Vauvan polvisukkien jälkeen otin puikoille Juniorille tarkoitetut polvisukat. Silmukkamäärän kanssa oli melkoista säätämistä, mikä taisi johtua siitä, etten millään meinannut hyväksyä, että vauvan sukkien ja n. kolmevuotiaan sukkien välillä on reilusti kokoeroa. Pojan jalan mittaamisesta huolimatta aloitin sukat kahdesti liian pienellä silmukkamäärällä ennen kuin uskoin, että parempi on tosiaankin tehdä sukat mittojen mukaan eikä tunnepohjalta.

Lopputulokseen olen tyytyväinen, nopean sovituksen perusteella sukista tuli juuri oikean kokoiset. Varsi istui pojan jalkaan erityisen hyvin.

Malli: mittojen mukaan tehty, oppia otettu sekä Supervauvan polvisukista että Projektisukista

Lanka: Sandnesgarn Sisu

Puikot: 2,5 mm ruusupuiset sukkapuikot

Sukkia neuloessani tuli värien suhteen déja vu -fiilis, eikä syyttä. Pieni tutkimusretki vaatehuoneeseen todisti, että olen aikaisemminkin pitänyt turkoosin ja harmaan liitosta. Joskus 1980 -luvun lopulla tai seuraavan vuosikymmenen alussa itselleni kutomissani sukissa on miltei tismalleen samat värisävyt, lanka vain on paljon paksumpaa.

Kasvunvaraa

Lapsen kasvamisen huomaa parhaiten vuodenaikojen vaihtuessa, kun vaatteiden edellisestä pitokerrasta on vierähtänyt aikaa. Välikausiulkohaalari mahtui näpäkästi Juoniorille päälle, mutta ilmojen viilentyessä sen alle ei oikeastaan löytynytkään mitään sopivaa. Ongelman ratkaisun avaimet löytyivät seuraavasta yhdistelmästä: uusin Käsityölehti, vasta alkanut äitiysloma ja reissu mummolaan.

Ompelukoneen kanssa hyvää yhteistyötä tehden tein kaivureista ja kuorma-autoista kiinnostuneelle Juoniorille välihaalarin varsinaisen ulkohaalarin alla käytettäväksi:

Kaava: SK 9/2008

Kangas: fleece

Lehdessä mainittiin, että kaava on reilunkokoinen, eikä kasvunvaraa tarvitse ottaa huomioon. No, en kuitenkaan osannut tehdä tarpeeksi pientä kokoa. Tämä haalari menee takuuvarmasti Juoniorille koko talven. Pukiessani hänelle haalaria päälle ensimmäistä kertaa tuli elävästi mieleen oma lapsuudenaikainen inho kasvunvaraa kohtaan. Näkökulma on muuttunut: nyt ei loppujen lopuksi tunnu toivottoman huonolta ajatukselta, etteivät vaatteet ole heti huomenna pieniä.

Pienen pienet sukat

Puikoilla on ollut yhtä aikaa kolme neulomusta. Ensimmäisenä niistä valmistui Sukkasadon alkamisen myötä vauvan sukat. Nämä ovat muuten ensimmäiset tämän kokoluokan sukat, jotka olen neulonut. Valmiit sukat tuntuvat mahdottoman pieniltä, aika äkkiä näköjään unohtuu kuinka minimaaliset jalat vauvoilla on.

Tekniikkapuolella opiskelin minisukkien myötä tiimalasikantapään tekemistä. Aluksi käytin apuna Ullan ohjetta. Ensimmäisen sukan kantapään purin neljä kertaa ja meinasin jo unohtaa koko tiimalasin. Lähdin kuitenkin vielä tutkailemaan nettia lisäavun toivossa ja löysin wrap and turn -ohjeen. Sen avulla tein viidennen yrityksen, joka onnistui edellisiä paremmin, vaikkakaan ei ole aivan priimaa.

Toiseen sukkan sain tehtyä tiimalasikantapään yhdellä kerralla ja kohtuullisella lopputuloksella. Aikaa kantapään värkkäämiseen kylläkin meni enemmän kuin ikinä kehtaan tunnustaa. Olen tyytyväinen, etten jättänyt leikkiä kesken, vaikkei se kaukana ollutkaa. Tiimalasikantapää kun onnistuessaan on mukavan näköinen. Ehdin varmaan tehdä asian tiimoilta lisäharjoituksia vielä Sukkasadon aikana.

Malli: Supervauvan polvisukka, Uhoava gnu

Lanka: Austerman Step

Puikot: 2,5 ruusupuiset sukkapuikot

Syksyisiä iltoja varten

Illat ovat jo pimentyneet ja silloin tällöin ilmassa tuntuu jo pieni häivähdys syksyä. Eilen valmistuivat viileneviä syyssäitä varten harmaat sukat. Neuloin ne viime talvilomalla Saksasta ostetusta langasta. Kerällä lanka näytti hieman levottoman väriseltä, siinä on paksumpi vaalenharmaa säie ja ohut tummanharmaa säie. Neulottuna pintana väri on kuitenkin mieluinen, eläväpintainen harmaa. Harmi, etten tullut ostaneeksi lankaa tämänvärisenä kahta kerää enempää. Eilisiltaisen testitassuttelun perusteella sukat eivät myöskään kutita paljaissa jaloissa.

Malli: River Rapids Socks

Lanka: Uschi Universal (75% villaa, 25% polyamidia), kulutus n. 60 (?) g

Puikot: 2,5 mm ruusupuiset sukkapuikot

River Rapids -sukat olivat mukavaa neulottavaa ja etenivätkin melko joutuisasti. Aloitin ensimmäisen sukat kutomisen ohjeen mukaisesti kahden puikon systeemillä, mutta se tuntui kömpelöltä tavalta neuloa. Hain siis kaapista puikkoperheen loputkin jäsenet ja neuloin sukat perinteisellä puikkomäärällä. "Suljin" sukan kärjen ensimmäistä kertaa silmukoimalla. Varsinkin ensiksi kudottu sukka onkin tuon tekniikan suhteen harjoittelukappale, mutta toisessa jälki on jo parempaa, joten opittavissa tämäkin taito taitaa olla.

Sunnuntaiaamun sää näyttää Oulussa varsin vaihtelevalta: välillä aurinko kurkistaa pilvien raosta, mutta juuri nyt näyttää siltä, että vettä tulee millä hetkellä hyvänsä. Tiedossa on kuitenkin rentoa vapaapäivänviettoa ja ehkä myöhemmin illalla hetki aikaa seuraavan neuloprojektin aloitteluunkin.

Laukkukokeilu

Viime vuonna testasin siskon syntymäpäivän lähestyessä virkkaustaitojani ja sain tehtyä hänelle virkatun kesälaukun lahjaksi. Taidan toistaa itseäni, koskapa aion jälleen lahjoa häntä itse tehdyllä laukulla, ommellulla tällä kertaa.

Kassin kangas löytyi, kun pistäydyin loman aikana Haaparannan Ikeassa. Verhokangastahan tuo on, mutta sopivan jykevää myös laukkua varten. Vuori on omista kätköistä löytynyttä lakanakangasta. Suuriin kokeiluihin en kassia ommellessani alkanut, sen verran epävarma olin onnistumisen suhteen. Siksipä tässä versiossa ei ole sisätaskuja lainkaan, vaikka niille olisi varmasti käyttöä. Laukun tekeminen oli kuitenkin sen verran mukavaa - ja itse asiassa myös helppoa - että seuraavaa ommellessani uskallan yrittää taskuja sekä myös jonkinlaista kiinnitysmenetelmää sikäli mikäli laukku tuntuu sellaista tarvitsevan.

Kaava: SK 08/2006

Kangas: Ikean verhokangasta n. 0,30 m + vuoreen saman verran lakanakangasta


Ja sitten keskeneräisen kutomuksen pariin...

Raitoja

Muutaman päivän etsintöjen jälkeen löysin kameran akun laturin ja pääsin kuvaamaan jo jokin aika sitten valmistunutta kutomusta. (Kuvat on otettu itselaukaisijalla, joten ovat laadultaan surkeita.)

Marjapuuronvärisestä Samoksesta valkoisilla raidoilla ryyditettynä muokkaantui puikkokäsittelyssä kesäinen neuletakki. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että sain tehtyä takin valmiiksi asti, sekä siihen, ettei mukaan loikannut kovin suuria virheitä.

Seurailin Novitan ohjetta orjallisesti, ainoina muutoksina oli kahden värin käyttäminen sekä hihojen lyhentäminen hitusen verran. Edellisen kerran olen kutonut neuletakin ikuisuuksia sitten, minkä huomasin varsinkin saumoja ommellessani. Harjoitus kai tekee mestarin (tai ainakin mestarimman) siinäkin asiassa, joten ehkäpä seuraavan puseron/neuletakin saumat ovat jo kauniimpaa katseltavaa.

Takki kaipailee vielä nappeja, mutta en ole pitänyt niiden kanssa kiirettä, koska ne ovat joka tapauksessa tällä hetkellä hyödyttömät. Vaatekaapistani löytyi parinkin vaalenpunaista puseroa, joita en enää käytä. Jommasta kummasta saanen tähän neuleeseen sopivat napit.

Malli: Novita

Lanka: Samos

Puikot: 4,5 mm


Ompelupuolella on valmistunut perusmallin raitapaita Ottobren kaavoilla. Kangas on aika jykevänoloista trikoota, joten toivottavasti se jaksaa kestää pesun toisensa jälkeen. Vaatekaapissani on aika monta pitkähihaista trikoopaitaa, eikä kuitenkaan koskaan tarpeeksi monta. Tällä kaavalla tulen varmaan surauttaneeksi vielä lisätäytettä puserovarastoon.

Kaava: Ottobre, Creative workshop 303, naisen parhaat topit

Kangas: kesälomareissulla palakorista löydettyä raidallista trikoota

Tällä hetkellä puikoilla tuntuisi olevan kovasti tunkua ja ompelukonettakin tekisi mieli käytellä. Kuten usein, aikaa on vähemmän kuin tekemisen halua. Parasta lienee pitää itsensä kurissa uusien projektien aloittamisen suhteen ja keskittyä ensin tekemään valmiiksi siskon syntymäpäivälahjaksi sunnitellut käsityöt.

Melkein Möbius

Tutkailin lankavarastojani vakaana aikomuksena kutoa Möbius-huivi, mutta heti alkumetreillä selvisi, että haluankin hieman erilaisen, mutta kuitenkin hartioilla pidettävän huivin. Erona ohjeeseen on oikeastaan vain, että halusin huovista kaksivärisen, enkä ommellut huivin päitä yhteen, vaan yhdistin ne vain yläosastaan. Turkkilaista neulosta oli mukava ja joutuisa kutoa. Pinnasta tuli elävä, eikä liian reikäinen.

Kudoin huivin Novitan Oliviasta, joka tuntui aluksi tuskastuttavan halkeilevalta langalta, mutta ehkä kyseessä olikin neulomistauon tuottama tunne. Lanka on mukavan pehmeää ja varsinkin sinisessä on jännä mattapintainen kiilto. Alla olevassa kuvassa huivissa ei ole vielä lopullista kiinnitystä (nappi) paikallaan.

Malli: Möbius-huivi

Lanka: Novita Olivia, n. 200 g

Puikot: 4,5

Huivi tuli valmiiksi juhannuksena, joten sen kunniaksi vihtakin samassa kuvassa:

Vaikuttaa vahvasti siltä, että tästä neulomuksesta tuli käyttökapine. Kovin julkisilla paikoilla se ei ole vielä näyttäytynyt, mutta useampana aamuna olen hipsinyt kotosalla huivi yöpaidan päällä. Koskapa rakas - mutta kovasti kauhtunut - yöpaita ei ole blogiin sopivaa kuvamateriaalia, jätän suosiolla moiset tosielämän kuvat pois.