Lämmikettä itselle

Sukkasato alkoi syyskuun alussa ja laitoinkin heti sukkakutimen tulille. Epäilin, että saan sukat valmiiksi vasta satoilun loppupuolella, mutta toisin kävi. Vietin kuopuksen kanssa viime viikolla pari sairastelupäivää kotona, joten ehdin kutoa itselleni kauan haaveilemani polvisukat. Olen jo pidemmän aikaa halunnut kutoa polvisukat, mutta mielessä on kaihertanut epäilys kahden asian suhteen: saanko ikinä sukkia valmiiksi ja osaanko tehdä niistä hyvin istuvat. No - taas kerran - parempi yrittää kuin epäillä. Ja kyllä, valmiit ovat ja istuvat!

Olen päättänyt olla ostamatta sukkalankaa oman perheen sukkiin Sukkasadon aikana (vaikka tekosyy olisi kyllä hyvä), joten sieppasin lankalaatikosta kaksi kerää Nallea ja kudoin sukat niistä. Maailman kauneimmat sukat nämä eivät ole, mutta siitä huolimatta olen ihan innoissani näistä sukista!

Malli: omaan jalkaan sopiva, alussa 72 s, nilkassa 54 s
Lanka: Novita Nalle aloevera ja kukkaketo, molempia vajaa kerä
Puikot: 3 mm

Jossakin blogissa, varmaankin sytomyssyihin liittyen, näin Silo -pipon. Malli näytti kivalta, joten kun maitokaupan tarjoushyllyssä oli Tennesseetä, ladoin kärryyn muutaman kerän lankaa lakkia (ja vähän muutakin) varten. Lopputulokseen olen tyytyväinen: lakki ei pelkästään näytä kivalta, vaan se myös istuu todella hyvin päähän. Ainoa heikko puoli on väri. Varmasti väri näytti juuri tuolta marketissakin, mutta liekö halpa hinta sekoittanut ajatuksiani sen verran, että en jotenkin tajunnut langan olevan korallinpunainen, eikä… oikean punainen. Joten harkinnassa on lakin värjääminen.

Malli: Silo -pipo

Lanka: Novita Tennessee

Puikot: 3 mm

Nyt on ollut hieman lämpimämpää, mutta aikaisemmin, ensimmäisten syyskelien saavuttua huomasin, että lämpimämmistä takeista vain untuvatakki mahtuu päälleni. Se toki on hieman liian tuhti vaate näihin keleihin. Muistin, että jossakin viime vuoden Modassa oli viitan kaava. Siispä lehti esille, kangaskauppaan ja pieni hetki ompelukoneen äärellä. Viitta - jota kuulin myös lainapeitteksi kommentoitavan, hmph - oli nopeasti tehty. Kauluksen neuloin lankavarastoista löytyneestä Katia Perusta, joka ei kylläkään ole paras mahdollinen lanka suoraan ihoa vasten pidettäväksi. Ohjeesta poiketen en ommellut kaulusta viittaan kiinni, vaan tein siitä irtoversion, jotta sitä voi pitää muidenkin takkien kanssa.

Kesäisiä neuleita

Jo jokin aika sitten valmistui kaksi boleroa, joista toista ehdin käyttämäänkin ennen kuin kesä kääntyi syksyksi.

Malli: Ribbed lace bolero
Lanka: Novita Maxi
Puikot: isot, oliskohan ollut 5,5 ja 6 mm

Tätä boleroa olen käyttänyt myös pitkähihaisen puseron kanssa ja minusta se sopii niinkin. Lanka on niin paksua, ettei bolero näytä pitkähihaisen seuralaisena liian kesäiseltä.

Novitan mallin mukaan tehtyä boleroa en ole pitänyt, koska se näyttää hieman... no, ei vain hieman, vaan täysin älyttömältä ison mahan kanssa. Malli sinällään on kiva, joten ensi kesänä tämäkin tulee varmasti käyttöön. Takakappaleen ja hiat tein ohjeesta poiketen sileaänä neuleena. Näin Ravelryssä sillä metodilla tehdyn version, joka tuntui itsellenikin sopivan paremmin kuin alkuperäisohjeen pitsisempi ilme.

Malli: Novita

Lanka: Tennessee

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Remontoimme pojille oman huoneen, jota tietysti piti vähän sisustaakin. Kävin kiireellä kangaskaupassa päiväpeittokangasostoksilla. Kotona vaisun väriset kangashankinnat hieman harmittivat. Yritin saada päiväpeittoon vähän eloa tekemällä kahdesta kankaasta ruudutetun peitteen. Meneehän tuo nyt jonkin aikaa, mutta turhan vähävärinen se on lastenhuoneeseen.

Muutama muukin juttu on valmiina, mutta tulevat kuvankäsittelyongelmien vuoksi esittelyyn tuonnempana.

Syksyä ilmassa? Tai ainakin mielessä.

Helteessäkin mielessäni on kieppunut syksy, ainakin, jos kankaan kuosista tai langan sävyistä voi mitään päätellä.

Kuopuksen housuissa nimittäin kasvavat kärpässienet:

Kaava: Ottobre

Kangas: sienikuvioinen puuvilla

Ja omassa huivissani juhlivat ruskan värit:

Malli: oma peruskolmiohuivi virheineen

Lanka: Regia Hand-dyed effect, yksi kerä

Puikot: 4 mm

Ostin huivilangan alunperin sukkia varten, mutta kotona kerää tutkaillessani en enää osannutkaan ajatella sitä sukkalankana. Siispä huivi. Käyttöön tämä tullee vasta myöhäissyksyn pimeinä öinä, jolloin toivon mukaan joudun vääntäytymään lämpimästä sängystä ylös kerran jos toisenkin vauvan syöttöpuuhiin.

Huivi on ollut varsinainen matkaneule, en ole tainnut sitä juurikaan kotisohvalla neuloa. Ensimmäiset kerrokset kudoin junassa. Samassa vaunussa näytti muillakin olevan matkaneulomista: puikoilla olivat ainakin kirjoneulesukat ja kaulahuivi.

Sienihousujen kaveriksi kuopukselle valmistui pusero, joka ei sentään tuo syyskelejä mieleen:

Kaava: yhdistelmä kahdesta Ottobren kaavasta

Kangas: trikoo

Taskut piristävät mielestäni mukavasti poikien vaatteita. Tätä puseroa tehdessäni ompelin ensimmäistä kertaa taskun, jonka pohja on kaareva. Sain kaarevan osan muuten hyvin tehtyä, mutta ommel olisi pitänyt surauttaa lähemmäksi taskun reunaa, jotta lopputulos olisi siistimpi. Laiskuuksissani en viitsinyt alkaa purkamaan, tiedämpä tehdä toisin seuraavalla kerralla.

Lasten tädin syntymäpäivät lähestyvät. Halusimme tehdä esikoisen kanssa hänelle lahjan itse. Siispä istahdimme pöydän ääreen kuminauhapaketin ja puuhelmien kanssa ja värkkäilimme lahjaksi korun ranteeseen ja kaulaan.

Homma oli meille molemmille niin mieluista, että teimme samalta istumalta koruja myös itsellemme. Päiväuniltä herännyt kuopus tuli seuraamaan puuhiamme ja tahtoi oitis myös oman rannekorun, joten askartelimme hänellekin sellaisen. Pojat ovat pitäneetkiin rannekorujaan ahkerasti. Tänäkin aamuna kuopus halusi korun käteensä heti herättyään :)

Hiljaiselon jälkeen

Kevättalvi mene h-i-t-a-a-s-t-i ja huonoissa oloissa. Parhaita hetkiä olivat yöunet - ja mieluiten pitkät sellaiset. Talven kääntyessä kevääksi aloin hiljalleen palailla normaaliolotilaan, mitä nyt vaatepartta piti vaihtaa suurempaan. Ja sitten vielä suurempaan. Vähitellen käsityötkin alkoivat kiinnostaa. Puolivalmista on paljonkin, mutta valmista vain vähän. Jotakin kuitenkin.

Esikoisella apinoita ja leijonia:

Kaava: Suuri käsityölehti, viime kesän numero

Kangas: trikoota (Lasten Metsola)

Kuopukselle kesympiä eläimiä:

Kaavat: Ottobre

Kangas: trikoota (Lasten Metsola)

Kuopuksen housut ovat mahdollisimman yksinkertaista mallia, kahdesta kankaanpalasesta (+ resorit) koottu. Innokkaasti puhumaan opetteleva juniori antoi housuilleen nimenkin: Pääpökkyt. Eli Bää -pöksyt, noin aikuisten kielellä.

Puseron kaava oli lyhythihaiselle puserolle, mutta piirtelin hihat pitkiksi. Leveyttä puserossa on hitusen liikaa, joten seuraavalla kerralla samaa kaavaa käyttäessäni voisin jättää saumanvarat pois.

Alkutalvesta, ennen huonoimpia oloja, tein esikoiselle yökkärin, joka onkin ollut pojan suosikki siitä lähtien:

Kaavat: Ottobre

Kangas: trikoota

Pidän tuosta puseron kaavasta, joten tuskin tämä jää viimeiseksi ko. kaavalla tehdyksi paidaksi.

Postilaatikosta löytyi eilen mukava kangaspaketti ja tänään on tulossa toinen. Onneksi loma alkaa ensi viikolla, joten mahdollisuuksien rajoissa olisi muokata nuo ihanuudet valmiiksi vaatteiksikin lähiaikoina.

Vielä vilkaisu vanhaan vuoteen

En ollut suunnitellut tekeväni neulejoululahjoja, mutta siskon lahjalistalla olleen myssytoiveen halusin kuitenkin toteuttaa. Mallin ja langan miettimiseen ei tarvinnut käyttää lainkaan aikaa, koska toive oli selkeä: tummanvioletti Mario myssy. Neuloin lakille kaveriksi lyhyen kaulaliinan - mikähän lie muuten oikea nimitys tällaiselle napeilla kiinnitettävälle kaulaliinan ja kaulurin välimuodolle? Kaulaliina itsessään on tavallisempaakin tavallista 2o, 2n -joustinta, mutta pienenä luksuksena ovat käsintehdyt hirvinapit, jotka löysin Taito Shopista. Langan väri muuten näkyy oikeana tuossa ylemmässä kuvassa.

Malli: Mario myssy
Lanka: SandnesGarn Alfa
Puikot: 5 tai 5,5 mm


Malli: oma, mutta vastaavia malleja on paljonkin
Lanka: SandnesGarn Alfa
Puikot: 5,5 tai 6 mm

Myssyä kutoessani muistin, että olen jo viime talvena hankkinut langat omaakin lakkia varten. Kun olin joka tapauksessa etsiskellyt esille sopivankokoiset puikot ja laskeskellut silmukkamäärät langalle sopivaksi, neuloin myssyn itsellenikin. Oma lakkini pääsi testiulkoilulle heti valmistuttuaan. Uuden vuoden aattona Heinäpään pulkkamäen kävi napakka viima, mutta myssyn piti tuulta yllättävän hyvin. Samoin alkuvuoden kovissa pakkasissa tällä lakilla tarkeni.

Malli: Mario Myssy
Lanka: SandnesGarn Alfa
Puikot: 5 tai 5,5 mm

Yksivuotiaalle neuloin lapaset jo joskus syksyllä, mutta ne joutuivat odottelemaan päättelyä ja koristenappien paikalleen laittamista melko pitkään. Tunnustan: kaksi kuukautta! Hommaanhan meni muutama minuutti, joten puhtaasta laiskuudesta tässä oli kyse. En mitenkään onnistunut saamaan toimivaa kuvaa lapasista omistajansa kädessä, joten sammakko sai luvan toimia kuvausavustajana:

Malli: peruslapanen

Lanka: Lima

Puikot: 4,5 mm

Uusi neulevuosi houkuttelee tekemään suuria suunnitelmia, mutta realistisesti on todettava, että käsitöihin on aina vähemmän aikaa kuin haluaisin. Siispä olen päättänyt keskittyä nauttimaan niistä hetkistä, jotka saan harrastuksen parissa viettää, enkä jää surkeilemaan kaikkea sitä mitä en ehdi tehdä.

Slipoveri

Ihastuin syksyn Kotiliedessä olleeseen neulemekon ohjeeseen, mutta koska (kerrankin) olin kaukaa viisas, arvelin, etten töihinpaluun väsyttämänä jaksaisi kokonaista mekkoa neuloa. Niinpä päätin tehdä vain mekosta yläosan - slipoverin siis. Neule on varsin yksinkertainen: joustinneuletta, pieni pätkä simppeliä pitsikuviota ja taas joustinneuletta. Pidän slipoverista silti, tai ehkä juuri sen vuoksi - vaatteissa yksinkertainen on minulle usein mieluista.

Slipoverin neulominen oli todella... kevyttä hommaa. Bambupuikot eivät painaneet lainkaan, eikä lanka sitäkään vertaa. Takakappaletta kutoessa tuntui välillä vähän oudoltakin, kun puikoilla oli jo melkoinen pätkä neuletta, mutta painoa ei laisinkaan. Olin myös yllättynyt siitä, miten pölyämätöntä Rose Mohair oli. Slipoverista ylijääneelle kerälle löytynee käyttöä, sen verran lankaan tykästyin. Kuva on jälleen kerran luokaton, pätkähermoinen kuvaajani käytti tähän hommaan aikaa muutaman sekunnin... no, ehkä kaksikymmentä.

Malli: Kotiliesi nro 16/2009
Lanka: Novita Rose Mohair, 2 kerää
Puikot: 5 mm

Aikaisemmin syksyllä kudoin yksivuotiaalle lakin Duetista. Sattuneesta syystä neule edistyi lähinnä iltaisin, jolloin poika oli jo unilla. Niinpä piposta tuli sovittamisten puuttuessa hieman reilun kokoinen, mikä tulee esille lähinnä auton takapenkiltä kuuluvana tuskastuneena tuhinana. Pipon saaminen pois silmiltä kinttaat kädessä on yksivuotiaalle selkeästi liian hankala - ja erittäin turhauttava haaste.

Malli: oma, päälaelta aloitettu
Lanka: SandnesGarn Duet
Puikot: 4 mm

Sukat ja lapaset

Lankavarastossani majailee erinäinen määrä Seitsemää veljestä(kin): on kokonaisia keriä ja monen suuruisia jämälankakasoja. Harvoin samaa väriä on yhtä kerää enempää. Pienentääkseni kokoelmaa edes hitusen, etsiskelin paksulle langalle sopivaa sukkaohjetta. Mieluinen malli löytyi:


Malli: Brigid
Lanka: Seitsemän veljestä
Puikot: 3,5 mm

Tykkään sukista kovasti. Mallissa yhdistyy mukavasti perinteinen teräosan 2o, 2n -joustin ja palmikko, joka tulee jännästi vain varteen ja pienen matkaa sen jälkeen. Tuo palmikko on mielestäni kaunis, sopisi hyvin käytettäväksi muissakin neulomuksissa. Piristävän punainen pari aloitti myös Sukkasatokauteni ja tarkoittaa, että puolet tavoitteista on saavutettu.

Nämä pienet kädet tarvitsivat suojakseen lapaset:




Kevään Novitaa selatessani mieleeni jäi kuva makkaravartisista lapasista. Lehti ei ollut käsillä, kun aloitin neulomisen, joten tein lapaset muistikuvan perusteella. Vastannevat varsin tarkkaan lehden ohjetta.

Malli: kutakuinkin Novitan kevät 2009 lehdessä olleet lapaset
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3 mm

Lapasmalli on sen verran toimiva, että taidan käyttää sitä myöhemminkin. Makkaravarsi jää mukavasti jumiin haalarin hihansuun alle. Pienet kädet eivät siis pääse liian helposti kiskomaan lapasia pois kädestä. Näistä lapasyksilöistä tuli hyvin istuvat ja jostakin syystä myös peukalo sujahtaa käsineitä puettaessa helposti paikalleen. Moista tilannetta en muistakaan ennen sattuneen näin pienten lapasten kohdalla.