Väriä pimeyteen

Liikenteessä helposti kuumeneva mies halusi itselleen sormikkaat - ja juuri sen väriset, kuin itse halusi. Hetken mietittyäni toteutin toiveen:

Kuumaverisen autoilijan hanskat
Malli: oma, värisuunnittelu miehen
Lanka: Hjertegarn Lima (100 % villaa)
Puikot: 4,5 mm

Väritystä en taida enempää kommentoida, mutta langasta voin sanoa, että Lima oli varsin miellyttävää neulottavaa. Käytössä lanka on käyttäytynyt mainiosti, eikä kutita. Luultavasti tätä lankaa eksyy ostoskoriini myöhemminkin.

Vauva kasvaa kovaa vauhtia, eikä syksyllä neulomani lakki enää mahdu hänelle. Niinpä neuloin pipon pojan päätä lämmittämään ja loppuvuoden pimeitä päiviä värittämään:



Malli: Cable and Seed Stitch Baby Hat (Ravelry)
Lanka: Colinette Jitterbug (100 % merino)
Puikot: 3 mm

Ostin syksyllä Oulun käsityömessuilta vyyhdin Jitterbugia ajatuksenani tehdä siitä jotakin lapsille. Lanka on niin pehmeää, että se sopii varsin hyvin vauvan lakkiin. Pidin myös lakin mallista, ainoastaan rullautuva reuna jäi mietityttämään. Vaikka monissa vauvojen pipoissa näyttää olevan tuollainen reuna, en ihan varauksettomasti pidä siitä. Helmineule sen sijaan miellytti silmääni enemmän kuin olisin uskonutkaan. Jollakin tapaa se korostaa langan värejä. Hatusta tuli sen verran sopivan kokoinen, että taidan päästä joulun jälkeen uudestaan etsiskelemään mukavaa mallia vauvan pipolle - mikä hyvä syy viettää mielenkiintoisia hetkiä neulemallien parissa.

Pallo ja palmikoita

Heikkoa pipotilannetta korjaamaan neuloin vanhemmalle pojalle uuden päänlämmittimen:

Malli: Thorpe (Ravelry)
Lanka: Novita Isoveli Color, alle kerä (alle 100 g)
Puikot: 5 mm

Ensimmäistä kertaa neuloin pipon päälaelta alkaen. Tykästyin kovasti tuohon tapaan: pipoa oli helppo sovitella matkan varrella. Ja tavoistaan poiketen poika myös suostui sovittamaan puolivalmista tekelettä. Valmiin lakin kuvaaminen pitikin sitten tehdä salaa, koska poika ei suostunut poseeraamaan.

Paksusta langasta tehtynä lakki valmistui nopeasti. Silmukkamääriä muokkasin hiukan ja lisäsin lakkiin tupsun, mutta muuten pipo on ohjeen mukaan tehty. Valmista pipoa tutkaillessaan poika seisoskeli lakki päässä peilin edessä ja nyökkäili. "Pallo heiluu", hän kommentoi ja osoitti tupsua.

Jotakin pientä olen neulonut itsellenikin. Näitä Ruskapalmikkokäsineitä kutoessani selätin sormikkaiden neulomisen kammon. Olin ajatellut, että sormikkaiden neulominen on turhan haastava homma, mutta yllätyin kuinka näppärästi ne loppujen lopuksi valmistuivat. Sormien väliin ei jäänyt etukäteen pelkäämiäni rumia aukkoja, eikä sormien kutominen muutenkaan tuntunut niin tuskastuttavalta kuin olin kuvitellut.

Florica ei ainakaan minun käsialallani ole kaikkein tasaisemmin neuloutuvaa lankaa, mutta testikäytön perusteella lanka yllätti positiivisesti lämpöisyydellään. Floricasta löytyy sen verran paljon värejä, että tulen varmaan käyttämään sitä sormikkaissa tai lapasissa myöhemminkin. Parasta tässä sormikasprojektissa oli, että kerrankin minulla on juuri oikean kokoiset hansikkaat!

Malli: Ruskapalmikkokäsineet (Villapallo)
Lanka: Novita Florica, alle kerä (eli alle 50 g)
Puikot: 3 mm

Kylmänä päivänä lisälämmikkeeksi käyvät aikaisemmin syksyllä neulomani Ursus -kämmekkäät:

Yksinkertaisuuksia

Ennen kuopuksen syntymää ehdin saada valmiiksi kämmekkäät siskolle ja neuletakin Juniorille.

Tykästyin Ursus-kämmekkäiden malliin, kun neuloin sellaiset itselleni. Niinpä päätin tehdä samalla mallilla kädenlämmittimet siskolle syntymäpäivälahjaksi. Lankana näissä on taannoisella Haaparannanreissulla ostoskoriin sujahtanut Jäsbogarn raggi. Väriltään tämä lanka oli melko tumma, neulottuna pintana oikeastaan tummemman oloinen kuin kerällä. Lankaa oli mukava neuloa, se tuntui yllättävän pehmeältä. Nähtäväksi jää, miten se mahtaa käyttäytyä pidossa.

Malli: Ursus-kämmekkäät

Lanka: Jäsbogarn raggi (70% villa, 30% nailon)

Puikot: 4,5

Malli: Novita Muksuekstra, malli nro 35

Lanka: Novita Wool

Puikot: 3 ja 3,5

Juniorin punainen neuletakki viipyi viimeistelypöydällä pitkään ja hartaasti. Saumojen ompelu tuntui ylivoimaiselta puuhalta, mutta eihän se (tietenkään) ollut. Viitseliäisyydestä lähinnä oli kyse. Takin malli on erinomaisen tavanomainen, eikä neulominen siis ollut erityisen jännittävää. Koska neule valmistui lähinnä öiseen aikaan, kun loppuraskauden vaivat valvottivat, yksinkertainen malli oli kuitenkin paikallaan. Unisilla silmillä olisin tuskin saanut kovin monimutkaista takkia tehtyä, ainakaan ilman suuria purkamisseremonioita.

Tämä vaatekappale tulee varmaan yksinkertaisuudestaan huolimatta olemaan yksi talven aikana eniten käytetyistä, joten siinä mielessä puikkojen heiluttelu ei tuntunut tylsältä touhulta. Takin omistaja on harmillisen haluton poseeraamaan, joten jouduin tyytymään sisällä otettuun henkarikuvaan.

Harmauksia

Viime aikoina puikoilla on ollut harmaata. Ja harmaita ovat sivumennen sanoen olleet puikotkin, paksuja ja painavia metallikapineita. Syksyisessä matalalta paistavassa auringossa kuvasin eilen valmistuneet vaippahousut. Tuuli oli muuten niin kova, että meinasivat pöpät lähteä karkumatkalle.

Malli: Villapöpät Ullasta



Lanka: kaksinkertainen hahtuvalanka



Puikot: 5 mm

Pöksyjen ohjetta ei varmaankaan voi liikaa kehua. Housut neuloontuivat melkein itsestään ilman sen kummempia kommervenkkejä. Pelkäsin etukäteen, että hahtuva katkeilee jatkuvasti, mutta ainakaan kaksinkerroin neulottuna huoli oli turha. Kolmen puikot päättelyä en ollut aikaisemmin tehnyt ja luulin sitä nimen perusteella mutkikkaaksi hommaksi. Ei ollut, nimi huijasi pahemman kerran.

Pöpät vaikuttavat varsin päteviltä, mutta tositoimista minulla ei ole vielä kokemusta. Juniorin kanssa en testaillut kestovaippoja ollenkaan, mutta nyt odottelemamme vauvan kanssa aion yrittää osa-aikaista kestovaippailua. Tällä hetkellä arvelen, että voisin käyttää vauvalla kestovaippoja kotosalla, mutta reissussa (ja öisin??) valmisvaippoja. Ajattelen, että jos muutamakin valmisvaippa/päivä vaihtuu kestovaipaksi, aikaansaamamme jätemäärä pienenee mukavasti, vaikka ei optimaaliseksi muutukaan. Villapöpiä aion tehdä useammatkin, pitkälahkeisiin hankin jo langatkin. Taidan kuitenkin antaa lankojen odotella kaapissa vauvan syntymää, jotta koko on helpompi mitoittaa kohdalleen.

Toiset harmaudet tein itselleni. Näihinkin löysin ohjeen Ullasta:

Malli: Ursus-kämmekkäät Ullasta



Lanka: Pelson karstalanka, 100 % villaa



Puikot: 4,5 mm

En ole koskaan aikaisemmin kutonut enkä omistanut kämmekkäitä. En ole oikeastaan keksinyt niille käyttöä.

Monia mukavia kämmekäsmalleja katseltuani halusin kuitenkin testata niiden neulomista ja arvelin, että käyttöäkin niille löytyisi ainakin hanskojen päällä käytettynä lisälämpöä antamassa. Tämänpäiväinen testailu osoitti, että sopivan syksyisellä (tai keväisellä) ilmalla kämmekkäät lämmittävät mukavasti ilman hanskojakin - ja samalla antavat mahdollisuuden kaikenlaiseen 'sorminäppäryyttä' vaativaan puuhailuun.

Karstalangan ostin alunperin lapaslangaksi ja sellaiseksi se onkin sopivan paksua. Kämmekäskokeilun perusteella käväisin ostamassa toisenkin vyyhdin hieman erisävyistä lankaa, joten nyt lapasten kutominen ei ole ainakaan langanpuutteesta kiinni.

Seuraavassa postauksessa on tiedossa vähän enemmän väriä. Viimeistelypöydällä on viihtynyt sopimattoman pitkään jotakin punaista Juniorille. Toivottavasti saan kaiveltua pikaisesti neulan esille ja saumat ommeltua - syksyiset säät näyttävät jatkuvan, joten pienen pojan olisi hyvä saada lämmikettä ylleen.

Tynnyripipo ja pienet lapaset

Varustautuminen vauvan ja syksyisten viimojen tulemiseen jatkuu. Tosin nuo viimeksi mainitut taitavat jo olla täällä, ensimmäistä vielä kovasti odotellaan.

Kaapissa vuoden verran hautuneesta langasta neuloin tulevalle perheenjäsenelle minikokoisen pipon sekä lapaset. Lakin nimesin tynnyripipoksi, koska ruskealla langalla kudottuna hatusta tulee väistämättä tynnyri mieleen.

Pipon malli: Quick and easy baby hat

Lanka: Sublime angora merino (lakkiin ja lapasiin meni vajaa kerä, eli alle 50 g)

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Lapasten malli: oma, mittoja löytyy Käspaikan sivuilta
Lanka: Sublime angora merino

Puikot: 3,5 mm sormikaspuikot

Alkuperäisen nimensä mukaisesti pipo oli helppo ja nopea tehdä, eikä noin pienten lapastenkaan neulomiseen saa kovin paljon aikaa tuhrattua. Testasin tumppuja neuloessani vasta hankkimiani sormikaspuikkoja, jotka olivatkin varsin kätevät, kun puikoilla oli vain vähän silmukoita. Täytyy sanoa, että kovin minimaalisilta nuo molemmat kutomukset näyttävät, mutta pieni taitaa olla niiden käyttäjäkin.

Lankapirtin Matleenalle haluaisin antaa ison kiitoksen hänen Lapaspajalle myöntämästään Karvisesta. Tunnustus lämmitti kovasti mieltä. Luen itse useita eri blogeja, joista saan innostusta sekä löydän vinkkejä. En osaa päättää kenelle laittaisin tunnustuksen eteenpäin, joten ojennan sen jokaiselle Lapaspajan vieraalle.

Vauvan polvisukkien jälkeen otin puikoille Juniorille tarkoitetut polvisukat. Silmukkamäärän kanssa oli melkoista säätämistä, mikä taisi johtua siitä, etten millään meinannut hyväksyä, että vauvan sukkien ja n. kolmevuotiaan sukkien välillä on reilusti kokoeroa. Pojan jalan mittaamisesta huolimatta aloitin sukat kahdesti liian pienellä silmukkamäärällä ennen kuin uskoin, että parempi on tosiaankin tehdä sukat mittojen mukaan eikä tunnepohjalta.

Lopputulokseen olen tyytyväinen, nopean sovituksen perusteella sukista tuli juuri oikean kokoiset. Varsi istui pojan jalkaan erityisen hyvin.

Malli: mittojen mukaan tehty, oppia otettu sekä Supervauvan polvisukista että Projektisukista

Lanka: Sandnesgarn Sisu

Puikot: 2,5 mm ruusupuiset sukkapuikot

Sukkia neuloessani tuli värien suhteen déja vu -fiilis, eikä syyttä. Pieni tutkimusretki vaatehuoneeseen todisti, että olen aikaisemminkin pitänyt turkoosin ja harmaan liitosta. Joskus 1980 -luvun lopulla tai seuraavan vuosikymmenen alussa itselleni kutomissani sukissa on miltei tismalleen samat värisävyt, lanka vain on paljon paksumpaa.

Kasvunvaraa

Lapsen kasvamisen huomaa parhaiten vuodenaikojen vaihtuessa, kun vaatteiden edellisestä pitokerrasta on vierähtänyt aikaa. Välikausiulkohaalari mahtui näpäkästi Juoniorille päälle, mutta ilmojen viilentyessä sen alle ei oikeastaan löytynytkään mitään sopivaa. Ongelman ratkaisun avaimet löytyivät seuraavasta yhdistelmästä: uusin Käsityölehti, vasta alkanut äitiysloma ja reissu mummolaan.

Ompelukoneen kanssa hyvää yhteistyötä tehden tein kaivureista ja kuorma-autoista kiinnostuneelle Juoniorille välihaalarin varsinaisen ulkohaalarin alla käytettäväksi:

Kaava: SK 9/2008

Kangas: fleece

Lehdessä mainittiin, että kaava on reilunkokoinen, eikä kasvunvaraa tarvitse ottaa huomioon. No, en kuitenkaan osannut tehdä tarpeeksi pientä kokoa. Tämä haalari menee takuuvarmasti Juoniorille koko talven. Pukiessani hänelle haalaria päälle ensimmäistä kertaa tuli elävästi mieleen oma lapsuudenaikainen inho kasvunvaraa kohtaan. Näkökulma on muuttunut: nyt ei loppujen lopuksi tunnu toivottoman huonolta ajatukselta, etteivät vaatteet ole heti huomenna pieniä.

Pienen pienet sukat

Puikoilla on ollut yhtä aikaa kolme neulomusta. Ensimmäisenä niistä valmistui Sukkasadon alkamisen myötä vauvan sukat. Nämä ovat muuten ensimmäiset tämän kokoluokan sukat, jotka olen neulonut. Valmiit sukat tuntuvat mahdottoman pieniltä, aika äkkiä näköjään unohtuu kuinka minimaaliset jalat vauvoilla on.

Tekniikkapuolella opiskelin minisukkien myötä tiimalasikantapään tekemistä. Aluksi käytin apuna Ullan ohjetta. Ensimmäisen sukan kantapään purin neljä kertaa ja meinasin jo unohtaa koko tiimalasin. Lähdin kuitenkin vielä tutkailemaan nettia lisäavun toivossa ja löysin wrap and turn -ohjeen. Sen avulla tein viidennen yrityksen, joka onnistui edellisiä paremmin, vaikkakaan ei ole aivan priimaa.

Toiseen sukkan sain tehtyä tiimalasikantapään yhdellä kerralla ja kohtuullisella lopputuloksella. Aikaa kantapään värkkäämiseen kylläkin meni enemmän kuin ikinä kehtaan tunnustaa. Olen tyytyväinen, etten jättänyt leikkiä kesken, vaikkei se kaukana ollutkaa. Tiimalasikantapää kun onnistuessaan on mukavan näköinen. Ehdin varmaan tehdä asian tiimoilta lisäharjoituksia vielä Sukkasadon aikana.

Malli: Supervauvan polvisukka, Uhoava gnu

Lanka: Austerman Step

Puikot: 2,5 ruusupuiset sukkapuikot

Syksyisiä iltoja varten

Illat ovat jo pimentyneet ja silloin tällöin ilmassa tuntuu jo pieni häivähdys syksyä. Eilen valmistuivat viileneviä syyssäitä varten harmaat sukat. Neuloin ne viime talvilomalla Saksasta ostetusta langasta. Kerällä lanka näytti hieman levottoman väriseltä, siinä on paksumpi vaalenharmaa säie ja ohut tummanharmaa säie. Neulottuna pintana väri on kuitenkin mieluinen, eläväpintainen harmaa. Harmi, etten tullut ostaneeksi lankaa tämänvärisenä kahta kerää enempää. Eilisiltaisen testitassuttelun perusteella sukat eivät myöskään kutita paljaissa jaloissa.

Malli: River Rapids Socks

Lanka: Uschi Universal (75% villaa, 25% polyamidia), kulutus n. 60 (?) g

Puikot: 2,5 mm ruusupuiset sukkapuikot

River Rapids -sukat olivat mukavaa neulottavaa ja etenivätkin melko joutuisasti. Aloitin ensimmäisen sukat kutomisen ohjeen mukaisesti kahden puikon systeemillä, mutta se tuntui kömpelöltä tavalta neuloa. Hain siis kaapista puikkoperheen loputkin jäsenet ja neuloin sukat perinteisellä puikkomäärällä. "Suljin" sukan kärjen ensimmäistä kertaa silmukoimalla. Varsinkin ensiksi kudottu sukka onkin tuon tekniikan suhteen harjoittelukappale, mutta toisessa jälki on jo parempaa, joten opittavissa tämäkin taito taitaa olla.

Sunnuntaiaamun sää näyttää Oulussa varsin vaihtelevalta: välillä aurinko kurkistaa pilvien raosta, mutta juuri nyt näyttää siltä, että vettä tulee millä hetkellä hyvänsä. Tiedossa on kuitenkin rentoa vapaapäivänviettoa ja ehkä myöhemmin illalla hetki aikaa seuraavan neuloprojektin aloitteluunkin.

Laukkukokeilu

Viime vuonna testasin siskon syntymäpäivän lähestyessä virkkaustaitojani ja sain tehtyä hänelle virkatun kesälaukun lahjaksi. Taidan toistaa itseäni, koskapa aion jälleen lahjoa häntä itse tehdyllä laukulla, ommellulla tällä kertaa.

Kassin kangas löytyi, kun pistäydyin loman aikana Haaparannan Ikeassa. Verhokangastahan tuo on, mutta sopivan jykevää myös laukkua varten. Vuori on omista kätköistä löytynyttä lakanakangasta. Suuriin kokeiluihin en kassia ommellessani alkanut, sen verran epävarma olin onnistumisen suhteen. Siksipä tässä versiossa ei ole sisätaskuja lainkaan, vaikka niille olisi varmasti käyttöä. Laukun tekeminen oli kuitenkin sen verran mukavaa - ja itse asiassa myös helppoa - että seuraavaa ommellessani uskallan yrittää taskuja sekä myös jonkinlaista kiinnitysmenetelmää sikäli mikäli laukku tuntuu sellaista tarvitsevan.

Kaava: SK 08/2006

Kangas: Ikean verhokangasta n. 0,30 m + vuoreen saman verran lakanakangasta


Ja sitten keskeneräisen kutomuksen pariin...

Raitoja

Muutaman päivän etsintöjen jälkeen löysin kameran akun laturin ja pääsin kuvaamaan jo jokin aika sitten valmistunutta kutomusta. (Kuvat on otettu itselaukaisijalla, joten ovat laadultaan surkeita.)

Marjapuuronvärisestä Samoksesta valkoisilla raidoilla ryyditettynä muokkaantui puikkokäsittelyssä kesäinen neuletakki. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että sain tehtyä takin valmiiksi asti, sekä siihen, ettei mukaan loikannut kovin suuria virheitä.

Seurailin Novitan ohjetta orjallisesti, ainoina muutoksina oli kahden värin käyttäminen sekä hihojen lyhentäminen hitusen verran. Edellisen kerran olen kutonut neuletakin ikuisuuksia sitten, minkä huomasin varsinkin saumoja ommellessani. Harjoitus kai tekee mestarin (tai ainakin mestarimman) siinäkin asiassa, joten ehkäpä seuraavan puseron/neuletakin saumat ovat jo kauniimpaa katseltavaa.

Takki kaipailee vielä nappeja, mutta en ole pitänyt niiden kanssa kiirettä, koska ne ovat joka tapauksessa tällä hetkellä hyödyttömät. Vaatekaapistani löytyi parinkin vaalenpunaista puseroa, joita en enää käytä. Jommasta kummasta saanen tähän neuleeseen sopivat napit.

Malli: Novita

Lanka: Samos

Puikot: 4,5 mm


Ompelupuolella on valmistunut perusmallin raitapaita Ottobren kaavoilla. Kangas on aika jykevänoloista trikoota, joten toivottavasti se jaksaa kestää pesun toisensa jälkeen. Vaatekaapissani on aika monta pitkähihaista trikoopaitaa, eikä kuitenkaan koskaan tarpeeksi monta. Tällä kaavalla tulen varmaan surauttaneeksi vielä lisätäytettä puserovarastoon.

Kaava: Ottobre, Creative workshop 303, naisen parhaat topit

Kangas: kesälomareissulla palakorista löydettyä raidallista trikoota

Tällä hetkellä puikoilla tuntuisi olevan kovasti tunkua ja ompelukonettakin tekisi mieli käytellä. Kuten usein, aikaa on vähemmän kuin tekemisen halua. Parasta lienee pitää itsensä kurissa uusien projektien aloittamisen suhteen ja keskittyä ensin tekemään valmiiksi siskon syntymäpäivälahjaksi sunnitellut käsityöt.

Melkein Möbius

Tutkailin lankavarastojani vakaana aikomuksena kutoa Möbius-huivi, mutta heti alkumetreillä selvisi, että haluankin hieman erilaisen, mutta kuitenkin hartioilla pidettävän huivin. Erona ohjeeseen on oikeastaan vain, että halusin huovista kaksivärisen, enkä ommellut huivin päitä yhteen, vaan yhdistin ne vain yläosastaan. Turkkilaista neulosta oli mukava ja joutuisa kutoa. Pinnasta tuli elävä, eikä liian reikäinen.

Kudoin huivin Novitan Oliviasta, joka tuntui aluksi tuskastuttavan halkeilevalta langalta, mutta ehkä kyseessä olikin neulomistauon tuottama tunne. Lanka on mukavan pehmeää ja varsinkin sinisessä on jännä mattapintainen kiilto. Alla olevassa kuvassa huivissa ei ole vielä lopullista kiinnitystä (nappi) paikallaan.

Malli: Möbius-huivi

Lanka: Novita Olivia, n. 200 g

Puikot: 4,5

Huivi tuli valmiiksi juhannuksena, joten sen kunniaksi vihtakin samassa kuvassa:

Vaikuttaa vahvasti siltä, että tästä neulomuksesta tuli käyttökapine. Kovin julkisilla paikoilla se ei ole vielä näyttäytynyt, mutta useampana aamuna olen hipsinyt kotosalla huivi yöpaidan päällä. Koskapa rakas - mutta kovasti kauhtunut - yöpaita ei ole blogiin sopivaa kuvamateriaalia, jätän suosiolla moiset tosielämän kuvat pois.

Kukaton kukkamekko

Vaatekaapistani ei löydy montakaan näin värikästä vaatekappaletta.

Liekö alkukesä saanut pääni pyörälle? Kangas on kuitenkin kovasti mieleinen, samoin lopputulos. Tämä kuvakulma näyttää piilottavan mahan melko hyvin. Mekon mallista johtuen luulen mahtuvani siihen vielä loppukesästäkin. Ja onhan trikoo joustava materiaali.

Purkamista tulin tehneeksi aika reilusti ottaen huomioon, että mekko on varsin perusmallia. Ehkä tästä voisi oppia myös sen, ettei puolen yön jälkeen kannata ommella - onnistumisen mahdollisuudet ovat siihen vuorokaudenaikaan minimaaliset. Siinä mielessä iltaompelu onnistuu hienosti, ettei Juniori näytä heräävän ompelukoneen ääneen, vaikka surisuttelen sitä makuuhuoneen seinän takana.

Etukäteen epäilin kovasti, että hihojen tekeminen saattaa ylittää osaamiseni. Yllättävän helppo ne oli kuitenkin tehdä, joten kannatti yrittää. Ennen kauluksen ompelemista aloin pohtia saanko sen istumaan sopuisan näköisesti, mutta onneksi senkään asian kanssa ei tullut hankaluuksia.

Malli: Moda 3/2008

Kangas: löytölaarista silmiin pistänyt triikoonpala

Jossakin vaiheessa sovittelin mekkoa peilin edessä ja sanoin Juniorille: -Katso mitä äidillä on päällä. Poika vilkaisi minua nopeasti ja kommentoi: - Kukkia. Olkoon tämä siis kukaton kukkamekko.