Merinoa

Meinasin jo lopetaa blogikirjoittelun, mutta harkinnan jälkeen päätin kuitenkin pitkästä tauosta huolimatta jatkaa. Blogi palvelee itseäni käsityöpäiväkirjana. Monet tekeleet ovat jääneet tallentamatta ja se on harmi. Siksipä yritän nyt saada enemmän neulomuksia ja ompeluksia tallennettua Lapaspajaan.

Ostin loppuvuodesta merinoneulosta ja -interlockia, joista värkkäilin joululahjoja. Omaan käyttöönkin varasin muutaman pätkän villaa. Pakkasten tultua siirryin villojen ihailusta ja silittelystä tositoimiin. Ensimmäiseksi uskaltaudin saksimaan raitamerinon, josta tein villatakin. Matkan varrelle sattui muutama ompeluvirhe eikä leikkaamisostollakaan kaikki mennyt ihan putkeen, mutta lopputulos on mieluinen. Takki on lämmin ja pehmoinen. Ihana. Tuntuu, ettei sitä raskisi ottaa ollenkaan pois päältään.

Kuvassa neuletakin alla on viime vuoden puolella tehty joustocollegemekko. Sopiva jokapaikan vaate, jota olen käyttänyt niin töissä kuin kotonakin. Sopivan paksu talvikeliin, mutta tarpeeksi ohut, ettei vaatteesta tullut tönkkö.

Kaavat: Neuletakki MakeItWork! -kaavalla (Linnel) ja joustocollegemekko Onion 2035

Harmaata, harmaata

Viimeisimmässä Ottobre Womanissa (5/2012) oli useampiakin mieleenkiintoisia kaavoja. Aikaisemmin syksyllä hankkimani harmaa trikoo huuteli haluavansa pallohelmaiseksi mekoksi, joten ilman suurempaa pohdintaa otin tämän kaavan ensimmäiseksi käsittelyyn.

Kuva ei oikein kerro totuutta mekosta, kuvaaja kun meni ottamaan pikaotoksen yläviistosta (hyvä hovikuvaaja on edelleen haussa). Helma on selvästi pallomainen, vaikka se ei tässä kuvassa oikein siltä näytäkään. Värinsä ansiosta mekko on helppo yhdistellä erilaisten asusteiden ja neuletakkien kanssa. Tässä kaverina ovat valkoinen huivi ja sähkönsiniset sukkahousut. Varsin toimistokelpoinen yhdistelmä tuli myös, kun yhdistin vaatteeseen mustat sukkahousut ja vaaleanpunaisen neuletakin.

Kaavaa muokkasin hihojen osalta leveämmäksi, vaikka järin leveät eivät hihat siltikään ole. Kaula-aukkoa pienensin hieman, vähempikin pienentäminen olisi riittänyt. Helman rypytin ohjeen mukaan framilonilla ja kanttasin. Seuraavaan versioon taidan tehdä laiskan naisen version: perinteisen kuminauhakujan.

Kaava: Ottobre 5/2012
Kangas: trikoo

Kukaton kukkamekko

Vaatekaapistani ei löydy montakaan näin värikästä vaatekappaletta.

Liekö alkukesä saanut pääni pyörälle? Kangas on kuitenkin kovasti mieleinen, samoin lopputulos. Tämä kuvakulma näyttää piilottavan mahan melko hyvin. Mekon mallista johtuen luulen mahtuvani siihen vielä loppukesästäkin. Ja onhan trikoo joustava materiaali.

Purkamista tulin tehneeksi aika reilusti ottaen huomioon, että mekko on varsin perusmallia. Ehkä tästä voisi oppia myös sen, ettei puolen yön jälkeen kannata ommella - onnistumisen mahdollisuudet ovat siihen vuorokaudenaikaan minimaaliset. Siinä mielessä iltaompelu onnistuu hienosti, ettei Juniori näytä heräävän ompelukoneen ääneen, vaikka surisuttelen sitä makuuhuoneen seinän takana.

Etukäteen epäilin kovasti, että hihojen tekeminen saattaa ylittää osaamiseni. Yllättävän helppo ne oli kuitenkin tehdä, joten kannatti yrittää. Ennen kauluksen ompelemista aloin pohtia saanko sen istumaan sopuisan näköisesti, mutta onneksi senkään asian kanssa ei tullut hankaluuksia.

Malli: Moda 3/2008

Kangas: löytölaarista silmiin pistänyt triikoonpala

Jossakin vaiheessa sovittelin mekkoa peilin edessä ja sanoin Juniorille: -Katso mitä äidillä on päällä. Poika vilkaisi minua nopeasti ja kommentoi: - Kukkia. Olkoon tämä siis kukaton kukkamekko.