Hipahtava kotihame

Olen kaipaillut konstailematonta kotihametta, jota ei tarvitsisi keittiössä puuhaillessa tai siivousta tehdessä (tätä jälkimmäistä meillä tapahtuu liian harvoin) erityisemmin varoa. Tarvetta oli siis pidä, pese ja pidä taas -tyyppiselle vaatteelle. Joskus keväällä Marimekko myi edullisesti pakanloppuja, joten keväthuumassa sorruin ostamaan hameellisen verran reipaskuosista kangasta. Kotiin päästyäni ihmettelin ostostani ja laitoin kankaan kaappiin lepäilemään. Kun kaivoin sen uudestaan esille, alkoi kangas näyttää yhtä mukavalta kuin ostosta tehdessänikin, joten surauttelin siitä hipahtavan hamosen:

Kaava: SK 11-12/2008
Kangas: Marimekon puuvillakangas

Hame tuntuu kivalta, omalta. Olen myös tyytyväinen malliin, joka on yksinkertainen, hieman a-linjainen. Muutoksia en juurikaan tehnyt, lyhensin vain hametta reippaasti ja taisin myös leikata sen ilman sivusaumanvaroja.

Piilovetoketjun ompeleminen olisi voinut sujua himpun verran paremmin. Ymmärsin vasta hameen valmistuttua omistavani myös piilovetoketjupaininjalan. Täytynee testata sen toimivuutta, kun seuraavan kerran ährään piilovetoketjua paikalleen.

Tämänpäiväisen testikäytön perusteella hippihame toimii oivana kotiaskarevaatteena. Juhannussiivous on kutakuinkin tehty, joten jospa pääsisin keskittymään puikoilla olevan vihreän viimeistelyyn. Ja toivottavasti myös ilmat sallivat kesäkuisen luonnon vihreänsävyjen ihailun muutenkin kuin ikkunan läpi.

Hyvää juhannusta!