Joululahjat, osa II

Tässä perheessä hameita ei käytä kuin minä, mutta onneksi on kummityttö, jolle voi surautella vaaleanpunaisia unelmia. Tyttö on innostunut käyttämään hameita, ne kun on housuja näppärämpi pukea itse. 

Hame on perusmallia, mutta ilman ohjetta ei tätä kuitenkaan väsännyt. Hyvä niin, muuten olisin luultavasti tehnyt kuminauhakujan taittamalla kujan hameen yläosasta. Tuloksena olisi ollut turhan paksu vyötäröosa. Nyt kuminauhakuja on tehty puuvillasta, joten vyötärö ei ole tönkkö. Kangas on minusta vallan ihana, taitaa olla Hilcon. Ja vaikkei sitä kukaan näekään, niin itseäni ilahduttaa, kun tiedän, että hameen nurjalla puolella on suikale kaunista puuvillaa.

 Ohje: Ompele kaunista lapselle -kirjasta
Kangas: samettia

Ompelin lahjaksi myös muutaman kauppakassin paksuhkosta puuvillasta. Kassit menivät innokkaille sukankutojille, joten kätkin niiden sisään pari kerää Fabelia.

Muutama joululahja on vielä esittelemättä, mutta ehtiihän sitä ensi vuonnakin :) 

Hyvää uutta vuotta!

Uudempia ja vanhempia valmistuneita

Tällä kertaa kooste uudempia ja vanhempia valmistuneita.

Joskus elokuulla surautin keskimmäiselle vekaralle kerhohousut, joita poika onkin mielellään pitänyt:

Kaava: Ottobren perushyvä housukaava

Keväällä aloitin itselleni lakin välikausitakin kanssa pidettäväksi. Lämpimät ilmat tulivat juuri ennen päälaen kavennuksia, joten neulomus joutui kesäteloille ja valmistui syksyllä sopivasti ilmojen viilettyä.

Malli: kesätauon aikana olin hukannut lakin ohjeen, joka oli Spring jotakin... Ei siis ole oma malli, mutta en löytänyt muistiinpanoja mallin nimestä.
Lanka: Novita Tennessee
Puikot: 3,5 mm

Kesällä ostettu raitalanka muuntui lapasiksi. Langan väritys oli mielestäni herkullinen, joten tein peruslapaset, joissa värit pääsevät parhaiten esille. Neulomismielenkiinnon lisäämiseksi tein lapasiin intialaisen peukalokiilan, jota aion käyttää myöhemminkin. Istuu käteen todella hyvin, mutta lisäykset täytyy tehdä toisella metodilla kuin näissä lapasissa, jotta peukalokiilasta tulee kauniimman näköinen. Kudoin lapaset ensimmäistä kertaa pyöröpuikolla. Tykästyin tapaan niin, että seuraavatkin lapaset valmistuvat samalla tavalla.

Malli: peruslapanen intialaisella peukalokiilalla
Lanka: Freedom Spirit (100 % villaa)
Puikot: 3,5 mm

Laajakaistan sairastelu aiheutti tauon blogipäivityksissä, mutta tekniikan reistaillessa on valmistunut muutama käsityö.

Edellisen postauksen epäonnistunut lakki oli vähällä lopettaa keväiset pipotalkoot alkuunsa. Vauva kuitenkin tarvitsi huhtikuun viileisiin ilmoihin lakin, joten neuloin Samoksen jämistä perinteisenmallisen vauvanlakin. Helppo, nopea ja oikeastaan ihan mukiinmenevän näköinen pipo tällä mallilla syntyy. Tällä kertaa ymmärsin myös käyttää pienempiä puikkoja, joten lakki ei ole ottanut asiakseen laajentaa itseään.

Malli: perinteinen vauvan lakki, Novita

Lanka: Samos

Puikot: 4 tai 4.5

Jos tänä keväänä neulomani lasten pipot eivät suuria tunteita - tai onnistumisen riemua - herättäneetkään, niin omaan kevätlakkiini olin enemmän kuin tyytyväinen. Viime kesänä ostetut Bambut löysivät paikkansa Edna rose -lakkina. Tämä kutomus tuntui heti omalta niin mallin, värin kuin langankin puolesta. En ole aikoihin neulonut itselleni mitään valkoista ja nyt ihmettelen miksi en, niin mukavalta väri vaihteeksi tuntui. Paljon pipoa tulikin käytettyä ennen kuin ilmat lämpenivät.

Malli: Edna Rose (ravelry)

Lanka: Novita Bambu

Puikot: 3,5 mm

Torstaina tuuli lennätti oksankappaleita pitkin pihaa, melkein tuntui kuin sisälläkin olisi tuullut. Sopivasti kalsean päivän iloksi valmistuivat erittäin pikkutyttömäisen väriset sukat. Ostin langan joskus talvella, jolloin lankakaupan bambusukkalankavalikoimat olivat vähäiset. Valitsin kahdesta väristä mieluisamman, mutta ei tämä ihan suoskikkivärini kyllä ole. Mallista pidän, samoin langan "tunnusta". Sananlaskua mukaillakseni ei väri lankaa pahenna...

Malli: Nutkin

Lanka: Hjertegarn bamboo

Puikot: 2,5 mm

Yhteistyössä ompelukoneen ja saumurin kanssa olen saanut aikaiseksi vauvalle kettukankaasta puseron ja housut sekä esikoispojalle kevätjuhlia varten tarvitun peikkopaidan. Vauvan housujen kaava oli varsin yksinkertainen, eikä ompelemisessä mennyt kuin muutama hetki. Puseron kauluksesta pidän kovasti: pukeminen on helppoa, mutta kaulus ei roiku vatteen ollessa päällä. Olen myös ollut tyyväinen kankaaseen, joka ei ole muuttunut kärsineen näköiseksi ahkerasta pesemisestä ja rumpukuivauksesta huolimatta.

Esikoinen innostui peikkopaidastaan niin, ettei antanut irroittaa siitä häntää, jonka olin ajatellut ottaa kevätjuhlan jälkeen pois. Yllättävän vähän häntä näyttää menoa hidastavan, mutta ulkoillessa se on kuitenkin varminta laittaa takin alle piiloon. Arvelisin, ettei pyöräretkeä kannata pilata sillä, että lankahäntää irroitellaan kettinkien tai pyöränpinnojen välistä.

Vauvan pusero ja housut

Kaava: Ottobre 1/2009

Peikkopaita

Kaava: Ottobre 1/2009 (venekauluksinen pusero)

Orava ja sen kettukaverit

Pitkästä aikaa laitoin ompelukoneen töihin. Syynä esikoisen vaatteet, lähinnä niiden puute. Poika on ehtinyt taas venähtää sen verran, että sopivankokoisten vaatteiden määrä on hälyyttävästi vähentynyt. Apuun riensi Singerin ohella uusin Ottobre. Lehdessä oli mukavia malleja pojille, erityisesti tykästyin perusmallin housukaavaan, jota on helppo varioida. Testasin kaavaa ompelemalla esikoiselle oravahousut. Kankaana käytin miehen housuja, jotka olivat muuten hyväkuntoiset, mutta hylätty takataskun kohdalla olevan reiän takia (tästä saa kiittää edesmennyttä autoa, oikeamminkin sen rikkinäistä penkkiä). Sain leikattua 104 cm kokoisiin pöksyihin tarvittavat kappaleet "kokonaisina" miehen housuista, mutta saumanvarat piti jättää pois. Piristykseksi halusin laittaa housuihin oravan kuvan. Kuva olisi kannattanut tehdä käsin eikä koneella. Aioinkin jo purkaa epämääräisen kuvatuksen pois, mutta aikeen esti poika, joka halusi housunsa heti jalkaan (ja tunnisti mitä epämääräinen sininen kuvio esitti).

Samaisesta Ottobren lehdestä löysin myös venekauluksisen trikoopaidan kaavan, jota käyttäen tein pojalle kettupaidan. Jotakin kummallista esikoispojalle on tapahtunut, koska kettupaitakin piti saada päälle heti kun langat oli päätelty. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: malliksi poika ei suostu. Kuvat siis ovat... hmm, sanoisinko viitteellisiä. Kaiken lisäksi ensimmäinen kuva on otettu, kun vaatteet olivat ollet pojan yllä koko päivän. Niinpä niissä on koristeena mm. ketsuppia, banaania ja jotakin tuntemattomaksi jäänyttä tummempaa ainetta.


Oravahousut ja kettupaita

Kaavat: Ottobre 1/2009
Koko: 104 cm

Illalla vaatteiden tiimoilta käytiin keskustelu:

Isä: "Oletpa sinä nyt tyylikäs."
Poika: "En ole tyylikäs. Olen poika."

Yksinkertaisuuksia

Ennen kuopuksen syntymää ehdin saada valmiiksi kämmekkäät siskolle ja neuletakin Juniorille.

Tykästyin Ursus-kämmekkäiden malliin, kun neuloin sellaiset itselleni. Niinpä päätin tehdä samalla mallilla kädenlämmittimet siskolle syntymäpäivälahjaksi. Lankana näissä on taannoisella Haaparannanreissulla ostoskoriin sujahtanut Jäsbogarn raggi. Väriltään tämä lanka oli melko tumma, neulottuna pintana oikeastaan tummemman oloinen kuin kerällä. Lankaa oli mukava neuloa, se tuntui yllättävän pehmeältä. Nähtäväksi jää, miten se mahtaa käyttäytyä pidossa.

Malli: Ursus-kämmekkäät

Lanka: Jäsbogarn raggi (70% villa, 30% nailon)

Puikot: 4,5

Malli: Novita Muksuekstra, malli nro 35

Lanka: Novita Wool

Puikot: 3 ja 3,5

Juniorin punainen neuletakki viipyi viimeistelypöydällä pitkään ja hartaasti. Saumojen ompelu tuntui ylivoimaiselta puuhalta, mutta eihän se (tietenkään) ollut. Viitseliäisyydestä lähinnä oli kyse. Takin malli on erinomaisen tavanomainen, eikä neulominen siis ollut erityisen jännittävää. Koska neule valmistui lähinnä öiseen aikaan, kun loppuraskauden vaivat valvottivat, yksinkertainen malli oli kuitenkin paikallaan. Unisilla silmillä olisin tuskin saanut kovin monimutkaista takkia tehtyä, ainakaan ilman suuria purkamisseremonioita.

Tämä vaatekappale tulee varmaan yksinkertaisuudestaan huolimatta olemaan yksi talven aikana eniten käytetyistä, joten siinä mielessä puikkojen heiluttelu ei tuntunut tylsältä touhulta. Takin omistaja on harmillisen haluton poseeraamaan, joten jouduin tyytymään sisällä otettuun henkarikuvaan.

Kasvunvaraa

Lapsen kasvamisen huomaa parhaiten vuodenaikojen vaihtuessa, kun vaatteiden edellisestä pitokerrasta on vierähtänyt aikaa. Välikausiulkohaalari mahtui näpäkästi Juoniorille päälle, mutta ilmojen viilentyessä sen alle ei oikeastaan löytynytkään mitään sopivaa. Ongelman ratkaisun avaimet löytyivät seuraavasta yhdistelmästä: uusin Käsityölehti, vasta alkanut äitiysloma ja reissu mummolaan.

Ompelukoneen kanssa hyvää yhteistyötä tehden tein kaivureista ja kuorma-autoista kiinnostuneelle Juoniorille välihaalarin varsinaisen ulkohaalarin alla käytettäväksi:

Kaava: SK 9/2008

Kangas: fleece

Lehdessä mainittiin, että kaava on reilunkokoinen, eikä kasvunvaraa tarvitse ottaa huomioon. No, en kuitenkaan osannut tehdä tarpeeksi pientä kokoa. Tämä haalari menee takuuvarmasti Juoniorille koko talven. Pukiessani hänelle haalaria päälle ensimmäistä kertaa tuli elävästi mieleen oma lapsuudenaikainen inho kasvunvaraa kohtaan. Näkökulma on muuttunut: nyt ei loppujen lopuksi tunnu toivottoman huonolta ajatukselta, etteivät vaatteet ole heti huomenna pieniä.