lauantai 19. joulukuuta 2009

Slipoveri

Ihastuin syksyn Kotiliedessä olleeseen neulemekon ohjeeseen, mutta koska (kerrankin) olin kaukaa viisas, arvelin, etten töihinpaluun väsyttämänä jaksaisi kokonaista mekkoa neuloa. Niinpä päätin tehdä vain mekosta yläosan - slipoverin siis. Neule on varsin yksinkertainen: joustinneuletta, pieni pätkä simppeliä pitsikuviota ja taas joustinneuletta. Pidän slipoverista silti, tai ehkä juuri sen vuoksi - vaatteissa yksinkertainen on minulle usein mieluista.

Slipoverin neulominen oli todella... kevyttä hommaa. Bambupuikot eivät painaneet lainkaan, eikä lanka sitäkään vertaa. Takakappaletta kutoessa tuntui välillä vähän oudoltakin, kun puikoilla oli jo melkoinen pätkä neuletta, mutta painoa ei laisinkaan. Olin myös yllättynyt siitä, miten pölyämätöntä Rose Mohair oli. Slipoverista ylijääneelle kerälle löytynee käyttöä, sen verran lankaan tykästyin. Kuva on jälleen kerran luokaton, pätkähermoinen kuvaajani käytti tähän hommaan aikaa muutaman sekunnin... no, ehkä kaksikymmentä.

Malli: Kotiliesi nro 16/2009
Lanka: Novita Rose Mohair, 2 kerää
Puikot: 5 mm

Aikaisemmin syksyllä kudoin yksivuotiaalle lakin Duetista. Sattuneesta syystä neule edistyi lähinnä iltaisin, jolloin poika oli jo unilla. Niinpä piposta tuli sovittamisten puuttuessa hieman reilun kokoinen, mikä tulee esille lähinnä auton takapenkiltä kuuluvana tuskastuneena tuhinana. Pipon saaminen pois silmiltä kinttaat kädessä on yksivuotiaalle selkeästi liian hankala - ja erittäin turhauttava haaste.

Malli: oma, päälaelta aloitettu
Lanka: SandnesGarn Duet
Puikot: 4 mm

torstai 24. syyskuuta 2009

Sukat ja lapaset

Lankavarastossani majailee erinäinen määrä Seitsemää veljestä(kin): on kokonaisia keriä ja monen suuruisia jämälankakasoja. Harvoin samaa väriä on yhtä kerää enempää. Pienentääkseni kokoelmaa edes hitusen, etsiskelin paksulle langalle sopivaa sukkaohjetta. Mieluinen malli löytyi:


Malli: Brigid
Lanka: Seitsemän veljestä
Puikot: 3,5 mm

Tykkään sukista kovasti. Mallissa yhdistyy mukavasti perinteinen teräosan 2o, 2n -joustin ja palmikko, joka tulee jännästi vain varteen ja pienen matkaa sen jälkeen. Tuo palmikko on mielestäni kaunis, sopisi hyvin käytettäväksi muissakin neulomuksissa. Piristävän punainen pari aloitti myös Sukkasatokauteni ja tarkoittaa, että puolet tavoitteista on saavutettu.

Nämä pienet kädet tarvitsivat suojakseen lapaset:




Kevään Novitaa selatessani mieleeni jäi kuva makkaravartisista lapasista. Lehti ei ollut käsillä, kun aloitin neulomisen, joten tein lapaset muistikuvan perusteella. Vastannevat varsin tarkkaan lehden ohjetta.

Malli: kutakuinkin Novitan kevät 2009 lehdessä olleet lapaset
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3 mm

Lapasmalli on sen verran toimiva, että taidan käyttää sitä myöhemminkin. Makkaravarsi jää mukavasti jumiin haalarin hihansuun alle. Pienet kädet eivät siis pääse liian helposti kiskomaan lapasia pois kädestä. Näistä lapasyksilöistä tuli hyvin istuvat ja jostakin syystä myös peukalo sujahtaa käsineitä puettaessa helposti paikalleen. Moista tilannetta en muistakaan ennen sattuneen näin pienten lapasten kohdalla.

perjantai 11. syyskuuta 2009

Kerrankin sain kudottua lapsille villasukat ennen ensimmäisiä kylmiä. Veljesten sukat valmistuivat jo elokuussa. Isoveli valitsi itse langat sukkiinsa. Poika taisi tietää mitä tahtoi, sillä mies kommentoi valmiiden sukkien olevan juuri pojan oloiset. Pikkuveli sai tyytyä veljensä sukista jääneeseen valkoiseen ja tätinsä sukista jääneeseen turkoosiin.



Malli: kelta-valkoisissa sukissa oma, siniraidallisissa pikkulapsen pitkät sukat
Lanka: Maija
Puikot: 3 mm

Olen tehnyt lapsille ennekin raitasukkia ja huomasin vasta molempien poikien sukat neulottuani, että olin nytkin tehnyt raitasukat asiaa sen enempää ajattelematta. Viime talven oppi oli, että lasten sukissa on hyvä olla vähän pitemmät varret, niin hurjaa menoa ne välillä joutuvat todistamaan. Niinpä tein nytkin molempien sukkiin sen verran pitkät varret ettei lumi pääse kenkiin eikä nilkka loista paljaana.

Isoveljelle kudoin pipon Novitan mallilla, joka miellytti silmääni jo lehden ilmestyessä keväällä. Neuloin pipon Tennesseestä ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä, vaikka mallihan on tehty Samokselle. Arvelin, että moisella metodilla tulee pojan päähän sopivan kokoinen lakki. No, naftihan piposta tuli. Oma vika. Täytyy testata venyykö pipo - tai sitten vain kutoa uusi. Mallista pidän kovasti, se on yksinkertainen, mutta kivan näköinen.


Malli: Novita kevät 2009, malli nro 23
Lanka: Tennessee
Puikot: 3,5 mm

Sukkasadon avaussukat ovat puikoilla ja toivottavasti myös valmistuvat lähitulevaisuudessa. Neulominen on ollut viime aikoina sivuasia, kun syksyn ensimmäiset kuumetaudit ovat jyllänneet. Tänään sentään pääsimme koko porukalla pyörä- ja kärryretkelle syksyn tuoksuja haistelemaan.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Sinisissä tunnelmissa

Keväisellä Helsinginreissulla ostin muutaman kerän pehmeäntuntuista puuvillalankaa tarkoituksena tehdä niistä syksyksi itselleni huivi. (Sivumennen sanoen poden kroonista huivipulaa.) Jo keväällä päätin, että huivissa pitää olla reikiä, jokin pitsimalli siis. Kun kesällä blogeissa alkoi näkyä Baktuksia, aloin viehättyä malliin. Onneksi löytyi Lacy Baktus, joten sain sekä Baktuksen että reikiä.



Malli: Lacy Baktus
Lanka: Onlinie Catana
Puikot: 4,5 mm

Turhaan ei Baktusta ole kehuttu. Mukava ja monikäyttöinen huivi - ja vielä sekä helppo että nopea neuloa. Lankakaan ei ole ollenkaan hullumpaa, mukavan pehmeää puuvillaa. Ja huivi sattuu vielä passaamaan alennusmyynnistä löytyneen syystakin kanssa.

Samaisella Helsinginreissulla sisko valitteli sukkauupeloaan ja ihaili tuon edellä mainitun puuvillalangan väriä. Siispä hain heinäkuussa lankakaupasta muutaman kerän lisää turkoosia ja muokkasin ne Koiranputkisukiksi. Kutominen alkoi kesälomareissun alussa nelostiellä ja miltei valmista tuli paluumatkalla kolmostiellä. Ihan viimeiset kerrokset kudoin kotisohvalla. En jaksanut enää yön tunteina päätellä viimeiseksi valmistunutta sukkaa, vaan ajattelin tehdä viimeistelyt seuraavana aamuna. Virhe. Tavoistani poiketen unohdin sukankutimen yöksi sohvalle. Toinen virhe. Seuraavana aamuna lasten aamuohjelmia katsellut esikoinen nimittäin havaitsi sohvalla mielenkiintoisen leikkikalun, kiskaisi puikot irti kutimesta ja ryhtyi purkamaan sukkaa. Kiva lelu. Samassa tohinassa sukan ohjekin ehti mystisesti katoamaan. Siispä kudoin toisen sukan kärjen uudestaan ilman ohjetta. Aivan kärjestä tuli hitusen erilainen kuin oli tarkoitus, mutta onneksi ero ei ole silmiinpistävä.



Malli: Koiranputkisukat
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3 mm

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Melkein se, mikä pitikin

Lankalaatikkoa penkoessa käteeni osui muutama kerä vihreää Bambua. Niistä piti tulla jotain jo viime kesänä, mutta langat eivät koskaan ehtineet puikoille ja alkuperäinen tarvekin ehti jo mennä ohi. Kartoitin käyttömahdollisuuksia Ravelrystä ja päätin neuloa Razor Camin. Olin kutonut jo melkein koko topin, kun aloin ajatella, ettei lopputulos tunnu vastaavan mielikuvaani Razor Camin mallikuviosta. Vilkaisin koneelta alkuperäistä ohjetta ja huomasin epäilyksen osuneen oikeaan. En ollut tulostanut ohjetta, vaan kirjoitin mallikerran käsin muistiin pikkuruiselle paperilapulle. No, olin kirjoitellut vähän sinnepäin, joten tällainen siitä sitten tuli:



Malli: Razor Cami, melkein
Lanka: Novita Bambu
Puikot; 3,5 mm


Tykkään kuitenkin.

Poikasille surautin muutaman perusvaatteen. Näissä ei ole mitään erikoista, mutta olen tyytyväinen siihen, että uskaltauduin valitsemaan (minuksi) tavallista rohkeammin resoreiden värit.

Kaavat: pusero Ottobre 2/2009 (t-paita muokattuna pitkähihaiseksi) ja housut SK 1/2008

Kaava: SK 6-7/2009

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Hipahtava kotihame

Olen kaipaillut konstailematonta kotihametta, jota ei tarvitsisi keittiössä puuhaillessa tai siivousta tehdessä (tätä jälkimmäistä meillä tapahtuu liian harvoin) erityisemmin varoa. Tarvetta oli siis pidä, pese ja pidä taas -tyyppiselle vaatteelle. Joskus keväällä Marimekko myi edullisesti pakanloppuja, joten keväthuumassa sorruin ostamaan hameellisen verran reipaskuosista kangasta. Kotiin päästyäni ihmettelin ostostani ja laitoin kankaan kaappiin lepäilemään. Kun kaivoin sen uudestaan esille, alkoi kangas näyttää yhtä mukavalta kuin ostosta tehdessänikin, joten surauttelin siitä hipahtavan hamosen:


Kaava: SK 11-12/2008
Kangas: Marimekon puuvillakangas

Hame tuntuu kivalta, omalta. Olen myös tyytyväinen malliin, joka on yksinkertainen, hieman a-linjainen. Muutoksia en juurikaan tehnyt, lyhensin vain hametta reippaasti ja taisin myös leikata sen ilman sivusaumanvaroja.

Piilovetoketjun ompeleminen olisi voinut sujua himpun verran paremmin. Ymmärsin vasta hameen valmistuttua omistavani myös piilovetoketjupaininjalan. Täytynee testata sen toimivuutta, kun seuraavan kerran ährään piilovetoketjua paikalleen.

Tämänpäiväisen testikäytön perusteella hippihame toimii oivana kotiaskarevaatteena. Juhannussiivous on kutakuinkin tehty, joten jospa pääsisin keskittymään puikoilla olevan vihreän viimeistelyyn. Ja toivottavasti myös ilmat sallivat kesäkuisen luonnon vihreänsävyjen ihailun muutenkin kuin ikkunan läpi.

Hyvää juhannusta!

perjantai 29. toukokuuta 2009

Laajakaistan sairastelu aiheutti tauon blogipäivityksissä, mutta tekniikan reistaillessa on valmistunut muutama käsityö.

Edellisen postauksen epäonnistunut lakki oli vähällä lopettaa keväiset pipotalkoot alkuunsa. Vauva kuitenkin tarvitsi huhtikuun viileisiin ilmoihin lakin, joten neuloin Samoksen jämistä perinteisenmallisen vauvanlakin. Helppo, nopea ja oikeastaan ihan mukiinmenevän näköinen pipo tällä mallilla syntyy. Tällä kertaa ymmärsin myös käyttää pienempiä puikkoja, joten lakki ei ole ottanut asiakseen laajentaa itseään.



Malli: perinteinen vauvan lakki, Novita


Lanka: Samos


Puikot: 4 tai 4.5

Jos tänä keväänä neulomani lasten pipot eivät suuria tunteita - tai onnistumisen riemua - herättäneetkään, niin omaan kevätlakkiini olin enemmän kuin tyytyväinen. Viime kesänä ostetut Bambut löysivät paikkansa Edna rose -lakkina. Tämä kutomus tuntui heti omalta niin mallin, värin kuin langankin puolesta. En ole aikoihin neulonut itselleni mitään valkoista ja nyt ihmettelen miksi en, niin mukavalta väri vaihteeksi tuntui. Paljon pipoa tulikin käytettyä ennen kuin ilmat lämpenivät.


Malli: Edna Rose (ravelry)


Lanka: Novita Bambu


Puikot: 3,5 mm

Torstaina tuuli lennätti oksankappaleita pitkin pihaa, melkein tuntui kuin sisälläkin olisi tuullut. Sopivasti kalsean päivän iloksi valmistuivat erittäin pikkutyttömäisen väriset sukat. Ostin langan joskus talvella, jolloin lankakaupan bambusukkalankavalikoimat olivat vähäiset. Valitsin kahdesta väristä mieluisamman, mutta ei tämä ihan suoskikkivärini kyllä ole. Mallista pidän, samoin langan "tunnusta". Sananlaskua mukaillakseni ei väri lankaa pahenna...



Malli: Nutkin


Lanka: Hjertegarn bamboo


Puikot: 2,5 mm

Yhteistyössä ompelukoneen ja saumurin kanssa olen saanut aikaiseksi vauvalle kettukankaasta puseron ja housut sekä esikoispojalle kevätjuhlia varten tarvitun peikkopaidan. Vauvan housujen kaava oli varsin yksinkertainen, eikä ompelemisessä mennyt kuin muutama hetki. Puseron kauluksesta pidän kovasti: pukeminen on helppoa, mutta kaulus ei roiku vatteen ollessa päällä. Olen myös ollut tyyväinen kankaaseen, joka ei ole muuttunut kärsineen näköiseksi ahkerasta pesemisestä ja rumpukuivauksesta huolimatta.

Esikoinen innostui peikkopaidastaan niin, ettei antanut irroittaa siitä häntää, jonka olin ajatellut ottaa kevätjuhlan jälkeen pois. Yllättävän vähän häntä näyttää menoa hidastavan, mutta ulkoillessa se on kuitenkin varminta laittaa takin alle piiloon. Arvelisin, ettei pyöräretkeä kannata pilata sillä, että lankahäntää irroitellaan kettinkien tai pyöränpinnojen välistä.


Vauvan pusero ja housut


Kaava: Ottobre 1/2009


Peikkopaita


Kaava: Ottobre 1/2009 (venekauluksinen pusero)

torstai 16. huhtikuuta 2009

Kun auringonsäteet alkoivat hinata lämpötilaa nollan yläpuolelle, huomasin, ettei esikoispojalla ole yhtään sopivankokoista kevätpipoa. Siispä viime kesän jäämistönä olevalle valkoiselle Samokselle värikkäämpää kaveria kaupasta ja pipoa kutomaan. Valmista tuli nopeasti - kuten oli tarkoituskin. Lopputulos vain on... törökki. Pikaisen analyysin perusteella tilanne johtuu näistä asioista:

- joustinosa olisi pitänyt kutoa pienemmillä puikoilla (enkä vieläkään ymmärrä miksen tehnyt niin, vaikka sellainen mielessä kävikin)
- pipo on pojalle hieman liian iso (no, onneksi lapsilla on tapana kasvaa)
- käyttämäni lanka ei ehkä ole paras yhdistelmä käyttämälleni mallille (?)

Juuri ja juuri siedettävän näköiseksi pipo muuttui, kun käänsin joustinosan kaksinkerroin. Mutta edelleenkin lopputulos on vain siedettävä:


Malli: Turn a Square (Ravelry)
Lanka: Novita Samos
Puikot: 5 mm

Onneksi ei niin huonoa, ettei hitunen hyvääkin: raitojen neulominen sai hyvälle mielelle. Eikä poika ole valitellut lakin ulkonäöstä.

Jossakin asiassa on sentään ollut neuleonneakin. Vauvan sukat näyttävät siltä miltä pitikin. Ohje on uusimmasta Ullasta ja lankana vuosi sitten ostettu Fabel. Sukat pysyvät yllättävän hyvin vauvan ahkerasti sätkivissä jaloissa ja lankakin tuntui mukavan pehmoiselta - enkä ole nähnyt painajaisunia sen raidoistakaan.





Malli: Sammakko bambun oksalla (Ulla)
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5 mm

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Aapelit

Suklaanruskeat Jannet muuttui puikkojen käsittelyssä Aapeleiksi. Aapelit matkasivat syntymäpäivälahjaksi enolle, joka on ahkera villasukkien kuluttaja. Sukkien malli on mielestäni oikein mukava, mutta silmukoita sain luoda ohjeessa mainittua enemmän, jotta sain sukista tarpeeksi suuret (koko 42). Tiukahkolla käsialallani ja ohjeen mukaisella silmukkamäärällä tehtynä sukat olisivat sopineet muutaman numeron pienempään jalkaan.

Jannesta en ole aikaisemmin sukkia - tai mitään muutakaan - neulonut. Mukavalta paksulta sukkalangalta se tuntui ja tuo ruskean sävy oli mielestäni kaunis. Kuvaushetkellä oli kaunis auringonpaiste, joka vähän vääristää langan väriä. Sukat nielivät lankaa vähän kolmatta kerää. Pääsen siis vielä neulomaan jämälangasta pienemmät sukat, ehkä toisella värillä ryyditettynä.

Malli: Aapeli
Lanka: Gjestal Janne
Puikot: 4 mm

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Valjut mustikat




Valjut mustikat

Malli: Blueberry Waffle Socks

Lanka: Novita seitsemän veljestä

Puikot: 3,5 mm



Sisko toi jo viime talvena kerän vaaleansinistä seitsemää veljestä, joka oli tarkoitus muuttaa sukiksi. Toimitus vähän venähti, mutta onneksi sukantarve ei ole matkan aikana kadonnut.


Puikkoni tekivät tovin töitä ja saivat aikaiseksi vohvelikuvioiset sukat. Malli on mukava, erittäin yksinkertainen, mutta lopputulos on kivan näköinen. Oikeitten ja nurjien silmukoitten kanssa leikitellessä sukat valmistuivat miltei huomaamatta. Kantapää on tehty koulussa opitulla tavalla, mutta kutomalla aina oikeaa. Kärkeen tein nauhakavennukset, jollaisia olen aikaisemmin tehnyt vain lapasiin. Näyttävät passaavat myös sukkiin. Langan väri ei ole mustikansininen, joten nimesin ne Valjuiksi mustikoiksi. Kuvat ovat postauksen alussa, koska blogger tuntui ne ehdottomasti sinne haluavan... enkä minä kai halunnut tarpeeksi tiukasti niitä muualle siirtää.




perjantai 13. maaliskuuta 2009

Orava ja sen kettukaverit

Pitkästä aikaa laitoin ompelukoneen töihin. Syynä esikoisen vaatteet, lähinnä niiden puute. Poika on ehtinyt taas venähtää sen verran, että sopivankokoisten vaatteiden määrä on hälyyttävästi vähentynyt. Apuun riensi Singerin ohella uusin Ottobre. Lehdessä oli mukavia malleja pojille, erityisesti tykästyin perusmallin housukaavaan, jota on helppo varioida. Testasin kaavaa ompelemalla esikoiselle oravahousut. Kankaana käytin miehen housuja, jotka olivat muuten hyväkuntoiset, mutta hylätty takataskun kohdalla olevan reiän takia (tästä saa kiittää edesmennyttä autoa, oikeamminkin sen rikkinäistä penkkiä). Sain leikattua 104 cm kokoisiin pöksyihin tarvittavat kappaleet "kokonaisina" miehen housuista, mutta saumanvarat piti jättää pois. Piristykseksi halusin laittaa housuihin oravan kuvan. Kuva olisi kannattanut tehdä käsin eikä koneella. Aioinkin jo purkaa epämääräisen kuvatuksen pois, mutta aikeen esti poika, joka halusi housunsa heti jalkaan (ja tunnisti mitä epämääräinen sininen kuvio esitti).

Samaisesta Ottobren lehdestä löysin myös venekauluksisen trikoopaidan kaavan, jota käyttäen tein pojalle kettupaidan. Jotakin kummallista esikoispojalle on tapahtunut, koska kettupaitakin piti saada päälle heti kun langat oli päätelty. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: malliksi poika ei suostu. Kuvat siis ovat... hmm, sanoisinko viitteellisiä. Kaiken lisäksi ensimmäinen kuva on otettu, kun vaatteet olivat ollet pojan yllä koko päivän. Niinpä niissä on koristeena mm. ketsuppia, banaania ja jotakin tuntemattomaksi jäänyttä tummempaa ainetta.


Oravahousut ja kettupaita

Kaavat: Ottobre 1/2009
Koko: 104 cm

Illalla vaatteiden tiimoilta käytiin keskustelu:

Isä: "Oletpa sinä nyt tyylikäs."
Poika: "En ole tyylikäs. Olen poika."

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Helmikuinen vauvantakki

Syksyllä löysin lehdestä mukavan vauvan neuletakin mallin. Ostin langat ennen joulua, mutta aloitin neulomisen vasta tämän vuoden puolella. Ohje oli selkeä, langan väri miellytti silmää, mutta... neule ei näyttänyt valmiina lainkaan yhtä kivalta kuin lehden kuvassa. En ehtinyt etsiskellä uutta ohjetta, kun Akateeminen ilmoitti, että tilaamani Knitter's Almanac on saapunut. Kirjaa selattuani päätin kutoa vauvalle sopivasti helmikuun kohdalta löytyvän February Baby Sweter:n, vaikka mietinkin, tulisiko takista kovin tyttömäisen näköinen.

Takki osoittautui mukavaksi projektiksi, vaikka neulomus näyttikin aika kummalliselta siinä vaiheessa, kun valmiina oli yksi hiha, mutta takki oli muuten alkutekijöissään. Lankana käytin alunperin ajattelemaani mallia varten hankittua Sisua, mutta kaksinkertaisena.

Kuvatessani luovuin pian yrityksestä asetella neuletta nätisti vauvan päälle:



Malli: February Baby Sweater (Elisabeth Zimmermann: Knitter's almanac)
Lanka: Sandnesgarn Sisu
Puikot: 5 mm

Tyttömäisyys? Vauva ei ole valittanut, mies on vähän - itse olen taipuvainen uskomaan vauvaa.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Vaaleanpunaista

Eilen auringonsäde ja pari sen kaveria kurkkasivat sisään. Siispä saman tien uutta neuletakkia kuvaamaan.



Malli: Short Sleeved Cardigan with Ribbing kirjasta Fitted Knits (Stefanie Japel)
Lanka: Novita Polaris (60 % akryyli, 25 % alpakka ja 15% mohair)
Puikot: 7 mm ja 6 mm

Joulupukin säkistä löytyi Fitted Knits -kirja, jossa on usempikin toteuttamiskelpoinen malli. Ensimmäisenä tuumasta toteutukseen pääsi Short Sleeved Cardigan with Ribbing.

Olen kovasti innoissani uudesta takistani. Se on paksu, kuten halusinkin ja istuu hyvin päälle. Kokokin osui passelisti kohdalleen. Takki on tehty miltei kokonaan ohjetta tiukasti noudattaen. Ainoat pienet muokkaukset tein hihoihin. Vartalo-osaa kutoessani ehdin vaihtaa sangen tiheästi mielipidettä sopivasta hihan pituudesta. Lopulta päädyin tekemään ohjetta pidemmät hihat, jotka eivät kuitenkaan ole täyspitkät. Ainakin tähänastisella (lyhyellä) käyttökokemuksella ratkaisu tuntuu toimivalta. Jätin myös yhdet kavennukset hihoissa tekemättä ja onneksi niin - jos hihoissa olisi yhtään vähemmän silmukoita, ne olisivat liian kapeat.

Projektin miinuspuolena on käyttämäni lanka, Novitan Polaris. Siinä on niin paljon akryylia, että pelkään takin hiostavan. Halvaksi materiaalit tosin tulivat, hinnaksi tuli noin kymppi. Hinta tuohon langanvalintaan oikeastaan vaikuttikin. Kutomaan alkaessani olin vähän epävarma saanko tehtyä takkia valmiiksi, ainakaan lähitulevaisuudessa. Niinpä arvelin, ettei lankaan kannata suuresti satsata, jos tekele päätyykin puolivalmiina pimeään nurkkaan häpeämään. No, takki valmistui ja vielä kivuttomasti. Siitä rohkaistuneena uskalsin käydä hankkimassa langat seuraavaakin neuletakkiprojektia varten. Tällä kertaa täyttä villaa. Kovasti haluaisin jo käydä käsiksi noihin lankoihin, mutta muutama pienempi ja akuutimpi projekti pitäisi malttaa sitä ennen viimeistellä.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Kalastajan lakki

Joulun aikaan huomasin, että isäni käytti esikoisemme kanssa ulkoillessaan yli kymmenen vuotta vanhaa pipoa, joka kuulemma oli hänen ainoa lämmin lakkinsa. Oli siis enemmän kuin aiheellista korjata tilanne, joten päätin laittaa puikot liikeelle ja kutoa isälle syntymäpäivälahjaksi lakin.

Aikaa ei ollut liiemmälti, joten ajattelin neuloa ennestään tutun Tychus -pipon. Ensimmäisestä versiosta oli tulossa liian pieni. Purin tekeleen ja aloitin uudestaan suuremmalla silmukkamäärällä. Toinen yritys eteni jonkin matkaa, ja kokokin tuntui oikealta. Sitten mieleeni tuli, ettei pipon malli olisi kuitenkaan saajalleen paras mahdollinen. Tässä vaiheessa syntymäpäiväkin alkoi olla jo enemmän kuin lähellä, eikä muusta miehelle sopivasta pipomallista ollut pinintäkään ajatusta. Nopea kierros Ravelryssa toi mieleeni Jacques Costeau -pipon, jota olin joskus ihastellut.

Malli oli mukava ja nopea kutoa, mutta tärkeintä on, että saaja piti uudesta lakistaan. Isäni pitää merestä ja kalastuksesta, joten "kalastajalakki" - kuten hän mallia nimitti - oli hänelle mieluinen malli. Alaska oli kutoessa kovan oloista, mutta valmiista neulepinnasta pidin. Neljän ja puolen puikoilla kudottuna lakista tuli tiivispintainen, joten uskoisin sen pitävät jonkin verran tuulta.

Mikäli jollakulla on tiedossa kivoja malleja miesten pipoihin, ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan. Jospa lähipiirin miesten päähineitä saisi tulevaisuudessa uusittua vähän tiuhempaan tahtiin, ettei samaa lakkia tarvitsisi enää kymmentä vuotta käyttää...

Malli: Jacques Costeau
Lanka: Drops Alaska
Puikot: 4,5 mm

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Neulevuoden ensimmäiset


Neulevuosi alkoi Lapaspajalla lapasilla - milläpäs muulla. Halusin itselleni paksuhkot palmikkolapaset ja tämä malli osui blogikierroksella silmiini Pujoliivi -blogista. Lapasista tuli itselleni juuri oikean kokoiset, mutta vähänkään isompikätiselle tehtäessä pitäisi silmukkamäärää tällä langalla lisätä. Palmikkokuviosta tuli mukavan näköinen, mutta erityisesti pidän kärkikavennuksesta. Vastaavaa tulen varmasti käyttämään lapasissa myöhemminkin. Käsineet pääsivät heti valmistumisensa jälkeen tositoimiin, kun kävimme eilen illalla katsomassa kaupungin ilotulitusta, joka siirrettiin eiliselle uuden vuoden aaton kovan tuulen takia. Mukavasti lapaset lämmittivät - ja väriähän näissä on melkein yhtä paljon kuin raketeissa...


Malli: Cabley Mitties
Lanka: Isoveli Colori, vajaa kerä
Puikot: 5 mm

Ennen joulua valmistuivat myös toinen Amin pipo sekä Mario -myssy. Käärin molemmat niin kiireesti lahjapaketteihin, etten tullut ottaneeksi kummastakaan kuvaa. Amin pipo oli väriä myöten samanlainen kuin edellisessä postauksessa esittelemäni. Mario -myssyn neuloin harmaasta Novita Ainosta.

Alkaneelle neulevuodelle en uskalla tehdä suuria suunnitelmia, koska neulomiseen käytettävissä olevaa aikaa tuntuu aina olevan liian vähän. Kaksi tavoitetta kuitenkin on: haluaisin neuloa itselleni polvisukat (näitä olen tehnyt aikaisemmin vain yhdet) sekä neuletakin. Neuletakki on jo aloitettu, toivottavasti se valmistuukin ennen kesää...

Menneessä neulevuodessa on parasta ollut lapsille neulominen sekä uusien tekniikoiden kokeileminen. Vuoden aikana epävarmuus neulomisen suhteen on aika lailla karissut, joten uskallan ajatella tekeväni (tai ainakin yrittäväni) sellaisia kutomuksia, jotka vielä vuosi sitten olisivat tuntuneet liian hankalilta. Toisaalta olen myös oppinut olemaan itselleni armelias: aina ei voi onnistua, eikä purkaminen kaada maailmaa.