Kevättalvella kaikki alkoi tuntua raskaalta: en jaksanut neuloa, en lukea, en lähteä ulos. Sohva houkutteli aamuin, päivin ja illoin. Arvelin pahanlaatuisen kevätväsymyksen iskeneen. Syyttelin huonoa ruokavaliota ja vähäistä liikuntaa. Syy olikin toinen - uusi elämä vaati kantajaltaan veroa.
Kadoksissa ollut virkeys on kaikeksi onneksi palannut. Vaatehuonetta siivotessani havaitsin siellä vuosia viruneen Eurokankaan pussin, josta löysin palasen sinistä fleecea. Aikani kankaanpalaa pyöriteltyäni päätin testata, josko osaisin vielä käyttää ompelukonetta.
En ole vuosiin koskenut koko masiinaan ja se näkyy. Varsinkin vetoketjun kiinnittäminen Juniorin huppariin vaati yrityksen jos toisenkin. Lopputulos ei kaiken värkkäämisenkään jälkeen ole erityisen hyvä, mutta epätäydellisyys ei haittaa. Ompeleminen kun tuntui pitkän tauon jälkeen niin mukavalta, että matkalla oleminen oli päämäärää tärkeämpää.
Juniorin hiekkalaatikkopuuhiin huppari käy vallan mainiosti. Ja nyt kun sain viritettyä suhdettani ompelukoneeseen, täytyy pitää sitä yllä, ettei uudelleenlämmennyt suhde pääse latistumaan.
3 kommenttia:
Onnea!!!
Paljon onnea odotukseen! =)
Kiitos!
Lähetä kommentti