällä hetkellä puikoillakin, mutta siitä tarkemmin, kunhan on jotakin valmista.

Juniori ulkoilee mielellään. Ulkona olemisen päätarkoituksia näyttää olevan kaiken sotkua aiheuttavan tarkka ja yksityiskohtainen tutkiminen: hiekka, kivet ja muta tulevat parhaiten tutuiksi koskettelemalla. Kesällä tutkimusretkien jäljet oli helppo huuhtoa hanan alla pois. Nyt kylmempien ilmojen aikana homma on monimutkaistunut, tai ainakin hidastunut. Lapasten peseminen ja kuivaaminen vaatii oman aikansa, toisin sanoen käsinevaraston on oltava tarpeeksi suuri. Meillä ei ollut, joten tilanteen parantamiseksi laitoin puikot liikkeelle.

Metsänhaltija -lapaset
Malli: peruslapanen, kuvio Uhoavan Gnun Kolmioribbisukista

Puikot: 4

Pienten lasten lapasten neulominen sujuu ripeästi. Juuri siksi niitä voi käyttää testikenttänä monenlaisten kuvioiden ja malliratkaisujen testaamiseen. Lopputuloksen näkee nopeasti, eikä mahdollinen purkutuomiokaan pahasti vaivaa, kun aikaa ei ole neulomiseen tuhlaantunut tuhottomasti.

Mallikuvio oli oikeilla ja nurjilla silmukoilla leikkimistä. Yksinkertaisella metodilla tuli kiva kuvio, jota aion testata jossakin vaiheessa myös sukkiin.

Tilauslapaset

Elokuussa tein Nalle -langasta lapaset, jotka saivat tylysti purkutuomion. Ennen kuin ehdin kyseisen langan kanssa toiselle kierrokselle, olin käynyt lankakaupassa ja selannut Modaa. Tässä siis lapaset, joista jokin aika sitten mainitsin:

Malli: Moda 05/2007
Lanka: Sublime Angora Merino
Puikot: 3,0 ja 3,5

Lapaset valmistuivat kahdella puikolla neuloen, joten ylimääräisenä työvaiheena sain nautiskella saumojen ompelemisesta. Näin pienessä työssä ommeltavaa ei kuitenkaan kerry valtaisasti, joten neulan kanssa sohiminen pysyi siedettävässä määrässä. Erityisesti pidän lapasten rannekeosasta, joka tuo muuten yksinkertaiseen malliin mukavan erilaisen vivahduksen. Rannekeosaa tehdessäni aloin tosin epäilemään laskutaitoani. Molempien lapasten kohdalla jouduin purkamaan, kun tajusin luoneeni väärän määrän silmukoita. Liekö ongelma matemaattisissa taidoissa, vai kellonajassa. Lapaspajalla kun neulotaan lähinnä silloin, kun Juniori on katselemassa unikuvia. Eivätkä unikuvat aina ilmaannu aikaisin ja vaivattomasti.

Tiedossa on vielä muutaman pienemmän työn tekeminen ennen kuin pääsen jatkamaan neuletakin kimpussa. Tällä hetkellä puikoilla on tilauslapasten etäinen sukulainen. Maalaisserkku tai maalaispikkuserkku.

Lentokonekutomista

Halusin harrastaa lentokonekutomista. Projektia rajoitti muutama seikka: mallin tuli olla helppo, jotta ohjetta ei tarvinnut kuljetella mukana. Minun tapauksessani mahdollisuuksien kirjo ei tästä syystä ollut suuren suuri… Toiseksi, kaapistani löytyy vain yhdet bambupuikot (3.5 sukkapuikot). Kun nuo rajoitukset yhdistyivät käytännön tarpeeseen, otin puikoille perusmallin pipon. Lanka on samaa Seitsemää Veljestä, josta tein aikaisemmin lapaset.

Matkaneuleeksi pipo oli sopiva. Neulomiseen ei tarvinnut milläään lailla keskittyä, mutta toisaalta tiesin koko ajan, etten neulo vain neulomisen vuoksi. Peruspipolle tulee olemaan käyttöä kunhan ilmat tästä vielä hitusen kylmenevät. Normaalisti olisin valinnut nelosen puikot, mutta nyt siis neuloin noilla 3,5 puikoilla. Piposta tuli tiivis ja juuri oikean kokoinen.

Kuva ei tipahda luksuskategoriaan. Lapaspajan valaistus on edelleen surkea, eikä parannusta ole luvassa ainakaan tämän kuun aikana. Taustana on seinä, josta tapetit on revitty irti - uudet ovat vielä jonkun rautakaupan hyllyllä löytämistään odottelemassa.

Malli: peruspipo Novitan ohjeen mukaan
Lanka: Seitsemän Veljestä Raita
Puikot: 3,5 bambut

Valmista ja keskeneräistä

Lapaspajalla on viime aikona puuhasteltu käsineiden kimpussa. Edellisessä postauksessa mainittu Sublimen Angora Merino on muuttanut muotoaan langasta ihanan pehmeäksi lapaseksi. Ensimmäistä kertaa olen neulonut lapasta kahdella puikolla. Vasta kun ensimmäisen lapasen peukalo oli valmis, uskoin, että voihan näitä näinkin tehdä. Siihen asti oli koko ajan takaraivossa tunne, etten osaa lukea ohjetta oikein ja eihän tästä mitään tule. Kahdella puikolla neulominen on kuitenkin piristävää vaihtelua ja kun lankakin on luksusta, on lapastelu ollut varsin hauskaa.

Koristelisin mielelläni tämän postauksen lapasten kuvalla, mutta käytännön syyt estävät sen: Lapaspajalla on alkanut remontti, jonka vuoksi kaikki kattolamput ovat pysyvästi pimeinä. Tai ainakin vielä viikon-parin verran. Valokuvaaminen ei siis sisätiloissa iltasella onnistu ja juuri iltaisinhan olisi aikaa ottaa kuvia. Pakollinen kuvaustauko tuntuu kuitenkin pieneltä harmilta. Remontista on haaveiltu jo miltei kolme vuotta. Nyt kun homma on viimekin alkanut, tuntuu aivan hyväksyttävältä, ettei keittiöön tule vettä ja illallinen tarkoittaa mikrolämmitteistä einesateriaa.

Keskeneräisiä neuletöitä on ilmaantunut yksi lisää: peruskaulaliina. Tätä 2 o - 2 n -tyyppistä kudelmaa neuloskelen iltaisin, kun Juniori harrastelee iltapesun yhteydessä vesileikkejä. Kaulaliinantekeleen säilytyspaikkakin on tällä hetkellä pesuhuoneen komeron ylähylly…

Haaveilua ja lankaostoksia

Kävelin alkuviikon kauppareissulla lievän tarkoitushakuisesti lehtihyllyn ohi. Hidastelin kohdalla sen verran, että ehdin sattumalta bongata vasta ilmestyneen Modan. Pakkohan se oli ostaa, kun sattui olemaan tyrkyllä.

Haluan tehä -lista kasvoi lehteä selatessani muutamalla ihanuudella. Ensimmäisenä silmään pistivät lapaset… lehdessä oli parikin kiehtovaa mallia. Juniori - traktorihullu - saattaisi tykästyä punaiseen villapaitaan. Kiertosilmukkaneule näytti kivalta, mutta tekotapa vaatinee vielä hieman pureskelua. Lapasten lisäksi lakkeja tarvitsee aina. Vinopitsinen myssy näytti enemmän kuin viehättävältä, joten listalle pääsi sekin.

Menossa olevista projekteista Turkoosi (neuletakki) edistyy tasaisen varmasti. Takin neulominen on ollut silkkaa nautintoa enkä malta oikein odottaa sen valmiiksi saamista. Viime yönä valmistui takakappale ja aloittelin pikkutunneilla vielä etukappalettakin.

Neulemallien selailun innoittamana poikkesin tänään (tunnustan: lähdin varta vasten) lankakauppaan. Mukaan tarttui muutama kerä Sublime Angora Merinoa. Mikä lanka!

Nämä pari työtä valmistuivat juuri ennen blogin aloittamista:

Elokuun helteitä huokaillessa hiipi mieleen tuleva syksy ja pakkaset. Viime talvinen pipo oli kesän aikana kutistunut kaapissa, eikä enää yltänyt Juniorin korvia suojaamaan. Siispä nettiin päähineen ohjetta etsimään. Sopivan silmukkamäärän otin täältä, samoin hyödynsin kavennusohjeet.

Kuva on valitettavan hämärä sekä valaistukseltaan että muuten. Käytännön ongelmat vaikeuttivat kuvaustouhua: Juniori intoutui testailemaan peilin edessä pipon päähän laittamista ja pois ottamista. En mitenkään ehtinyt napata kuvaa niinä harvoina hetkinä, kun pipo suojeli Juniorin kutreja kutakuinkin asiallisesti.

Malli: Moda, hieman sovellettu
Lanka: Seitsemän Veljestä (itseraidoittuvaa lankaa)
Puikot: ne ainoat sukkapuikot, jotka omistan. Arviolta neloset.

Ja tässä ihka ensimmäinen virkkaustyöni (unohdetaan kouluaikaiset ketjusilmukkatekeleet):




Ohje: Novita (löytyy verkkosivuilta)
Lanka: Malibu (ohjessa lisäksi Gold, mutta olin minulle turhan kimaltelevaa lankaa)
Koukku: 5 1/2

Virkkaaminen oli minulle niin uusi tuttavuus, että noudatin ohjetta orjallisesti. Se onnistuikin hyvin, kunnes tuli kahvojen kiinnityksen aika. Ohjeessa tuskin oli vikaa, lukijassa sitäkin enemmän. Löysin apuja Virkun blogista ja johan onnisti! Sain kahvat kunnialla kiinni ja uskaltauduin antamaan kassin lahjaksi kuten olin virkatessani salaa suunnitellutkin.

Oli ja meni

Ensimmäinen tilauslapanen valmistui muutama päivä sitten. Eilen tarkastelin tuotostani kriittisesti ja annoin tuomion: purkuun. Lapasen kohtalo ei tullut yllätyksenä. Aavistelin neuloessani, että näinhän tässä käy, mutta itsepäisesti väkersin viimeiseen silmukkaan asti. Lopputulos näyttää liian nopeasti kasvaneelta teinipojalta: olemus on hontelo ja heiveröinen. Käsineen sielunmaisema vaatii toisenlaisen peukalon ja kavennukset kuin mitä tulin tähän ensimmäiseen versioon tehneeksi. Lapasen kämmenselän puolelle testailin palmikkokuviota, joka onnistui hyvin. Sama kuvio tulee siis kakkosversioonkin. Samoin rannekeosa säästyy - siinä lieneekin hankala tehdä suurempia virheitä ;) Huomenna siis purkamaan ja uudella innolla neulomaan.

Eilen laitoin myös puikoille jotakin turkoosia. Toiveissa on, että siitä valmistuisi neuletakki, jonka kuvan näin ensimmäistä kertaa Tikkunuottasilla -blogissa (Narnia -takki). Myöhemmin olen nähnyt saman neuleen muuallakin. Joka tapauksessa, tuon ensimmäisen näkemäni kuvan perusteella tykästyin malliin sen verran, että metsästin ohjeen esille. Langan valinta oli helppo, löytäminen ei. Juniori sai vast'ikään lahjaksi lapaset, jotka oli tehty silmääni miellyttävästä turkoosista Seitsemästä Veljeksestä (Moniraita). Lapaset nähtyäni tiesin, että tämä on juuri se ainoa oikea väri neuletakkikokeilua varten. Lankojen löytäminen olikin sitten hankalampaa. Väri lienee viime keväältä tai joltakin muulta aikaisemmalta ajankohdalta. Markettien hyllyistä sitä ei enää löytynyt. Halpakaupassa onnisti: lankahyllyn päällä lojui pussillinen turkoosia ihanuutta, joten hamstrasin sitä tarvittavat grammamäärät - ja vähän ylikin...

Keskeneräisyyksiä

Puikoilla on tällä hetkellä tilauslapaset ruskeasta Nallesta. Väri on kaunis, mutta lanka tuntuu varsin ohuelta Seitsemän Veljeksen jälkeen. Sivutyönä teen mallitilkkua Oliviasta. Paksumpi lanka, paksummat puikot... mallitilkku etenee nopeasti ja vaivattomasti, lapaset - no, etenevät nekin, mutta huomattavasti hitaammin. Onneksi syksy ei ole vielä hyökännyt kehiin, joten siskon sormet tarkenevat vielä hetken ilman käsineitäkin.

Jotakin valmista

Malli: peruslapanen
Lanka: Seitsemän veljestä raita

Nämä lapaset ovat ehtineet matkustaa jo monta sataa kilometriä ennen kuin edes ehtivät valmiiksi. Autossa neulominen ei ole hullumpaa hommaa: matka etenee mukavasti metsätaipaleellakin.

Neulominen onnistui ilman suurempia kommervenkkejä, tosin tulin innoissani lisänneeksi toiseen lapaseen turhan monta silmukkaa peukalokiilaa värkätessäni. Onneksi huomasin virheen melko nopeasti, joten purkaminen onnistui ärinättä. Langan väri alkoi tuntua niin omalta, että täytynee hakea santsikerä ja neuloa lapasten kaveriksi yksinkertainen pipo.

Langasta lapaseksi

Marketin lankahyllystä löytyi mielenkiintoisen värinen kerä Seitsemää Veljestä. Pelkästään lankaa katselemalla en osannut kuvitella, minkälaiseksi neulepinnaksi sen ruskean ja valkoisen sävyt muutuisivat. Siispä testaamaan. Mutta ennen testiajoa piti vielä etsiskellä peruslapasen ohje. Vanhoista kätköistä ei löytynyt, mutta onneksi on netti. Kahdesta ohjeesta sain yhdistettyä yhden mieleisen.

Vasemman käden lapanen on jo valmiina ja toinenkin hyvässä vauhdissa. Etukäteen muistelin, että peukalon tekeminen on hankala homma, mutta onneksi muistikuva oli väärä. Ja ainakin valmiissa lapasessa mitoituskin osui juuri omaan käteen sopivaksi, toivottavasti toinenkin valmistuu yhtä ongelmattomasti.

Aloitus

Olen uudelleenvirittelemässä neulomistaitojani pitempääkin pidemmän tauon jälkeen. Viime vuosina olen saanut neulottua yhdet lapaset (liian suuret ja ruma peukalo), pipon (onnistui!) ja neulepuseroa (jäi kesken). Nyt olen tutustunut uudelleen puikkoihin ja vähän koukkuunkin. Apujoukoiksi olen kutsunut opaskirjat, netin ja sisun.

Salakavalasti ostoskärryihini on kauppareissuilla hypännyt lankakerä jos toinenkin - toivottavasti ne vielä muokkaantuvat joksikin käyttökelpoiseksi. Projektini etenevät hitaasti, eivätkä aina edes kovin varmasti, mutta ainakin joutkut loppuun saakka. Aluksi tarkoituksenani on neuloa pientä ja helppoa. Blogin nimeä mukaillen lähden liikkeelle lapasista.

Tervetuloa lapaspajalle!