Merinoa

Meinasin jo lopetaa blogikirjoittelun, mutta harkinnan jälkeen päätin kuitenkin pitkästä tauosta huolimatta jatkaa. Blogi palvelee itseäni käsityöpäiväkirjana. Monet tekeleet ovat jääneet tallentamatta ja se on harmi. Siksipä yritän nyt saada enemmän neulomuksia ja ompeluksia tallennettua Lapaspajaan.

Ostin loppuvuodesta merinoneulosta ja -interlockia, joista värkkäilin joululahjoja. Omaan käyttöönkin varasin muutaman pätkän villaa. Pakkasten tultua siirryin villojen ihailusta ja silittelystä tositoimiin. Ensimmäiseksi uskaltaudin saksimaan raitamerinon, josta tein villatakin. Matkan varrelle sattui muutama ompeluvirhe eikä leikkaamisostollakaan kaikki mennyt ihan putkeen, mutta lopputulos on mieluinen. Takki on lämmin ja pehmoinen. Ihana. Tuntuu, ettei sitä raskisi ottaa ollenkaan pois päältään.

Kuvassa neuletakin alla on viime vuoden puolella tehty joustocollegemekko. Sopiva jokapaikan vaate, jota olen käyttänyt niin töissä kuin kotonakin. Sopivan paksu talvikeliin, mutta tarpeeksi ohut, ettei vaatteesta tullut tönkkö.

Kaavat: Neuletakki MakeItWork! -kaavalla (Linnel) ja joustocollegemekko Onion 2035

Peppi-kukka

Peppi-kukka näytti kivalta verkkokaupan sivuilla, ihastutti, kun sain kankaan käsiini ja valmiina vaatteena – no, sehän on suorastaan erinomaisen mahtava kuosi (ja hyvänlaatuinen kangas).

Kangasta aikani pyöriteltyäni päätin tehdä siitä tunikan, jonka hihanmitta olisi jotakin pitkän ja lyhyen välimailta. Muokkasin kaavan edellisen postauksen tunikasta lyhentämällä ja kaventamalla kaavaa sekä muokkaamalla hieman kaula-aukkoa. Lopputulos ei ole vielä se Ihan-Täydellinen-Tunikakaava, mutta ei tässäkään hirveästi valittamista ole.

Kaava: Ottobre (3/2012), Timeless and Cozy muokattuna

Ompeluksia lahjaksi ja itselle

Ompeluksia on viime aikoina tullut tehtyä enemmänkin, mutta valtaosa on jäänyt kuvaamatta. Muutama sentään on tullut kameralla tallennettua.

Kevätauringon paistaessa synttäreitään viettänyt kummityttö sai lahjaksi aurinkoisen oranssin paidan, johon laitoin koristeeksi mustat napit. Samoin pääntien kanttaus ja pitkät resorit ovat mustat, mikä mielestäni korostaa mukavasti oranssia väriä. Olen pitkän aikaa tehnyt lasten paidat raglanhihaisina, joten nyt halusin kokeilla kaavaa, jossa on istutetut hihat. Täytyy testata tätä samaa kaavaa omille lapsillekin.

Kaava: Ottobre, Raide

Itselleni tein omenakankaasta tunikan samalla kaavalla, jolla tein syksyllä itselleni yksivärisen harmaan tunikan. Muokkasin hieman kaavaa viime kerrasta suurentamalla pääntietä ja kaventamalla hieman tunikan alaosaa. Lopputulokseen olen tyytyväinen, mutta aion vielä muokata kaavaa niin, että saan tehtyä muokatulla kaavalla myös lyhyemmän tunikan.

Kaava: Ottobre 5/2012, Timeless and Cozy

Palanen aurinkoa

Marraskuu ja toinen toistaan seuraavat harmaat päivät.Huoh... Onneksi ripeä Itellan mies oli sadesäistä välittämättä nakannut SmartPost-laatikkoon kangasta, joka tuo mieleen auringon ja appelsiinit.

Lapset tarvitsisivat sisähousuja ja muutaman peruspaidan, mutta minä... no, otin aurinkokankaan käsittelyyn ja tein itselleni takin.

Eurokankaasta ei löytynyt ainokaistakaan oranssia vetoketjua, joten nappasin mukaani punaisen. Pidempihän se olisi saanut olla, mutta menköön näin. Ja vaikka olen jostakin saanut päähäni, ettei lyhyt nainen saa käyttää pitkiä yläosia, niin sellaisempa juuri tein. Saatan olla niin hurja, että teen vielä toisenkin, niin omalta tämä vaate tuntuu. Seurakseen takki huutelee farkkulegginssejä, jotka jo kankaana majailevat jossakin vaatekomeron kätköissä. Hitunen aikaa ja valoa sekä vähemmän flunssaa, kiitos, niin jospa nekin joskus valmistuisivat.

Kaava: Ottobre 5/2012 
Kangas: oranssi joustofrotee

Harmaata, harmaata

Viimeisimmässä Ottobre Womanissa (5/2012) oli useampiakin mieleenkiintoisia kaavoja. Aikaisemmin syksyllä hankkimani harmaa trikoo huuteli haluavansa pallohelmaiseksi mekoksi, joten ilman suurempaa pohdintaa otin tämän kaavan ensimmäiseksi käsittelyyn.

Kuva ei oikein kerro totuutta mekosta, kuvaaja kun meni ottamaan pikaotoksen yläviistosta (hyvä hovikuvaaja on edelleen haussa). Helma on selvästi pallomainen, vaikka se ei tässä kuvassa oikein siltä näytäkään. Värinsä ansiosta mekko on helppo yhdistellä erilaisten asusteiden ja neuletakkien kanssa. Tässä kaverina ovat valkoinen huivi ja sähkönsiniset sukkahousut. Varsin toimistokelpoinen yhdistelmä tuli myös, kun yhdistin vaatteeseen mustat sukkahousut ja vaaleanpunaisen neuletakin.

Kaavaa muokkasin hihojen osalta leveämmäksi, vaikka järin leveät eivät hihat siltikään ole. Kaula-aukkoa pienensin hieman, vähempikin pienentäminen olisi riittänyt. Helman rypytin ohjeen mukaan framilonilla ja kanttasin. Seuraavaan versioon taidan tehdä laiskan naisen version: perinteisen kuminauhakujan.

Kaava: Ottobre 5/2012
Kangas: trikoo

Peruskauraa

Viime keväänä aioin ja aioin - ja aikomiseksi jäi. Trikoopipojen ompeleminen lapsille siis. Tänä syksynä sain itseäni niskasta kiinni ja hyvä niin: yhden lakin ompelemiseen ei saa hirveän paljon aikaa tuhrattua vaikka kuinka yrittäisi - ja lempeinä syyspäivinä trikoolakki on juuri sopivan lämmin.

Keskimmäisen pipo pari kesää sitten ommellun t-paidan jämistä.

Nuorimmaisen ylipitkä pipo joustofroteesta. Liikkuvan pojan kuvaaminen kännykkäkameralla on hieman... no joo.

Kuopus sai myös liikennemerkkitrikoosta ommellu paidan. Kaavana Ottobren Villi Viikinki, varsin passeli raglanhihaisen paidan kaava. Poika on erityisen innostunut puserosta löytyvästä bussipysäkin kuvasta.

Kesämekko ja mobiilibloggauskokeilu

 

Käväisin pikaisesti heinäkuun alussa ompelulaneilla. Kotiinviemisinä oli viittä vaille valmis pellavamekko. Tarkoitus oli tehdä testimekko, mutta kolttu onkin päässyt kovaan käyttöön. Kuvassa mekko on hitusen ryppyinen kuten pellavan kuuluu ollakin ;)

Kangas verhopellavaa Ikeasta ja kaava Sk: sta.

Ja sitten jännityksellä odottamaan miltä puhelimella tehty blogikirjoitus näyttää...

Edit: lisätty kuva myös pystyasennossa :) Mysteeriksi jäi, miksi kännykällä lisätty kuva on vaa'assa. Lisäsin myös kuvan kaulassa olevasta korusta, jonka tein alkukesästä.

Mukava maanantai

Tästä kankaasta piti tulla jakku, vaan eipä tullutkaan. Kun levitin kankaan pöydälle leikkaamista varten, se alkoikin tuntua hamekankaalta. Siispä suunnitelmiin muutos ja vanha tuttu a-linjaisen hameen kaava esille. Saksimista, ompelua kolmessa-neljässä erässä lasten nukkuessa ja siinähän se, tämänhetkinen suosikkihameeni.

Vaikka oli maanantai, vesisadetta ja tylsähkö työpäivä, niin ei harmittanut yhtään. Sen verran mukavalta tuntui pitkästä aikaa laittaa päälle itse väkerretty hame, vaikka näin simppeliä mallia olikin.

Kaava:SK

Kangas: Marimekon Tantsu (joka passaa mielestäni vaatteeksi, pöytäliinaksi ja vaikka miksi!)

Jakku

Palasin helmikuun lopussa työelämään, mikä aiheutti voimakkaan tarpeen päivittää vaatekaappia. Käsityölehdestä silmiini osui jakku, jonka tekeminen vaikutti nopealta ja helpolta -  ja sitä se olikin. Marimekon alennuksesta ostettu Muija sai tämän muodon:

Kaava: SK 3/2012
Kangas: Marimekko

(Voi ei. Kenen tuo maha on? Mistä se on siihen tullut ja miten se lähtisi pois?)

Olen yhdistänyt jakkua mekkojen lisäksi myös farkkuhameen ja farkkujen kanssa. Toimii hyvin. Toimii niin hyvin, että tein uuden reissun kangaskauppaan. Toinen pala vähän keväisempää Marimekkoa odottaa leikkaamista ja ompelua.

(Eikä maha näytä noin pahalta farkkuhameessa. Tai no. Ehkä pitäsi vihdoinkin aloittaa kuntoilu.)

Pakkassukat

Siinä vaiheessa, kun ulkolämpötila alkoi kieppumaan parissakymmenessä miinusasteessa, mieleeni muistuivat jo syksyllä kudotut (ja päättelemättä jääneet) paksut polvisukat. Nämä on tehty Lennun pajan Raahelangasta. Lanka on kehrätty lähialueen lampaanvillasta lähialueen kehräämössä ja värjätty käsin. Värisävyt tulevat vanhan Raahen puutalojen sävyistä. Langassa on lanoliini jäljellä. Sitä olikin niin reippaasti, että puikot joutuivat sukkien valmistuttua pesuun. Kuivankoppuroille käsilleni lanoliini teki hyvää.

Ostin langan käsityömessuilta ja sain samalla ohjeen Raahe-sukkiin. Muuntelin ohjetta siten, että neuloin sukat kärjestä aloittaen magic loop -tekniikalla polvisukkapituisiksi. Ohjeen mukaan sukat neulotaan varresta alkaen ja lyhyemmällä varrella. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun neuloin sukat varpaista aloittaen. Lähdin liikkeelle kutakuinkin suunnittelemattomasti. Selailin Ullasta erilaisia tapoja tehdä aloitus. Tutkailin samalla minkälaisia vaihtoehtoja kantapään tekemiseen on. Lopulta vain valitsin aloitustavan ja päätin palata kantapääproblematiikkaan myöhemmin. Purin sukan aloituksen useamman kerran, koska en meinannut saada siitä siistiä. Viimein aloitus oli kelpuutettava, vaikkei sukan kärjestä tullut niin hyvä kuin halusin. Tässä välissä kirjastosta tuli tekstiviesti, joka ratkaisi kantapääongelman. Tein sen Varpaista varteen -kirjan ohjeen mukaan. Kantapäästä tuli hyvin istuva, vaikka se näyttääkin pussittavalta silloin, kun sukka ei ole jalassa. Mallineule on Raahesukkien ohjeen mukainen, mutta tein pohjelevennykset nurjien raitojen kohdalle.

Sukat ovat oikein lämpimät, juuri omiaan parinkympin pakkasiin. 

Malli: Lennun pajan Raahe-sukka yllä mainituin muutoksin

Lanka: Raahelanka

Puikot: 3,5 mm

Yksivuotiaskin tarvitsi paksut sukat, jotta varpaat eivät paleltuisi talvikengissä, joiden vuorin veljet ovat melko tehokkaasti kävelleet littaan. Näitä sukkia varten lähdin lankaostoksille Oulun uusimpaan lankakauppaan. Lapsista kaksi oli mukana. Heistä vanhempi ryntäili lankahyllyltä toiselle ja nuorempi yritti kaataa virkkuukoukkutelineen. Päädyin siis hetkeäkään harkitsematta ostamaan tarjouslankaa, josta neuloin nämä lämpimät, mutta... vähemmän kauniit raitasukat.

Malli: oma perussukka
Lanka: JärboGarn Raggi
Puikot: 4 mm

Kirjoneulekokeilu

Jo pidemmän aikaa minun on tehnyt mieli neuloa kirjoneuletta. Kynnys aloittaa on ollut korkea: edellisesta kirjoneulekokeilusta on aikaa, no, parikymmentä vuotta. Sitten näin nämä Aulin neulomat lapaset ja päätin yrittää jotakin samanlaista, mutta paljon, paaal-jon helpompaa. Kirjoneuletta vain raitoina - ja raitojen välissä reilusti yksiväristä sileää.

Malli: oma, kirjoneulekuvio täältä
Lanka: Hjertegarn Lima
Puikot: 4 mm

Kirjoneuletta oli kiva tehdä, vaikka kovin hitaasti se minulta kävi. Toisaalta, hidashan olen kutomaan muutenkin. Kerrankin maltoin tehdä pienen mallitilkun ja niinpä sain lakin ympäryksestä heti ensimmäisellä kerralla juuri oikean kokoisen. Itselle muistiin, että mikäli kehittelen tätä lakkimallia edelleen, resorin jälkeen voisi lisätä silmukoita reilummin (tässä vain kirjoneulekuvion vaatimat lisäykset). Lisäksi lakilla voisi olla korkeutta muutama sentti enemmän. Mutta kirjoneule. Sitä kannattaa testata uudelleenkin.

Joululahjat, osa II

Tässä perheessä hameita ei käytä kuin minä, mutta onneksi on kummityttö, jolle voi surautella vaaleanpunaisia unelmia. Tyttö on innostunut käyttämään hameita, ne kun on housuja näppärämpi pukea itse. 

Hame on perusmallia, mutta ilman ohjetta ei tätä kuitenkaan väsännyt. Hyvä niin, muuten olisin luultavasti tehnyt kuminauhakujan taittamalla kujan hameen yläosasta. Tuloksena olisi ollut turhan paksu vyötäröosa. Nyt kuminauhakuja on tehty puuvillasta, joten vyötärö ei ole tönkkö. Kangas on minusta vallan ihana, taitaa olla Hilcon. Ja vaikkei sitä kukaan näekään, niin itseäni ilahduttaa, kun tiedän, että hameen nurjalla puolella on suikale kaunista puuvillaa.

 Ohje: Ompele kaunista lapselle -kirjasta
Kangas: samettia

Ompelin lahjaksi myös muutaman kauppakassin paksuhkosta puuvillasta. Kassit menivät innokkaille sukankutojille, joten kätkin niiden sisään pari kerää Fabelia.

Muutama joululahja on vielä esittelemättä, mutta ehtiihän sitä ensi vuonnakin :) 

Hyvää uutta vuotta!

Joululahjat, osa I

Useaksi jouluksi olen suunnitellut tekeväni itse lahjoja, vaan suunnitelmaksihan se on usemmiten jäänyt. Tällä kertaa meni paremmin - käärin pakettiin muutaman itse tehdyn korun, pari pientä ompelusta ja muutamat lapaset. Ja kuten arvata saattaa, öisten väkerryshetkien tulokset on myös öiseen aikaan kuvattu. Kuvien laatu on siis erinomaisen heikko, mutta ainakin jää itselle mieleen mitä tuli tehtyä :) 

Ensimmäisenä esittelyyn pääsevät korut. Pidän kovasti puuhelmistä, joten värkkäilin niistä kaksi kaulakorua.

Ensimmäiseen inspiraatio täältä ja ohje täältä. Materiaalina kahdenkokoisia ja -värisiä puuhelmiä sekä vahattua puuvillanauhaa (jota pitikin olla yllättävän pitkä pätkä!).

Alemmassa kaulakorussa on myös käytetty kahdenkokoisia puuhelmiä, mutta kokoeroa niissä on reilummin. Nuo isommat helmet ovat melko jytkyjä, halkaisija on 30 mm. Pienemmissä taisi olla 12 mm. Tein helmet korutarvikekaupan sivuilla näkemäni kuvan perusteella. Pidän erityisesti näiden puuhelmien pintakuvioinnista. Muutamia helmiä jäi vielä käyttämättä. Niistä taidan kasata itselleni rannekorun.

Vihainen lintu

Jo varhain syksyllä noteerasin, että vanhin poika tarvitsee uuden lakin. Mietin jo mallinkin valmiiksi. Syksy kului, oli aika lämmintä. Vanha puuvillapipo oli tarpeeksi paksu. Mutta tokihan se lopulta tuli, se vähän kylmenpi ilma. Ja samaan aikaan oli yhtä jos toistakin muuta tekemistä. Ja oli pojalla valtava innostus vihaisiin lintuihin. Ja tuli Yhteishyvä, jossa oli tehty paksu pipo isoilla puikoilla. Ja mielen perukoilla välkkyi Lapaskuun aikana nähdyt lapaset. Että jätin sitten sen aikaisemman pipomalliajatuksen odottamaan tulevia ja istuskelin pari hetkeä sohvannurkassa paksujen puikkojen kanssa.



Malli: oma, vaikutteita runsain mitoin kuten yllä mainittu
Lanka: Novita Kelo (punainen ja valkoinen), Novita Huopanen (musta) ja Cascade 220 (keltainen)

Poika tykkää ja äiti on tyytyväinen, ettei lapsen pää palellu.

Alpakkaa

Sisko toivoi synttärilahjaksi pipoa ja löysi itse sopivan mallinkin. Ostin lakkiin Oulun käsityömessuilta unelmanpehmeää paksuhkoa alpakkaa ja aloin hommiin. Neulominen oli tällä kertaa todella mukavaa. Lanka taisi olla pehmeintä, mitä olen koskaan neulonut. Lisäksi malli oli niin kiva, että haaveilen samanlaisesta päähineestä itsellenikin. Ehkäpä sitten, kun joululahjaneuleet on neulottu...

Lakissa on kaksinkertainen reunus, joten korvien ei pitäisi päästä paleltumaan talvisessa tuulessakaan. Ohjeen mukaan reunus ommellaan kiinni, mutta sen jätin tekemättä. Huomasimme nimittäin, että lakkia voi käyttää myös taittamatta reunusta, jolloin piposta tuli muodikkaan hiippamainen. Ja silloin, kun reunuksen haluaa taittaa, se näytti pysyvän hyvin paikallaan ompelemattakin.

Malli: Tekstiiliteollisuus
Lanka: vyötteetön paksuhko alpakka
Puikot: 3,5 mm

Sukkasadon viimeiset ja lapaskuun ensimmäiset

Käytän usein hametta talvellakin. Jotta sääret eivät tuimissakaan pakkasissa paleltuisi, neuloin paksusta langasta säärystimet hameen kanssa käytettäväksi.

Malli: Drops design
Lanka: Drops Eskimo, menekki kutakuinkin ohjeen mukainen
Puikot: 8 mm

Malli on yksinkertainen: ylös tulee vähän palmikkoa ja loppuosa onkin joustinta. Nopeaa, helppoa ja lämmittävää.

Lapaskuun alkajaisiksi neuloin vauvalle - anteeksi, nykyään yksivuotiaalle - paksut lapaset. Kämmenselän puolelle sain tehtyä kammottavan laatikkokuvioinnin, jota en edes viitsinyt kuvata. Seuraavia lapasia voisi hetken verran suunnitellakin, jotta lopputulos olisi enemmän silmää miellyttävä :) Näihinkin lapasiin tein uuden peukalosuosikkini, intialaisen peukalokiilan.

Malli: oma
Lanka: Drops Alaska
Puikot: 4 mm

Uudempia ja vanhempia valmistuneita

Tällä kertaa kooste uudempia ja vanhempia valmistuneita.

Joskus elokuulla surautin keskimmäiselle vekaralle kerhohousut, joita poika onkin mielellään pitänyt:

Kaava: Ottobren perushyvä housukaava

Keväällä aloitin itselleni lakin välikausitakin kanssa pidettäväksi. Lämpimät ilmat tulivat juuri ennen päälaen kavennuksia, joten neulomus joutui kesäteloille ja valmistui syksyllä sopivasti ilmojen viilettyä.

Malli: kesätauon aikana olin hukannut lakin ohjeen, joka oli Spring jotakin... Ei siis ole oma malli, mutta en löytänyt muistiinpanoja mallin nimestä.
Lanka: Novita Tennessee
Puikot: 3,5 mm

Kesällä ostettu raitalanka muuntui lapasiksi. Langan väritys oli mielestäni herkullinen, joten tein peruslapaset, joissa värit pääsevät parhaiten esille. Neulomismielenkiinnon lisäämiseksi tein lapasiin intialaisen peukalokiilan, jota aion käyttää myöhemminkin. Istuu käteen todella hyvin, mutta lisäykset täytyy tehdä toisella metodilla kuin näissä lapasissa, jotta peukalokiilasta tulee kauniimman näköinen. Kudoin lapaset ensimmäistä kertaa pyöröpuikolla. Tykästyin tapaan niin, että seuraavatkin lapaset valmistuvat samalla tavalla.

Malli: peruslapanen intialaisella peukalokiilalla
Lanka: Freedom Spirit (100 % villaa)
Puikot: 3,5 mm

Vauva on kasvatellut kesän aikana jalkojaan niin reippaasti, etteivät viimekeväiset villasukat mahdu enää jalkaan. Asiantila vaati pikaisia korjaustoimenpiteitä, ja Sukkasatokin alkoi, joten laitoin pienet sukat puikoille.

Joskus ihan perussukkienkin neulomisessa näyttää saavan aikaan hämmentävän määrän virheitä. Kuten sukkiin niin pitkän teräosan, että ne olisivat sopineet veljessarjan keskimmäiselle. Tai eripituiset varret. Taisi ajatus olla aika lailla muissa asioissa näitä sukkia neulottaessa, vaan muutaman purkamiskerran jälkeen tuli valmistakin.

Malli: pikkulapsen pitkät sukat

Lanka: Novita Nalle

Puikot: 3 mm

Syksyn ensimmäiset sukat

Viime kesän Helsingin reissulla hotellin lähimailla sattui olemaan lankakauppa. Yhtenä helteisenä iltapäivänä piipahdin ostoksille. Liekö ilmalla ollut osuutta asiaan, kun astelin kaupasta ulos vain yhtä lankakerää kantaen. Ensimmäiset kerrokset neuloin  tulikumassa hotellihuoneessa, mutta sen jälkeen sukantekeleet jäivät kesälomalle. Palasin asiaan vasta nyt syksymmällä.

Lanka liukuu rauhallisesti harmaan sävystä toiseen ja juuri tuon värien vaihtelun halusinkin olevan valmiissa sukissa pääosassa. Siksi tein yksinkertaiset sukat, joiden varteen tein pitsikuviota kutomismukavuutta edistämään, mutta teräosa on sileää neuletta. Kerrankin mielikuva sukista vastasi lopputulosta:

Malli: oma, pitsineule Nancy Bushin kirjasta Knitting Vintage Socks

Lanka: Lang Jawoll Magic

Puikot: 2,5 mm

Kuvat on otettu kovalla kiireellä. Vauva herätsi päiväuniltaan juuri kuvanottohetkellä, joten tuloksena oli vain pari pikaista räpsäystä. Parempi sekin, kuin ei mitään - kaikki kesän kutomukset jäivät kokonaan kuvaamatta.

Pienet ilot

Viime syksynä, juuri äitiysloman alettua, pistäydyin vanhempieni luona. Samalla kävin katsastamassa lähikaupungin kangaskaupan. Siellä trikoohyllyssä, kaikkein alimpana, piilotteli retrohenkinen ruskea-valkoinen kangas. Teki mieli ostaa, mutta epäilin, etten ehdi ompelemaan. Tein itseni kanssa sopimuksen: jos kangasta on jäljellä vielä seuraavalla käyntikerralla, ostan sitä itselleni t-paidan verran. Ja kuinkas kävikään. Keväisellä kangaskauppareissulla pieni palanen trikoota odotteli juuri minua.

Piirtelin kaavat Joka tyypin kaavakirjasta ja annoin saumurin laulaa. Paitaa sovitellesani huomasin, että paidasta oli tulossa jopa parempi kuin olin ajatellut. Siksipä kaula-aukon huolittelu vähän jännitti, en halunnut pilata paitaa rumalla kaula-aukolla. Enkä onneksi pilannutkaan. Menin varmistelussa niinkin pitkälle, että harsin trikookaitaleen paikalleen ennen ompelemista. Kannatti nähdä sen verran vaivaa, koska kerrankin kaula-aukko asettui nätisti ihan ensi yrittämällä.

Kangas: trikoota

Kaava: Joka tyypin kaavakirja

Peruspaita, hyvä mieli!