Kuuraa ja lunta

Viimeisenä Sukkasatopäivänä sain valmiiksi Kuuran kosketus -sukat. Harmikseni tietokone päätti ottaa hommistaan lomaa, joten en saanut päivitettyä sukkia Hillokellariin. Kone lähti viikonloppuna hoitoon ja sukat muuttivat kaappiin odottelemaan tulevan omistajansa vierailua.

Tein sukat Vuorelman Veto -langasta. Lanka neuloutui mukavasti ja tuntui pehmeältä. Vaikka lanka ei olekaan ohuinta mahdollista sukkalankaa, voisin kuvitella tekeväni siitä jossakin vaiheessa sukat itsellenikin. Toinen vyyhtikin majailee valmiiksi lankakomerossani ja on mielessä muutama ajatus mahdollisesta mallistakin. Sukkien väriä on vähän hankala kuvailla. Lähimmäksi taitaa päästä sanomalla, että lanka on harmaanvihreää ja hennosti kiiltävää. Väri on oikeampi alemmassa kuvassa, vaikkakaan ei ihan oikea siinäkään.

Sukkien varren mallikuvio on helppo, mutta antaa kuitenkin sukille mukavasti ilmettä. Tiimalasikantapää onnistui tällä kertaa huomattavasti kivuttomammin kuin vauvan sukissa, joita neuloessani testasin sitä ensimmäisen kerran.

Malli: Kuuran kosketus (Ullasta)

Lanka: Vuorelman veto, reilusti alle vyyhti n. 38 numeron sukkiin

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Sukkien kutomista aloitellessani maa oli mallin nimen mukaisesti kuurainen, mutta neulomuksen valmistuessa jo lumen peitossa. Vanhemman pojan kanssa olemmekin harrastaneet viikonlopusta lähtien ahkerasti lumileikkejä. Kun etsiskelin märkien lapasten ja pipojen tilalle kuivia, huomasin, että valtaosa edellistalven lapasista ja pipoista on joko hukkateillä, liian pieniä tai pahasti nuhjaantuneita. Seuraavaksi siis tiedossa talvisten asusteiden neulomista.

Yksinkertaisuuksia

Ennen kuopuksen syntymää ehdin saada valmiiksi kämmekkäät siskolle ja neuletakin Juniorille.

Tykästyin Ursus-kämmekkäiden malliin, kun neuloin sellaiset itselleni. Niinpä päätin tehdä samalla mallilla kädenlämmittimet siskolle syntymäpäivälahjaksi. Lankana näissä on taannoisella Haaparannanreissulla ostoskoriin sujahtanut Jäsbogarn raggi. Väriltään tämä lanka oli melko tumma, neulottuna pintana oikeastaan tummemman oloinen kuin kerällä. Lankaa oli mukava neuloa, se tuntui yllättävän pehmeältä. Nähtäväksi jää, miten se mahtaa käyttäytyä pidossa.

Malli: Ursus-kämmekkäät

Lanka: Jäsbogarn raggi (70% villa, 30% nailon)

Puikot: 4,5

Malli: Novita Muksuekstra, malli nro 35

Lanka: Novita Wool

Puikot: 3 ja 3,5

Juniorin punainen neuletakki viipyi viimeistelypöydällä pitkään ja hartaasti. Saumojen ompelu tuntui ylivoimaiselta puuhalta, mutta eihän se (tietenkään) ollut. Viitseliäisyydestä lähinnä oli kyse. Takin malli on erinomaisen tavanomainen, eikä neulominen siis ollut erityisen jännittävää. Koska neule valmistui lähinnä öiseen aikaan, kun loppuraskauden vaivat valvottivat, yksinkertainen malli oli kuitenkin paikallaan. Unisilla silmillä olisin tuskin saanut kovin monimutkaista takkia tehtyä, ainakaan ilman suuria purkamisseremonioita.

Tämä vaatekappale tulee varmaan yksinkertaisuudestaan huolimatta olemaan yksi talven aikana eniten käytetyistä, joten siinä mielessä puikkojen heiluttelu ei tuntunut tylsältä touhulta. Takin omistaja on harmillisen haluton poseeraamaan, joten jouduin tyytymään sisällä otettuun henkarikuvaan.

Vaipankäyttäjä

Kestovaippoja.
Ja niiden käyttäjä, puolentoista viikon ikäinen.

Harmauksia

Viime aikoina puikoilla on ollut harmaata. Ja harmaita ovat sivumennen sanoen olleet puikotkin, paksuja ja painavia metallikapineita. Syksyisessä matalalta paistavassa auringossa kuvasin eilen valmistuneet vaippahousut. Tuuli oli muuten niin kova, että meinasivat pöpät lähteä karkumatkalle.

Malli: Villapöpät Ullasta



Lanka: kaksinkertainen hahtuvalanka



Puikot: 5 mm

Pöksyjen ohjetta ei varmaankaan voi liikaa kehua. Housut neuloontuivat melkein itsestään ilman sen kummempia kommervenkkejä. Pelkäsin etukäteen, että hahtuva katkeilee jatkuvasti, mutta ainakaan kaksinkerroin neulottuna huoli oli turha. Kolmen puikot päättelyä en ollut aikaisemmin tehnyt ja luulin sitä nimen perusteella mutkikkaaksi hommaksi. Ei ollut, nimi huijasi pahemman kerran.

Pöpät vaikuttavat varsin päteviltä, mutta tositoimista minulla ei ole vielä kokemusta. Juniorin kanssa en testaillut kestovaippoja ollenkaan, mutta nyt odottelemamme vauvan kanssa aion yrittää osa-aikaista kestovaippailua. Tällä hetkellä arvelen, että voisin käyttää vauvalla kestovaippoja kotosalla, mutta reissussa (ja öisin??) valmisvaippoja. Ajattelen, että jos muutamakin valmisvaippa/päivä vaihtuu kestovaipaksi, aikaansaamamme jätemäärä pienenee mukavasti, vaikka ei optimaaliseksi muutukaan. Villapöpiä aion tehdä useammatkin, pitkälahkeisiin hankin jo langatkin. Taidan kuitenkin antaa lankojen odotella kaapissa vauvan syntymää, jotta koko on helpompi mitoittaa kohdalleen.

Toiset harmaudet tein itselleni. Näihinkin löysin ohjeen Ullasta:

Malli: Ursus-kämmekkäät Ullasta



Lanka: Pelson karstalanka, 100 % villaa



Puikot: 4,5 mm

En ole koskaan aikaisemmin kutonut enkä omistanut kämmekkäitä. En ole oikeastaan keksinyt niille käyttöä.

Monia mukavia kämmekäsmalleja katseltuani halusin kuitenkin testata niiden neulomista ja arvelin, että käyttöäkin niille löytyisi ainakin hanskojen päällä käytettynä lisälämpöä antamassa. Tämänpäiväinen testailu osoitti, että sopivan syksyisellä (tai keväisellä) ilmalla kämmekkäät lämmittävät mukavasti ilman hanskojakin - ja samalla antavat mahdollisuuden kaikenlaiseen 'sorminäppäryyttä' vaativaan puuhailuun.

Karstalangan ostin alunperin lapaslangaksi ja sellaiseksi se onkin sopivan paksua. Kämmekäskokeilun perusteella käväisin ostamassa toisenkin vyyhdin hieman erisävyistä lankaa, joten nyt lapasten kutominen ei ole ainakaan langanpuutteesta kiinni.

Seuraavassa postauksessa on tiedossa vähän enemmän väriä. Viimeistelypöydällä on viihtynyt sopimattoman pitkään jotakin punaista Juniorille. Toivottavasti saan kaiveltua pikaisesti neulan esille ja saumat ommeltua - syksyiset säät näyttävät jatkuvan, joten pienen pojan olisi hyvä saada lämmikettä ylleen.

Tynnyripipo ja pienet lapaset

Varustautuminen vauvan ja syksyisten viimojen tulemiseen jatkuu. Tosin nuo viimeksi mainitut taitavat jo olla täällä, ensimmäistä vielä kovasti odotellaan.

Kaapissa vuoden verran hautuneesta langasta neuloin tulevalle perheenjäsenelle minikokoisen pipon sekä lapaset. Lakin nimesin tynnyripipoksi, koska ruskealla langalla kudottuna hatusta tulee väistämättä tynnyri mieleen.

Pipon malli: Quick and easy baby hat

Lanka: Sublime angora merino (lakkiin ja lapasiin meni vajaa kerä, eli alle 50 g)

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Lapasten malli: oma, mittoja löytyy Käspaikan sivuilta
Lanka: Sublime angora merino

Puikot: 3,5 mm sormikaspuikot

Alkuperäisen nimensä mukaisesti pipo oli helppo ja nopea tehdä, eikä noin pienten lapastenkaan neulomiseen saa kovin paljon aikaa tuhrattua. Testasin tumppuja neuloessani vasta hankkimiani sormikaspuikkoja, jotka olivatkin varsin kätevät, kun puikoilla oli vain vähän silmukoita. Täytyy sanoa, että kovin minimaalisilta nuo molemmat kutomukset näyttävät, mutta pieni taitaa olla niiden käyttäjäkin.

Lankapirtin Matleenalle haluaisin antaa ison kiitoksen hänen Lapaspajalle myöntämästään Karvisesta. Tunnustus lämmitti kovasti mieltä. Luen itse useita eri blogeja, joista saan innostusta sekä löydän vinkkejä. En osaa päättää kenelle laittaisin tunnustuksen eteenpäin, joten ojennan sen jokaiselle Lapaspajan vieraalle.

Vauvan polvisukkien jälkeen otin puikoille Juniorille tarkoitetut polvisukat. Silmukkamäärän kanssa oli melkoista säätämistä, mikä taisi johtua siitä, etten millään meinannut hyväksyä, että vauvan sukkien ja n. kolmevuotiaan sukkien välillä on reilusti kokoeroa. Pojan jalan mittaamisesta huolimatta aloitin sukat kahdesti liian pienellä silmukkamäärällä ennen kuin uskoin, että parempi on tosiaankin tehdä sukat mittojen mukaan eikä tunnepohjalta.

Lopputulokseen olen tyytyväinen, nopean sovituksen perusteella sukista tuli juuri oikean kokoiset. Varsi istui pojan jalkaan erityisen hyvin.

Malli: mittojen mukaan tehty, oppia otettu sekä Supervauvan polvisukista että Projektisukista

Lanka: Sandnesgarn Sisu

Puikot: 2,5 mm ruusupuiset sukkapuikot

Sukkia neuloessani tuli värien suhteen déja vu -fiilis, eikä syyttä. Pieni tutkimusretki vaatehuoneeseen todisti, että olen aikaisemminkin pitänyt turkoosin ja harmaan liitosta. Joskus 1980 -luvun lopulla tai seuraavan vuosikymmenen alussa itselleni kutomissani sukissa on miltei tismalleen samat värisävyt, lanka vain on paljon paksumpaa.

Kasvunvaraa

Lapsen kasvamisen huomaa parhaiten vuodenaikojen vaihtuessa, kun vaatteiden edellisestä pitokerrasta on vierähtänyt aikaa. Välikausiulkohaalari mahtui näpäkästi Juoniorille päälle, mutta ilmojen viilentyessä sen alle ei oikeastaan löytynytkään mitään sopivaa. Ongelman ratkaisun avaimet löytyivät seuraavasta yhdistelmästä: uusin Käsityölehti, vasta alkanut äitiysloma ja reissu mummolaan.

Ompelukoneen kanssa hyvää yhteistyötä tehden tein kaivureista ja kuorma-autoista kiinnostuneelle Juoniorille välihaalarin varsinaisen ulkohaalarin alla käytettäväksi:

Kaava: SK 9/2008

Kangas: fleece

Lehdessä mainittiin, että kaava on reilunkokoinen, eikä kasvunvaraa tarvitse ottaa huomioon. No, en kuitenkaan osannut tehdä tarpeeksi pientä kokoa. Tämä haalari menee takuuvarmasti Juoniorille koko talven. Pukiessani hänelle haalaria päälle ensimmäistä kertaa tuli elävästi mieleen oma lapsuudenaikainen inho kasvunvaraa kohtaan. Näkökulma on muuttunut: nyt ei loppujen lopuksi tunnu toivottoman huonolta ajatukselta, etteivät vaatteet ole heti huomenna pieniä.