Helmikuinen vauvantakki

Syksyllä löysin lehdestä mukavan vauvan neuletakin mallin. Ostin langat ennen joulua, mutta aloitin neulomisen vasta tämän vuoden puolella. Ohje oli selkeä, langan väri miellytti silmää, mutta... neule ei näyttänyt valmiina lainkaan yhtä kivalta kuin lehden kuvassa. En ehtinyt etsiskellä uutta ohjetta, kun Akateeminen ilmoitti, että tilaamani Knitter's Almanac on saapunut. Kirjaa selattuani päätin kutoa vauvalle sopivasti helmikuun kohdalta löytyvän February Baby Sweter:n, vaikka mietinkin, tulisiko takista kovin tyttömäisen näköinen.

Takki osoittautui mukavaksi projektiksi, vaikka neulomus näyttikin aika kummalliselta siinä vaiheessa, kun valmiina oli yksi hiha, mutta takki oli muuten alkutekijöissään. Lankana käytin alunperin ajattelemaani mallia varten hankittua Sisua, mutta kaksinkertaisena.

Kuvatessani luovuin pian yrityksestä asetella neuletta nätisti vauvan päälle:



Malli: February Baby Sweater (Elisabeth Zimmermann: Knitter's almanac)
Lanka: Sandnesgarn Sisu
Puikot: 5 mm

Tyttömäisyys? Vauva ei ole valittanut, mies on vähän - itse olen taipuvainen uskomaan vauvaa.

Vaaleanpunaista

Eilen auringonsäde ja pari sen kaveria kurkkasivat sisään. Siispä saman tien uutta neuletakkia kuvaamaan.



Malli: Short Sleeved Cardigan with Ribbing kirjasta Fitted Knits (Stefanie Japel)
Lanka: Novita Polaris (60 % akryyli, 25 % alpakka ja 15% mohair)
Puikot: 7 mm ja 6 mm

Joulupukin säkistä löytyi Fitted Knits -kirja, jossa on usempikin toteuttamiskelpoinen malli. Ensimmäisenä tuumasta toteutukseen pääsi Short Sleeved Cardigan with Ribbing.

Olen kovasti innoissani uudesta takistani. Se on paksu, kuten halusinkin ja istuu hyvin päälle. Kokokin osui passelisti kohdalleen. Takki on tehty miltei kokonaan ohjetta tiukasti noudattaen. Ainoat pienet muokkaukset tein hihoihin. Vartalo-osaa kutoessani ehdin vaihtaa sangen tiheästi mielipidettä sopivasta hihan pituudesta. Lopulta päädyin tekemään ohjetta pidemmät hihat, jotka eivät kuitenkaan ole täyspitkät. Ainakin tähänastisella (lyhyellä) käyttökokemuksella ratkaisu tuntuu toimivalta. Jätin myös yhdet kavennukset hihoissa tekemättä ja onneksi niin - jos hihoissa olisi yhtään vähemmän silmukoita, ne olisivat liian kapeat.

Projektin miinuspuolena on käyttämäni lanka, Novitan Polaris. Siinä on niin paljon akryylia, että pelkään takin hiostavan. Halvaksi materiaalit tosin tulivat, hinnaksi tuli noin kymppi. Hinta tuohon langanvalintaan oikeastaan vaikuttikin. Kutomaan alkaessani olin vähän epävarma saanko tehtyä takkia valmiiksi, ainakaan lähitulevaisuudessa. Niinpä arvelin, ettei lankaan kannata suuresti satsata, jos tekele päätyykin puolivalmiina pimeään nurkkaan häpeämään. No, takki valmistui ja vielä kivuttomasti. Siitä rohkaistuneena uskalsin käydä hankkimassa langat seuraavaakin neuletakkiprojektia varten. Tällä kertaa täyttä villaa. Kovasti haluaisin jo käydä käsiksi noihin lankoihin, mutta muutama pienempi ja akuutimpi projekti pitäisi malttaa sitä ennen viimeistellä.

Kalastajan lakki

Joulun aikaan huomasin, että isäni käytti esikoisemme kanssa ulkoillessaan yli kymmenen vuotta vanhaa pipoa, joka kuulemma oli hänen ainoa lämmin lakkinsa. Oli siis enemmän kuin aiheellista korjata tilanne, joten päätin laittaa puikot liikeelle ja kutoa isälle syntymäpäivälahjaksi lakin.

Aikaa ei ollut liiemmälti, joten ajattelin neuloa ennestään tutun Tychus -pipon. Ensimmäisestä versiosta oli tulossa liian pieni. Purin tekeleen ja aloitin uudestaan suuremmalla silmukkamäärällä. Toinen yritys eteni jonkin matkaa, ja kokokin tuntui oikealta. Sitten mieleeni tuli, ettei pipon malli olisi kuitenkaan saajalleen paras mahdollinen. Tässä vaiheessa syntymäpäiväkin alkoi olla jo enemmän kuin lähellä, eikä muusta miehelle sopivasta pipomallista ollut pinintäkään ajatusta. Nopea kierros Ravelryssa toi mieleeni Jacques Costeau -pipon, jota olin joskus ihastellut.

Malli oli mukava ja nopea kutoa, mutta tärkeintä on, että saaja piti uudesta lakistaan. Isäni pitää merestä ja kalastuksesta, joten "kalastajalakki" - kuten hän mallia nimitti - oli hänelle mieluinen malli. Alaska oli kutoessa kovan oloista, mutta valmiista neulepinnasta pidin. Neljän ja puolen puikoilla kudottuna lakista tuli tiivispintainen, joten uskoisin sen pitävät jonkin verran tuulta.

Mikäli jollakulla on tiedossa kivoja malleja miesten pipoihin, ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan. Jospa lähipiirin miesten päähineitä saisi tulevaisuudessa uusittua vähän tiuhempaan tahtiin, ettei samaa lakkia tarvitsisi enää kymmentä vuotta käyttää...

Malli: Jacques Costeau
Lanka: Drops Alaska
Puikot: 4,5 mm

Neulevuoden ensimmäiset

Neulevuosi alkoi Lapaspajalla lapasilla - milläpäs muulla. Halusin itselleni paksuhkot palmikkolapaset ja tämä malli osui blogikierroksella silmiini Pujoliivi -blogista. Lapasista tuli itselleni juuri oikean kokoiset, mutta vähänkään isompikätiselle tehtäessä pitäisi silmukkamäärää tällä langalla lisätä. Palmikkokuviosta tuli mukavan näköinen, mutta erityisesti pidän kärkikavennuksesta. Vastaavaa tulen varmasti käyttämään lapasissa myöhemminkin. Käsineet pääsivät heti valmistumisensa jälkeen tositoimiin, kun kävimme eilen illalla katsomassa kaupungin ilotulitusta, joka siirrettiin eiliselle uuden vuoden aaton kovan tuulen takia. Mukavasti lapaset lämmittivät - ja väriähän näissä on melkein yhtä paljon kuin raketeissa...

Malli: Cabley Mitties
Lanka: Isoveli Colori, vajaa kerä
Puikot: 5 mm

Ennen joulua valmistuivat myös toinen Amin pipo sekä Mario -myssy. Käärin molemmat niin kiireesti lahjapaketteihin, etten tullut ottaneeksi kummastakaan kuvaa. Amin pipo oli väriä myöten samanlainen kuin edellisessä postauksessa esittelemäni. Mario -myssyn neuloin harmaasta Novita Ainosta.

Alkaneelle neulevuodelle en uskalla tehdä suuria suunnitelmia, koska neulomiseen käytettävissä olevaa aikaa tuntuu aina olevan liian vähän. Kaksi tavoitetta kuitenkin on: haluaisin neuloa itselleni polvisukat (näitä olen tehnyt aikaisemmin vain yhdet) sekä neuletakin. Neuletakki on jo aloitettu, toivottavasti se valmistuukin ennen kesää...

Menneessä neulevuodessa on parasta ollut lapsille neulominen sekä uusien tekniikoiden kokeileminen. Vuoden aikana epävarmuus neulomisen suhteen on aika lailla karissut, joten uskallan ajatella tekeväni (tai ainakin yrittäväni) sellaisia kutomuksia, jotka vielä vuosi sitten olisivat tuntuneet liian hankalilta. Toisaalta olen myös oppinut olemaan itselleni armelias: aina ei voi onnistua, eikä purkaminen kaada maailmaa.

Tonttupuuhia

Tänä jouluna aioin tehdä muutaman lahjan itse ja onneksi löysin siihen aikaakin. Ystävälleni halusin kutoa jotakin punaista. Uusimmasta Ullasta löysin pipomallin, jota halusin kokeilla. Tässä karussa keinovalossa kuvattuna Amin pipo:

Malli: Amin pipo (Ulla)
Lanka: Sandnes Garn Alfa, n. 100 g
Puikot: 6 mm

Mielistyin pipon malliin niin paljon, että hankin Alfaa vielä kahteen pipoon. Toinen punainen pipo on tarkoitus saada valmiiksi vielä ennen joulua ja kolmannen (joka ei sentään tule olemaan punainen) teen itselleni joulun jälkeen. Pohdinnassa on, josko tekisin omasta pipostani hieman simppelimmän jättämällä lakin yläosan palmikot pois.

Lapsena suosikkilapaseni olivat lovikat, muita lapasia en olisi huolinutkaan mikäli olisin saanut itse päättää. Kaikista eniten pidin punaisella koristelluista lapasista. Tähän mennessä en ollut kutonut itse yhtään paria lovikkalapasia, joten asiatila oli syytä korjata. Istuskelin muutaman hetken sohvalla puikot ja lankakerä seuranani ja niin valmistuivat pukinkonttiin lämpimät lapaset.

Malli: Lovikkalapanen, esim. Novita syksy 2007
Lanka: Morjärv Ullspinneri:n lovikkalanka (100 % villa)
Puikot: 8 mm

Kuvausrekvisiittana on ensimmäinen omaan kotiimme hankittu joulukuusi. Aikaisemmin olemme viettäneet jouluaaton jomman kumman vanhempien luona, joten kuusta ei ole tullut itselle laitettua. Nyt päätimme viettää aaton omassa kodissa ja omassa rauhassa. Esikoispoika odottaa jo malttamattomana, koska pääsisi ripustelemaan itse valitsemansa kuusenkoristeet paikailleen.

Väriä pimeyteen

Liikenteessä helposti kuumeneva mies halusi itselleen sormikkaat - ja juuri sen väriset, kuin itse halusi. Hetken mietittyäni toteutin toiveen:

Kuumaverisen autoilijan hanskat
Malli: oma, värisuunnittelu miehen
Lanka: Hjertegarn Lima (100 % villaa)
Puikot: 4,5 mm

Väritystä en taida enempää kommentoida, mutta langasta voin sanoa, että Lima oli varsin miellyttävää neulottavaa. Käytössä lanka on käyttäytynyt mainiosti, eikä kutita. Luultavasti tätä lankaa eksyy ostoskoriini myöhemminkin.

Vauva kasvaa kovaa vauhtia, eikä syksyllä neulomani lakki enää mahdu hänelle. Niinpä neuloin pipon pojan päätä lämmittämään ja loppuvuoden pimeitä päiviä värittämään:



Malli: Cable and Seed Stitch Baby Hat (Ravelry)
Lanka: Colinette Jitterbug (100 % merino)
Puikot: 3 mm

Ostin syksyllä Oulun käsityömessuilta vyyhdin Jitterbugia ajatuksenani tehdä siitä jotakin lapsille. Lanka on niin pehmeää, että se sopii varsin hyvin vauvan lakkiin. Pidin myös lakin mallista, ainoastaan rullautuva reuna jäi mietityttämään. Vaikka monissa vauvojen pipoissa näyttää olevan tuollainen reuna, en ihan varauksettomasti pidä siitä. Helmineule sen sijaan miellytti silmääni enemmän kuin olisin uskonutkaan. Jollakin tapaa se korostaa langan värejä. Hatusta tuli sen verran sopivan kokoinen, että taidan päästä joulun jälkeen uudestaan etsiskelemään mukavaa mallia vauvan pipolle - mikä hyvä syy viettää mielenkiintoisia hetkiä neulemallien parissa.

Pallo ja palmikoita

Heikkoa pipotilannetta korjaamaan neuloin vanhemmalle pojalle uuden päänlämmittimen:

Malli: Thorpe (Ravelry)
Lanka: Novita Isoveli Color, alle kerä (alle 100 g)
Puikot: 5 mm

Ensimmäistä kertaa neuloin pipon päälaelta alkaen. Tykästyin kovasti tuohon tapaan: pipoa oli helppo sovitella matkan varrella. Ja tavoistaan poiketen poika myös suostui sovittamaan puolivalmista tekelettä. Valmiin lakin kuvaaminen pitikin sitten tehdä salaa, koska poika ei suostunut poseeraamaan.

Paksusta langasta tehtynä lakki valmistui nopeasti. Silmukkamääriä muokkasin hiukan ja lisäsin lakkiin tupsun, mutta muuten pipo on ohjeen mukaan tehty. Valmista pipoa tutkaillessaan poika seisoskeli lakki päässä peilin edessä ja nyökkäili. "Pallo heiluu", hän kommentoi ja osoitti tupsua.

Jotakin pientä olen neulonut itsellenikin. Näitä Ruskapalmikkokäsineitä kutoessani selätin sormikkaiden neulomisen kammon. Olin ajatellut, että sormikkaiden neulominen on turhan haastava homma, mutta yllätyin kuinka näppärästi ne loppujen lopuksi valmistuivat. Sormien väliin ei jäänyt etukäteen pelkäämiäni rumia aukkoja, eikä sormien kutominen muutenkaan tuntunut niin tuskastuttavalta kuin olin kuvitellut.

Florica ei ainakaan minun käsialallani ole kaikkein tasaisemmin neuloutuvaa lankaa, mutta testikäytön perusteella lanka yllätti positiivisesti lämpöisyydellään. Floricasta löytyy sen verran paljon värejä, että tulen varmaan käyttämään sitä sormikkaissa tai lapasissa myöhemminkin. Parasta tässä sormikasprojektissa oli, että kerrankin minulla on juuri oikean kokoiset hansikkaat!

Malli: Ruskapalmikkokäsineet (Villapallo)
Lanka: Novita Florica, alle kerä (eli alle 50 g)
Puikot: 3 mm

Kylmänä päivänä lisälämmikkeeksi käyvät aikaisemmin syksyllä neulomani Ursus -kämmekkäät: