Kerrankin sain kudottua lapsille villasukat ennen ensimmäisiä kylmiä. Veljesten sukat valmistuivat jo elokuussa. Isoveli valitsi itse langat sukkiinsa. Poika taisi tietää mitä tahtoi, sillä mies kommentoi valmiiden sukkien olevan juuri pojan oloiset. Pikkuveli sai tyytyä veljensä sukista jääneeseen valkoiseen ja tätinsä sukista jääneeseen turkoosiin.



Malli: kelta-valkoisissa sukissa oma, siniraidallisissa pikkulapsen pitkät sukat
Lanka: Maija
Puikot: 3 mm

Olen tehnyt lapsille ennekin raitasukkia ja huomasin vasta molempien poikien sukat neulottuani, että olin nytkin tehnyt raitasukat asiaa sen enempää ajattelematta. Viime talven oppi oli, että lasten sukissa on hyvä olla vähän pitemmät varret, niin hurjaa menoa ne välillä joutuvat todistamaan. Niinpä tein nytkin molempien sukkiin sen verran pitkät varret ettei lumi pääse kenkiin eikä nilkka loista paljaana.

Isoveljelle kudoin pipon Novitan mallilla, joka miellytti silmääni jo lehden ilmestyessä keväällä. Neuloin pipon Tennesseestä ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä, vaikka mallihan on tehty Samokselle. Arvelin, että moisella metodilla tulee pojan päähän sopivan kokoinen lakki. No, naftihan piposta tuli. Oma vika. Täytyy testata venyykö pipo - tai sitten vain kutoa uusi. Mallista pidän kovasti, se on yksinkertainen, mutta kivan näköinen.


Malli: Novita kevät 2009, malli nro 23
Lanka: Tennessee
Puikot: 3,5 mm

Sukkasadon avaussukat ovat puikoilla ja toivottavasti myös valmistuvat lähitulevaisuudessa. Neulominen on ollut viime aikoina sivuasia, kun syksyn ensimmäiset kuumetaudit ovat jyllänneet. Tänään sentään pääsimme koko porukalla pyörä- ja kärryretkelle syksyn tuoksuja haistelemaan.

Sinisissä tunnelmissa

Keväisellä Helsinginreissulla ostin muutaman kerän pehmeäntuntuista puuvillalankaa tarkoituksena tehdä niistä syksyksi itselleni huivi. (Sivumennen sanoen poden kroonista huivipulaa.) Jo keväällä päätin, että huivissa pitää olla reikiä, jokin pitsimalli siis. Kun kesällä blogeissa alkoi näkyä Baktuksia, aloin viehättyä malliin. Onneksi löytyi Lacy Baktus, joten sain sekä Baktuksen että reikiä.



Malli: Lacy Baktus
Lanka: Onlinie Catana
Puikot: 4,5 mm

Turhaan ei Baktusta ole kehuttu. Mukava ja monikäyttöinen huivi - ja vielä sekä helppo että nopea neuloa. Lankakaan ei ole ollenkaan hullumpaa, mukavan pehmeää puuvillaa. Ja huivi sattuu vielä passaamaan alennusmyynnistä löytyneen syystakin kanssa.

Samaisella Helsinginreissulla sisko valitteli sukkauupeloaan ja ihaili tuon edellä mainitun puuvillalangan väriä. Siispä hain heinäkuussa lankakaupasta muutaman kerän lisää turkoosia ja muokkasin ne Koiranputkisukiksi. Kutominen alkoi kesälomareissun alussa nelostiellä ja miltei valmista tuli paluumatkalla kolmostiellä. Ihan viimeiset kerrokset kudoin kotisohvalla. En jaksanut enää yön tunteina päätellä viimeiseksi valmistunutta sukkaa, vaan ajattelin tehdä viimeistelyt seuraavana aamuna. Virhe. Tavoistani poiketen unohdin sukankutimen yöksi sohvalle. Toinen virhe. Seuraavana aamuna lasten aamuohjelmia katsellut esikoinen nimittäin havaitsi sohvalla mielenkiintoisen leikkikalun, kiskaisi puikot irti kutimesta ja ryhtyi purkamaan sukkaa. Kiva lelu. Samassa tohinassa sukan ohjekin ehti mystisesti katoamaan. Siispä kudoin toisen sukan kärjen uudestaan ilman ohjetta. Aivan kärjestä tuli hitusen erilainen kuin oli tarkoitus, mutta onneksi ero ei ole silmiinpistävä.



Malli: Koiranputkisukat
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3 mm

Melkein se, mikä pitikin

Lankalaatikkoa penkoessa käteeni osui muutama kerä vihreää Bambua. Niistä piti tulla jotain jo viime kesänä, mutta langat eivät koskaan ehtineet puikoille ja alkuperäinen tarvekin ehti jo mennä ohi. Kartoitin käyttömahdollisuuksia Ravelrystä ja päätin neuloa Razor Camin. Olin kutonut jo melkein koko topin, kun aloin ajatella, ettei lopputulos tunnu vastaavan mielikuvaani Razor Camin mallikuviosta. Vilkaisin koneelta alkuperäistä ohjetta ja huomasin epäilyksen osuneen oikeaan. En ollut tulostanut ohjetta, vaan kirjoitin mallikerran käsin muistiin pikkuruiselle paperilapulle. No, olin kirjoitellut vähän sinnepäin, joten tällainen siitä sitten tuli:

Malli: Razor Cami, melkein
Lanka: Novita Bambu
Puikot; 3,5 mm


Tykkään kuitenkin.

Poikasille surautin muutaman perusvaatteen. Näissä ei ole mitään erikoista, mutta olen tyytyväinen siihen, että uskaltauduin valitsemaan (minuksi) tavallista rohkeammin resoreiden värit.

Kaavat: pusero Ottobre 2/2009 (t-paita muokattuna pitkähihaiseksi) ja housut SK 1/2008

Kaava: SK 6-7/2009

Hipahtava kotihame

Olen kaipaillut konstailematonta kotihametta, jota ei tarvitsisi keittiössä puuhaillessa tai siivousta tehdessä (tätä jälkimmäistä meillä tapahtuu liian harvoin) erityisemmin varoa. Tarvetta oli siis pidä, pese ja pidä taas -tyyppiselle vaatteelle. Joskus keväällä Marimekko myi edullisesti pakanloppuja, joten keväthuumassa sorruin ostamaan hameellisen verran reipaskuosista kangasta. Kotiin päästyäni ihmettelin ostostani ja laitoin kankaan kaappiin lepäilemään. Kun kaivoin sen uudestaan esille, alkoi kangas näyttää yhtä mukavalta kuin ostosta tehdessänikin, joten surauttelin siitä hipahtavan hamosen:

Kaava: SK 11-12/2008
Kangas: Marimekon puuvillakangas

Hame tuntuu kivalta, omalta. Olen myös tyytyväinen malliin, joka on yksinkertainen, hieman a-linjainen. Muutoksia en juurikaan tehnyt, lyhensin vain hametta reippaasti ja taisin myös leikata sen ilman sivusaumanvaroja.

Piilovetoketjun ompeleminen olisi voinut sujua himpun verran paremmin. Ymmärsin vasta hameen valmistuttua omistavani myös piilovetoketjupaininjalan. Täytynee testata sen toimivuutta, kun seuraavan kerran ährään piilovetoketjua paikalleen.

Tämänpäiväisen testikäytön perusteella hippihame toimii oivana kotiaskarevaatteena. Juhannussiivous on kutakuinkin tehty, joten jospa pääsisin keskittymään puikoilla olevan vihreän viimeistelyyn. Ja toivottavasti myös ilmat sallivat kesäkuisen luonnon vihreänsävyjen ihailun muutenkin kuin ikkunan läpi.

Hyvää juhannusta!

Laajakaistan sairastelu aiheutti tauon blogipäivityksissä, mutta tekniikan reistaillessa on valmistunut muutama käsityö.

Edellisen postauksen epäonnistunut lakki oli vähällä lopettaa keväiset pipotalkoot alkuunsa. Vauva kuitenkin tarvitsi huhtikuun viileisiin ilmoihin lakin, joten neuloin Samoksen jämistä perinteisenmallisen vauvanlakin. Helppo, nopea ja oikeastaan ihan mukiinmenevän näköinen pipo tällä mallilla syntyy. Tällä kertaa ymmärsin myös käyttää pienempiä puikkoja, joten lakki ei ole ottanut asiakseen laajentaa itseään.

Malli: perinteinen vauvan lakki, Novita

Lanka: Samos

Puikot: 4 tai 4.5

Jos tänä keväänä neulomani lasten pipot eivät suuria tunteita - tai onnistumisen riemua - herättäneetkään, niin omaan kevätlakkiini olin enemmän kuin tyytyväinen. Viime kesänä ostetut Bambut löysivät paikkansa Edna rose -lakkina. Tämä kutomus tuntui heti omalta niin mallin, värin kuin langankin puolesta. En ole aikoihin neulonut itselleni mitään valkoista ja nyt ihmettelen miksi en, niin mukavalta väri vaihteeksi tuntui. Paljon pipoa tulikin käytettyä ennen kuin ilmat lämpenivät.

Malli: Edna Rose (ravelry)

Lanka: Novita Bambu

Puikot: 3,5 mm

Torstaina tuuli lennätti oksankappaleita pitkin pihaa, melkein tuntui kuin sisälläkin olisi tuullut. Sopivasti kalsean päivän iloksi valmistuivat erittäin pikkutyttömäisen väriset sukat. Ostin langan joskus talvella, jolloin lankakaupan bambusukkalankavalikoimat olivat vähäiset. Valitsin kahdesta väristä mieluisamman, mutta ei tämä ihan suoskikkivärini kyllä ole. Mallista pidän, samoin langan "tunnusta". Sananlaskua mukaillakseni ei väri lankaa pahenna...

Malli: Nutkin

Lanka: Hjertegarn bamboo

Puikot: 2,5 mm

Yhteistyössä ompelukoneen ja saumurin kanssa olen saanut aikaiseksi vauvalle kettukankaasta puseron ja housut sekä esikoispojalle kevätjuhlia varten tarvitun peikkopaidan. Vauvan housujen kaava oli varsin yksinkertainen, eikä ompelemisessä mennyt kuin muutama hetki. Puseron kauluksesta pidän kovasti: pukeminen on helppoa, mutta kaulus ei roiku vatteen ollessa päällä. Olen myös ollut tyyväinen kankaaseen, joka ei ole muuttunut kärsineen näköiseksi ahkerasta pesemisestä ja rumpukuivauksesta huolimatta.

Esikoinen innostui peikkopaidastaan niin, ettei antanut irroittaa siitä häntää, jonka olin ajatellut ottaa kevätjuhlan jälkeen pois. Yllättävän vähän häntä näyttää menoa hidastavan, mutta ulkoillessa se on kuitenkin varminta laittaa takin alle piiloon. Arvelisin, ettei pyöräretkeä kannata pilata sillä, että lankahäntää irroitellaan kettinkien tai pyöränpinnojen välistä.

Vauvan pusero ja housut

Kaava: Ottobre 1/2009

Peikkopaita

Kaava: Ottobre 1/2009 (venekauluksinen pusero)

Kun auringonsäteet alkoivat hinata lämpötilaa nollan yläpuolelle, huomasin, ettei esikoispojalla ole yhtään sopivankokoista kevätpipoa. Siispä viime kesän jäämistönä olevalle valkoiselle Samokselle värikkäämpää kaveria kaupasta ja pipoa kutomaan. Valmista tuli nopeasti - kuten oli tarkoituskin. Lopputulos vain on... törökki. Pikaisen analyysin perusteella tilanne johtuu näistä asioista:

- joustinosa olisi pitänyt kutoa pienemmillä puikoilla (enkä vieläkään ymmärrä miksen tehnyt niin, vaikka sellainen mielessä kävikin)
- pipo on pojalle hieman liian iso (no, onneksi lapsilla on tapana kasvaa)
- käyttämäni lanka ei ehkä ole paras yhdistelmä käyttämälleni mallille (?)

Juuri ja juuri siedettävän näköiseksi pipo muuttui, kun käänsin joustinosan kaksinkerroin. Mutta edelleenkin lopputulos on vain siedettävä:

Malli: Turn a Square (Ravelry)
Lanka: Novita Samos
Puikot: 5 mm

Onneksi ei niin huonoa, ettei hitunen hyvääkin: raitojen neulominen sai hyvälle mielelle. Eikä poika ole valitellut lakin ulkonäöstä.

Jossakin asiassa on sentään ollut neuleonneakin. Vauvan sukat näyttävät siltä miltä pitikin. Ohje on uusimmasta Ullasta ja lankana vuosi sitten ostettu Fabel. Sukat pysyvät yllättävän hyvin vauvan ahkerasti sätkivissä jaloissa ja lankakin tuntui mukavan pehmoiselta - enkä ole nähnyt painajaisunia sen raidoistakaan.

Malli: Sammakko bambun oksalla (Ulla)
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5 mm

Aapelit

Suklaanruskeat Jannet muuttui puikkojen käsittelyssä Aapeleiksi. Aapelit matkasivat syntymäpäivälahjaksi enolle, joka on ahkera villasukkien kuluttaja. Sukkien malli on mielestäni oikein mukava, mutta silmukoita sain luoda ohjeessa mainittua enemmän, jotta sain sukista tarpeeksi suuret (koko 42). Tiukahkolla käsialallani ja ohjeen mukaisella silmukkamäärällä tehtynä sukat olisivat sopineet muutaman numeron pienempään jalkaan.

Jannesta en ole aikaisemmin sukkia - tai mitään muutakaan - neulonut. Mukavalta paksulta sukkalangalta se tuntui ja tuo ruskean sävy oli mielestäni kaunis. Kuvaushetkellä oli kaunis auringonpaiste, joka vähän vääristää langan väriä. Sukat nielivät lankaa vähän kolmatta kerää. Pääsen siis vielä neulomaan jämälangasta pienemmät sukat, ehkä toisella värillä ryyditettynä.

Malli: Aapeli
Lanka: Gjestal Janne
Puikot: 4 mm