Merinoa

Meinasin jo lopetaa blogikirjoittelun, mutta harkinnan jälkeen päätin kuitenkin pitkästä tauosta huolimatta jatkaa. Blogi palvelee itseäni käsityöpäiväkirjana. Monet tekeleet ovat jääneet tallentamatta ja se on harmi. Siksipä yritän nyt saada enemmän neulomuksia ja ompeluksia tallennettua Lapaspajaan.

Ostin loppuvuodesta merinoneulosta ja -interlockia, joista värkkäilin joululahjoja. Omaan käyttöönkin varasin muutaman pätkän villaa. Pakkasten tultua siirryin villojen ihailusta ja silittelystä tositoimiin. Ensimmäiseksi uskaltaudin saksimaan raitamerinon, josta tein villatakin. Matkan varrelle sattui muutama ompeluvirhe eikä leikkaamisostollakaan kaikki mennyt ihan putkeen, mutta lopputulos on mieluinen. Takki on lämmin ja pehmoinen. Ihana. Tuntuu, ettei sitä raskisi ottaa ollenkaan pois päältään.

Kuvassa neuletakin alla on viime vuoden puolella tehty joustocollegemekko. Sopiva jokapaikan vaate, jota olen käyttänyt niin töissä kuin kotonakin. Sopivan paksu talvikeliin, mutta tarpeeksi ohut, ettei vaatteesta tullut tönkkö.

Kaavat: Neuletakki MakeItWork! -kaavalla (Linnel) ja joustocollegemekko Onion 2035

Helmikuinen vauvantakki

Syksyllä löysin lehdestä mukavan vauvan neuletakin mallin. Ostin langat ennen joulua, mutta aloitin neulomisen vasta tämän vuoden puolella. Ohje oli selkeä, langan väri miellytti silmää, mutta... neule ei näyttänyt valmiina lainkaan yhtä kivalta kuin lehden kuvassa. En ehtinyt etsiskellä uutta ohjetta, kun Akateeminen ilmoitti, että tilaamani Knitter's Almanac on saapunut. Kirjaa selattuani päätin kutoa vauvalle sopivasti helmikuun kohdalta löytyvän February Baby Sweter:n, vaikka mietinkin, tulisiko takista kovin tyttömäisen näköinen.

Takki osoittautui mukavaksi projektiksi, vaikka neulomus näyttikin aika kummalliselta siinä vaiheessa, kun valmiina oli yksi hiha, mutta takki oli muuten alkutekijöissään. Lankana käytin alunperin ajattelemaani mallia varten hankittua Sisua, mutta kaksinkertaisena.

Kuvatessani luovuin pian yrityksestä asetella neuletta nätisti vauvan päälle:



Malli: February Baby Sweater (Elisabeth Zimmermann: Knitter's almanac)
Lanka: Sandnesgarn Sisu
Puikot: 5 mm

Tyttömäisyys? Vauva ei ole valittanut, mies on vähän - itse olen taipuvainen uskomaan vauvaa.

Vaaleanpunaista

Eilen auringonsäde ja pari sen kaveria kurkkasivat sisään. Siispä saman tien uutta neuletakkia kuvaamaan.



Malli: Short Sleeved Cardigan with Ribbing kirjasta Fitted Knits (Stefanie Japel)
Lanka: Novita Polaris (60 % akryyli, 25 % alpakka ja 15% mohair)
Puikot: 7 mm ja 6 mm

Joulupukin säkistä löytyi Fitted Knits -kirja, jossa on usempikin toteuttamiskelpoinen malli. Ensimmäisenä tuumasta toteutukseen pääsi Short Sleeved Cardigan with Ribbing.

Olen kovasti innoissani uudesta takistani. Se on paksu, kuten halusinkin ja istuu hyvin päälle. Kokokin osui passelisti kohdalleen. Takki on tehty miltei kokonaan ohjetta tiukasti noudattaen. Ainoat pienet muokkaukset tein hihoihin. Vartalo-osaa kutoessani ehdin vaihtaa sangen tiheästi mielipidettä sopivasta hihan pituudesta. Lopulta päädyin tekemään ohjetta pidemmät hihat, jotka eivät kuitenkaan ole täyspitkät. Ainakin tähänastisella (lyhyellä) käyttökokemuksella ratkaisu tuntuu toimivalta. Jätin myös yhdet kavennukset hihoissa tekemättä ja onneksi niin - jos hihoissa olisi yhtään vähemmän silmukoita, ne olisivat liian kapeat.

Projektin miinuspuolena on käyttämäni lanka, Novitan Polaris. Siinä on niin paljon akryylia, että pelkään takin hiostavan. Halvaksi materiaalit tosin tulivat, hinnaksi tuli noin kymppi. Hinta tuohon langanvalintaan oikeastaan vaikuttikin. Kutomaan alkaessani olin vähän epävarma saanko tehtyä takkia valmiiksi, ainakaan lähitulevaisuudessa. Niinpä arvelin, ettei lankaan kannata suuresti satsata, jos tekele päätyykin puolivalmiina pimeään nurkkaan häpeämään. No, takki valmistui ja vielä kivuttomasti. Siitä rohkaistuneena uskalsin käydä hankkimassa langat seuraavaakin neuletakkiprojektia varten. Tällä kertaa täyttä villaa. Kovasti haluaisin jo käydä käsiksi noihin lankoihin, mutta muutama pienempi ja akuutimpi projekti pitäisi malttaa sitä ennen viimeistellä.

Yksinkertaisuuksia

Ennen kuopuksen syntymää ehdin saada valmiiksi kämmekkäät siskolle ja neuletakin Juniorille.

Tykästyin Ursus-kämmekkäiden malliin, kun neuloin sellaiset itselleni. Niinpä päätin tehdä samalla mallilla kädenlämmittimet siskolle syntymäpäivälahjaksi. Lankana näissä on taannoisella Haaparannanreissulla ostoskoriin sujahtanut Jäsbogarn raggi. Väriltään tämä lanka oli melko tumma, neulottuna pintana oikeastaan tummemman oloinen kuin kerällä. Lankaa oli mukava neuloa, se tuntui yllättävän pehmeältä. Nähtäväksi jää, miten se mahtaa käyttäytyä pidossa.

Malli: Ursus-kämmekkäät

Lanka: Jäsbogarn raggi (70% villa, 30% nailon)

Puikot: 4,5

Malli: Novita Muksuekstra, malli nro 35

Lanka: Novita Wool

Puikot: 3 ja 3,5

Juniorin punainen neuletakki viipyi viimeistelypöydällä pitkään ja hartaasti. Saumojen ompelu tuntui ylivoimaiselta puuhalta, mutta eihän se (tietenkään) ollut. Viitseliäisyydestä lähinnä oli kyse. Takin malli on erinomaisen tavanomainen, eikä neulominen siis ollut erityisen jännittävää. Koska neule valmistui lähinnä öiseen aikaan, kun loppuraskauden vaivat valvottivat, yksinkertainen malli oli kuitenkin paikallaan. Unisilla silmillä olisin tuskin saanut kovin monimutkaista takkia tehtyä, ainakaan ilman suuria purkamisseremonioita.

Tämä vaatekappale tulee varmaan yksinkertaisuudestaan huolimatta olemaan yksi talven aikana eniten käytetyistä, joten siinä mielessä puikkojen heiluttelu ei tuntunut tylsältä touhulta. Takin omistaja on harmillisen haluton poseeraamaan, joten jouduin tyytymään sisällä otettuun henkarikuvaan.

Raitoja

Muutaman päivän etsintöjen jälkeen löysin kameran akun laturin ja pääsin kuvaamaan jo jokin aika sitten valmistunutta kutomusta. (Kuvat on otettu itselaukaisijalla, joten ovat laadultaan surkeita.)

Marjapuuronvärisestä Samoksesta valkoisilla raidoilla ryyditettynä muokkaantui puikkokäsittelyssä kesäinen neuletakki. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että sain tehtyä takin valmiiksi asti, sekä siihen, ettei mukaan loikannut kovin suuria virheitä.

Seurailin Novitan ohjetta orjallisesti, ainoina muutoksina oli kahden värin käyttäminen sekä hihojen lyhentäminen hitusen verran. Edellisen kerran olen kutonut neuletakin ikuisuuksia sitten, minkä huomasin varsinkin saumoja ommellessani. Harjoitus kai tekee mestarin (tai ainakin mestarimman) siinäkin asiassa, joten ehkäpä seuraavan puseron/neuletakin saumat ovat jo kauniimpaa katseltavaa.

Takki kaipailee vielä nappeja, mutta en ole pitänyt niiden kanssa kiirettä, koska ne ovat joka tapauksessa tällä hetkellä hyödyttömät. Vaatekaapistani löytyi parinkin vaalenpunaista puseroa, joita en enää käytä. Jommasta kummasta saanen tähän neuleeseen sopivat napit.

Malli: Novita

Lanka: Samos

Puikot: 4,5 mm


Ompelupuolella on valmistunut perusmallin raitapaita Ottobren kaavoilla. Kangas on aika jykevänoloista trikoota, joten toivottavasti se jaksaa kestää pesun toisensa jälkeen. Vaatekaapissani on aika monta pitkähihaista trikoopaitaa, eikä kuitenkaan koskaan tarpeeksi monta. Tällä kaavalla tulen varmaan surauttaneeksi vielä lisätäytettä puserovarastoon.

Kaava: Ottobre, Creative workshop 303, naisen parhaat topit

Kangas: kesälomareissulla palakorista löydettyä raidallista trikoota

Tällä hetkellä puikoilla tuntuisi olevan kovasti tunkua ja ompelukonettakin tekisi mieli käytellä. Kuten usein, aikaa on vähemmän kuin tekemisen halua. Parasta lienee pitää itsensä kurissa uusien projektien aloittamisen suhteen ja keskittyä ensin tekemään valmiiksi siskon syntymäpäivälahjaksi sunnitellut käsityöt.