Pienen pienet sukat

Puikoilla on ollut yhtä aikaa kolme neulomusta. Ensimmäisenä niistä valmistui Sukkasadon alkamisen myötä vauvan sukat. Nämä ovat muuten ensimmäiset tämän kokoluokan sukat, jotka olen neulonut. Valmiit sukat tuntuvat mahdottoman pieniltä, aika äkkiä näköjään unohtuu kuinka minimaaliset jalat vauvoilla on.

Tekniikkapuolella opiskelin minisukkien myötä tiimalasikantapään tekemistä. Aluksi käytin apuna Ullan ohjetta. Ensimmäisen sukan kantapään purin neljä kertaa ja meinasin jo unohtaa koko tiimalasin. Lähdin kuitenkin vielä tutkailemaan nettia lisäavun toivossa ja löysin wrap and turn -ohjeen. Sen avulla tein viidennen yrityksen, joka onnistui edellisiä paremmin, vaikkakaan ei ole aivan priimaa.

Toiseen sukkan sain tehtyä tiimalasikantapään yhdellä kerralla ja kohtuullisella lopputuloksella. Aikaa kantapään värkkäämiseen kylläkin meni enemmän kuin ikinä kehtaan tunnustaa. Olen tyytyväinen, etten jättänyt leikkiä kesken, vaikkei se kaukana ollutkaa. Tiimalasikantapää kun onnistuessaan on mukavan näköinen. Ehdin varmaan tehdä asian tiimoilta lisäharjoituksia vielä Sukkasadon aikana.

Malli: Supervauvan polvisukka, Uhoava gnu

Lanka: Austerman Step

Puikot: 2,5 ruusupuiset sukkapuikot

Syksyisiä iltoja varten

Illat ovat jo pimentyneet ja silloin tällöin ilmassa tuntuu jo pieni häivähdys syksyä. Eilen valmistuivat viileneviä syyssäitä varten harmaat sukat. Neuloin ne viime talvilomalla Saksasta ostetusta langasta. Kerällä lanka näytti hieman levottoman väriseltä, siinä on paksumpi vaalenharmaa säie ja ohut tummanharmaa säie. Neulottuna pintana väri on kuitenkin mieluinen, eläväpintainen harmaa. Harmi, etten tullut ostaneeksi lankaa tämänvärisenä kahta kerää enempää. Eilisiltaisen testitassuttelun perusteella sukat eivät myöskään kutita paljaissa jaloissa.

Malli: River Rapids Socks

Lanka: Uschi Universal (75% villaa, 25% polyamidia), kulutus n. 60 (?) g

Puikot: 2,5 mm ruusupuiset sukkapuikot

River Rapids -sukat olivat mukavaa neulottavaa ja etenivätkin melko joutuisasti. Aloitin ensimmäisen sukat kutomisen ohjeen mukaisesti kahden puikon systeemillä, mutta se tuntui kömpelöltä tavalta neuloa. Hain siis kaapista puikkoperheen loputkin jäsenet ja neuloin sukat perinteisellä puikkomäärällä. "Suljin" sukan kärjen ensimmäistä kertaa silmukoimalla. Varsinkin ensiksi kudottu sukka onkin tuon tekniikan suhteen harjoittelukappale, mutta toisessa jälki on jo parempaa, joten opittavissa tämäkin taito taitaa olla.

Sunnuntaiaamun sää näyttää Oulussa varsin vaihtelevalta: välillä aurinko kurkistaa pilvien raosta, mutta juuri nyt näyttää siltä, että vettä tulee millä hetkellä hyvänsä. Tiedossa on kuitenkin rentoa vapaapäivänviettoa ja ehkä myöhemmin illalla hetki aikaa seuraavan neuloprojektin aloitteluunkin.

Laukkukokeilu

Viime vuonna testasin siskon syntymäpäivän lähestyessä virkkaustaitojani ja sain tehtyä hänelle virkatun kesälaukun lahjaksi. Taidan toistaa itseäni, koskapa aion jälleen lahjoa häntä itse tehdyllä laukulla, ommellulla tällä kertaa.

Kassin kangas löytyi, kun pistäydyin loman aikana Haaparannan Ikeassa. Verhokangastahan tuo on, mutta sopivan jykevää myös laukkua varten. Vuori on omista kätköistä löytynyttä lakanakangasta. Suuriin kokeiluihin en kassia ommellessani alkanut, sen verran epävarma olin onnistumisen suhteen. Siksipä tässä versiossa ei ole sisätaskuja lainkaan, vaikka niille olisi varmasti käyttöä. Laukun tekeminen oli kuitenkin sen verran mukavaa - ja itse asiassa myös helppoa - että seuraavaa ommellessani uskallan yrittää taskuja sekä myös jonkinlaista kiinnitysmenetelmää sikäli mikäli laukku tuntuu sellaista tarvitsevan.

Kaava: SK 08/2006

Kangas: Ikean verhokangasta n. 0,30 m + vuoreen saman verran lakanakangasta


Ja sitten keskeneräisen kutomuksen pariin...

Raitoja

Muutaman päivän etsintöjen jälkeen löysin kameran akun laturin ja pääsin kuvaamaan jo jokin aika sitten valmistunutta kutomusta. (Kuvat on otettu itselaukaisijalla, joten ovat laadultaan surkeita.)

Marjapuuronvärisestä Samoksesta valkoisilla raidoilla ryyditettynä muokkaantui puikkokäsittelyssä kesäinen neuletakki. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että sain tehtyä takin valmiiksi asti, sekä siihen, ettei mukaan loikannut kovin suuria virheitä.

Seurailin Novitan ohjetta orjallisesti, ainoina muutoksina oli kahden värin käyttäminen sekä hihojen lyhentäminen hitusen verran. Edellisen kerran olen kutonut neuletakin ikuisuuksia sitten, minkä huomasin varsinkin saumoja ommellessani. Harjoitus kai tekee mestarin (tai ainakin mestarimman) siinäkin asiassa, joten ehkäpä seuraavan puseron/neuletakin saumat ovat jo kauniimpaa katseltavaa.

Takki kaipailee vielä nappeja, mutta en ole pitänyt niiden kanssa kiirettä, koska ne ovat joka tapauksessa tällä hetkellä hyödyttömät. Vaatekaapistani löytyi parinkin vaalenpunaista puseroa, joita en enää käytä. Jommasta kummasta saanen tähän neuleeseen sopivat napit.

Malli: Novita

Lanka: Samos

Puikot: 4,5 mm


Ompelupuolella on valmistunut perusmallin raitapaita Ottobren kaavoilla. Kangas on aika jykevänoloista trikoota, joten toivottavasti se jaksaa kestää pesun toisensa jälkeen. Vaatekaapissani on aika monta pitkähihaista trikoopaitaa, eikä kuitenkaan koskaan tarpeeksi monta. Tällä kaavalla tulen varmaan surauttaneeksi vielä lisätäytettä puserovarastoon.

Kaava: Ottobre, Creative workshop 303, naisen parhaat topit

Kangas: kesälomareissulla palakorista löydettyä raidallista trikoota

Tällä hetkellä puikoilla tuntuisi olevan kovasti tunkua ja ompelukonettakin tekisi mieli käytellä. Kuten usein, aikaa on vähemmän kuin tekemisen halua. Parasta lienee pitää itsensä kurissa uusien projektien aloittamisen suhteen ja keskittyä ensin tekemään valmiiksi siskon syntymäpäivälahjaksi sunnitellut käsityöt.

Melkein Möbius

Tutkailin lankavarastojani vakaana aikomuksena kutoa Möbius-huivi, mutta heti alkumetreillä selvisi, että haluankin hieman erilaisen, mutta kuitenkin hartioilla pidettävän huivin. Erona ohjeeseen on oikeastaan vain, että halusin huovista kaksivärisen, enkä ommellut huivin päitä yhteen, vaan yhdistin ne vain yläosastaan. Turkkilaista neulosta oli mukava ja joutuisa kutoa. Pinnasta tuli elävä, eikä liian reikäinen.

Kudoin huivin Novitan Oliviasta, joka tuntui aluksi tuskastuttavan halkeilevalta langalta, mutta ehkä kyseessä olikin neulomistauon tuottama tunne. Lanka on mukavan pehmeää ja varsinkin sinisessä on jännä mattapintainen kiilto. Alla olevassa kuvassa huivissa ei ole vielä lopullista kiinnitystä (nappi) paikallaan.

Malli: Möbius-huivi

Lanka: Novita Olivia, n. 200 g

Puikot: 4,5

Huivi tuli valmiiksi juhannuksena, joten sen kunniaksi vihtakin samassa kuvassa:

Vaikuttaa vahvasti siltä, että tästä neulomuksesta tuli käyttökapine. Kovin julkisilla paikoilla se ei ole vielä näyttäytynyt, mutta useampana aamuna olen hipsinyt kotosalla huivi yöpaidan päällä. Koskapa rakas - mutta kovasti kauhtunut - yöpaita ei ole blogiin sopivaa kuvamateriaalia, jätän suosiolla moiset tosielämän kuvat pois.

Kukaton kukkamekko

Vaatekaapistani ei löydy montakaan näin värikästä vaatekappaletta.

Liekö alkukesä saanut pääni pyörälle? Kangas on kuitenkin kovasti mieleinen, samoin lopputulos. Tämä kuvakulma näyttää piilottavan mahan melko hyvin. Mekon mallista johtuen luulen mahtuvani siihen vielä loppukesästäkin. Ja onhan trikoo joustava materiaali.

Purkamista tulin tehneeksi aika reilusti ottaen huomioon, että mekko on varsin perusmallia. Ehkä tästä voisi oppia myös sen, ettei puolen yön jälkeen kannata ommella - onnistumisen mahdollisuudet ovat siihen vuorokaudenaikaan minimaaliset. Siinä mielessä iltaompelu onnistuu hienosti, ettei Juniori näytä heräävän ompelukoneen ääneen, vaikka surisuttelen sitä makuuhuoneen seinän takana.

Etukäteen epäilin kovasti, että hihojen tekeminen saattaa ylittää osaamiseni. Yllättävän helppo ne oli kuitenkin tehdä, joten kannatti yrittää. Ennen kauluksen ompelemista aloin pohtia saanko sen istumaan sopuisan näköisesti, mutta onneksi senkään asian kanssa ei tullut hankaluuksia.

Malli: Moda 3/2008

Kangas: löytölaarista silmiin pistänyt triikoonpala

Jossakin vaiheessa sovittelin mekkoa peilin edessä ja sanoin Juniorille: -Katso mitä äidillä on päällä. Poika vilkaisi minua nopeasti ja kommentoi: - Kukkia. Olkoon tämä siis kukaton kukkamekko.

Suhteen lämmittelyä

Kevättalvella kaikki alkoi tuntua raskaalta: en jaksanut neuloa, en lukea, en lähteä ulos. Sohva houkutteli aamuin, päivin ja illoin. Arvelin pahanlaatuisen kevätväsymyksen iskeneen. Syyttelin huonoa ruokavaliota ja vähäistä liikuntaa. Syy olikin toinen - uusi elämä vaati kantajaltaan veroa.

Kadoksissa ollut virkeys on kaikeksi onneksi palannut. Vaatehuonetta siivotessani havaitsin siellä vuosia viruneen Eurokankaan pussin, josta löysin palasen sinistä fleecea. Aikani kankaanpalaa pyöriteltyäni päätin testata, josko osaisin vielä käyttää ompelukonetta.

En ole vuosiin koskenut koko masiinaan ja se näkyy. Varsinkin vetoketjun kiinnittäminen Juniorin huppariin vaati yrityksen jos toisenkin. Lopputulos ei kaiken värkkäämisenkään jälkeen ole erityisen hyvä, mutta epätäydellisyys ei haittaa. Ompeleminen kun tuntui pitkän tauon jälkeen niin mukavalta, että matkalla oleminen oli päämäärää tärkeämpää.

Juniorin hiekkalaatikkopuuhiin huppari käy vallan mainiosti. Ja nyt kun sain viritettyä suhdettani ompelukoneeseen, täytyy pitää sitä yllä, ettei uudelleenlämmennyt suhde pääse latistumaan.