Kukaton kukkamekko

Vaatekaapistani ei löydy montakaan näin värikästä vaatekappaletta.

Liekö alkukesä saanut pääni pyörälle? Kangas on kuitenkin kovasti mieleinen, samoin lopputulos. Tämä kuvakulma näyttää piilottavan mahan melko hyvin. Mekon mallista johtuen luulen mahtuvani siihen vielä loppukesästäkin. Ja onhan trikoo joustava materiaali.

Purkamista tulin tehneeksi aika reilusti ottaen huomioon, että mekko on varsin perusmallia. Ehkä tästä voisi oppia myös sen, ettei puolen yön jälkeen kannata ommella - onnistumisen mahdollisuudet ovat siihen vuorokaudenaikaan minimaaliset. Siinä mielessä iltaompelu onnistuu hienosti, ettei Juniori näytä heräävän ompelukoneen ääneen, vaikka surisuttelen sitä makuuhuoneen seinän takana.

Etukäteen epäilin kovasti, että hihojen tekeminen saattaa ylittää osaamiseni. Yllättävän helppo ne oli kuitenkin tehdä, joten kannatti yrittää. Ennen kauluksen ompelemista aloin pohtia saanko sen istumaan sopuisan näköisesti, mutta onneksi senkään asian kanssa ei tullut hankaluuksia.

Malli: Moda 3/2008

Kangas: löytölaarista silmiin pistänyt triikoonpala

Jossakin vaiheessa sovittelin mekkoa peilin edessä ja sanoin Juniorille: -Katso mitä äidillä on päällä. Poika vilkaisi minua nopeasti ja kommentoi: - Kukkia. Olkoon tämä siis kukaton kukkamekko.

Suhteen lämmittelyä

Kevättalvella kaikki alkoi tuntua raskaalta: en jaksanut neuloa, en lukea, en lähteä ulos. Sohva houkutteli aamuin, päivin ja illoin. Arvelin pahanlaatuisen kevätväsymyksen iskeneen. Syyttelin huonoa ruokavaliota ja vähäistä liikuntaa. Syy olikin toinen - uusi elämä vaati kantajaltaan veroa.

Kadoksissa ollut virkeys on kaikeksi onneksi palannut. Vaatehuonetta siivotessani havaitsin siellä vuosia viruneen Eurokankaan pussin, josta löysin palasen sinistä fleecea. Aikani kankaanpalaa pyöriteltyäni päätin testata, josko osaisin vielä käyttää ompelukonetta.

En ole vuosiin koskenut koko masiinaan ja se näkyy. Varsinkin vetoketjun kiinnittäminen Juniorin huppariin vaati yrityksen jos toisenkin. Lopputulos ei kaiken värkkäämisenkään jälkeen ole erityisen hyvä, mutta epätäydellisyys ei haittaa. Ompeleminen kun tuntui pitkän tauon jälkeen niin mukavalta, että matkalla oleminen oli päämäärää tärkeämpää.

Juniorin hiekkalaatikkopuuhiin huppari käy vallan mainiosti. Ja nyt kun sain viritettyä suhdettani ompelukoneeseen, täytyy pitää sitä yllä, ettei uudelleenlämmennyt suhde pääse latistumaan.

Pipopaja

Ennen joulua etsiskelin Ravelrystä mukavia pipomalleja joululahjapipoa varten. Malli löytyi, lanka löytyi, mutta aikaa ei. Joulukuun kiireissä sain aikaiseksi vain vaivaisen piponalun, vaikka tämä malli on todella nopea neuloa.

Joulukuulta mieleeni jäi kuva Mambosta kummallisen narumaisena lankana. Nyt kun otin pipon uudelleen käsittelyyn, alkoi lankakin tuntua langalta. Punaisesta piposta tuli itselleni liian iso. Melkein jo purinkin sen, mutta jätin ainakin vielä purkamatta. Ehkäpä tällekin päähineelle koti löytyy, vaikka joulu jo menikin.

Malli: Robin's egg blue hat

Lanka: Novita Mambo, 1 kerä (100 g)

Puikot: 6 suorat puikot + sukkapuikot

Jäin koukkuun tähän pipomalliin ja niinpä neuloin toisenkin. Tällä kertaa muistin silmukoita luodessani, ettei pääni ole ihan keskivertokokoa. Harmaasta lakista tulikin sopiva ja todella mieluinen. Napin taidan vielä vaihtaa suuremmaksi, kunhan pääsen nappiostoksille. Nyt nappasin molempien lakkien napit vanhasta talvitakista. Innostuin mallista niin, että jos kaappieni kätköstä olisi löytynyt valkoista lankaa, minulla olisi nyt senkinvärinen versio käyttöä odottelemassa. On enemmän kuin luultavaa, että sellainen vielä tämän talven aikana muuttaa hattuhyllyllemme.

Malli: Robin's egg blue hat

Lanka: Novita Aino, puoli kerää (n. 50 g)

Puikot: 6 suorat puikot + sukkapuikot

Haloilla hakattua

Viime viikolla paksut puikot, ne haloiksikin kutsutut, ovat kalisseet. Jo syksyllä hankituista Eskomo -keristä muokkaantui Garnstudion ohjeen mukaan tehty bolero. Eskimoa oli mukava neuloa, varsinkin kun tottui isoihin puikkoihin. Bolerosta tuli ihanan pehmeä ja lämmin. Tällaiselle vaatteelle lienee käyttöä näin merkillisenä talvena, jolloin paksua villapaitaa ei näytä tarvitsevan, mutta jonkinlaista lämmikettä kuitenkin.

Alla kuva, joka on vähintääkin kälyinen. Bolero on symmetrinen, vaikka ei kuvassa siltä näytäkään, eikä neulejälkikään ole noin epätasaista. (Mies)kuvaajalla riitti neulomuksen kuvaamiseen kärsivällisyyttä tasan yhden kuvan verran. Huoh... hakusessa pitkähermoisempi kuvaaja ja paremmat valaistusolosuhteet.

Malli: Garnstudio
Lanka: Drops Eskimo, n. 250 g
Puikot: 10mm pyörö

Toinenkin kutomus valmistui viime viikolla. Kaappieni kätköissä oli Vihreän Vyyhdin käsinkehrättyä villalankaa, josta olin suunnitellut tekeväni pipon. Talven Modassa oli valmis ohje, joten päätin seurata sitä. Muokkasin ainoastaan silmukkamäärää ja neuloin astetta suuremmilla puikoilla. Lämmin tuli tästäkin neuleesta. Peruspipohan tämä on, mutta yleensä sellaiselle kertyy mukavasti käyttötunteja.

Malli: Moda 1/2008
Lanka: Vihreän vyyhdin käsinkehrätty villalanka, 100 g
Puikot: 6 mm sukkapuikot

Yksi ongelma pipon tiimoilta ilmaantui: Juniori innostui piposta niin, että halusi sen omaan käyttöönsä. "Äitin pipo!", hän sanoi ja osoitteli lakkia vaativasti. Viestinsä vahvistamiseksi poika heitti oman lakkinsa saman tien nurkkaan. Liekö punainen pojan lempiväri?

Lämmikettä viluvarpaille

Kivitalossa palelee talvisin varpaita, minulle vinkattiin. Tilanne kuulemma helpottuisi, jos kivitalon asukilla olisi tummat, paksut villasukat. Siispä neulomaan:

Malli: Jepyn blogista

Lanka: Seitsemän Veljestä, tumman harmaa

Puikot: 3,5 mm bambusukkapuikot

Neulominen lähti liikkeelle tihkeästi, mutta kun pääsin vauhtiin, sukat valmistuivat nopeasti. Ohjeesta poiketen tein sukkiin perinteisen kantapään. Tiimalasikantapäätä en ole koskaan tehnyt, enkä muistanut tulostaa ohjetta mukaani, kun kudoin sukkia reissussa ollessani. Kovasti kyllä kiinnostaisi opetella tiimalasikantapää, mutta nyt se jäi tuonemmaksi.

Lanka näyttää kuvissa vähän oudon väriseltä, luonnossa se on kaunis tumma harmaa. Neulomista aloitellessani vähän epäilin pystyykö talvisen surkeissa valaistusolosuhteissa ylipäätään kutomaan tummaa lankaa, mutta ei se ollutkaan ongelma.

Seuraavaksi neulon jotakin ihan itsekkäästi ihan itselleni. Ja toivon, että ainakin silloin tällöin vuorokaudesta löytyisi myös neulomiseen käytettävissä olevia tunteja.

Joulun vietin näissä maisemissa:

Auringon valo piristi ja pitkät kävelylenkit tekivät hyvää. Onneksi täällä kotimaankin leveyksillä päivä pitenee koko ajan, joskin vielä pienin askelin.

Joulukuussa neulomiseen oli harmittavan vähän aikaa. Kävin muutamalla työmatkalla ja kuljettelin mukanani alpakkaa, josta piti tulla kämmekkäät. Ja olisi tullutkin, ellen olisi unohtanut neulomusta Saksaan. Kutomuksen kadottaminen harmitti aika lailla, varsinkin kun kämmekkäät oli tarkoitettu joululahjaksi. Mutta ehkäpä joku hotellin siivooja tai lentoemäntä löysi tekeleen ja kulkee nyt puna-mustat kämmekkäät kädessään.

Pieniin käsiin olen sentään saanut neulottua lämmikettä:

Malli: lapselle tehty muunnelma tiinaf:n neulomista miehen tumpuista

Lanka: Seitsemän Veljestä

Puikot: 3,5 eebenpuiset puikot

Lapasista ei tullut ihan esikuvansa veroiset, koskapa aloitin niiden neulomisen muistinvaraisen 'ohjeen' avulla. Myöhemmin huomasin, että alkuperäisissä tumpuissa myös kämmenpuoli on kudottu mallikuviolla, mutta näihin lapasiin tuli tehtyä mallikuviota vain kämmenselän puolelle. Alkuperäisen mallin mukaan tehtynä lapasista olisi tullut mukavamman näköiset, mutta menevät nämä näinkin. Yrityksistä huolimatta Juniori kieltäytyi sitkeästi sovittamasta lapasia neulomisen aikana, mutta taisi koko osua kuitenkin kohdalleen.

Ostin itselleni joululahjaksi eebenpuiset sukkapuikot, joita testikäytin lapasia kutoessani. Ovatpa erinomaiset tikut! Lisäksi joulupukki muisti minua sukkakirjalla. Toivottavasti pääsen pian sen selailusta käytännön toteutuksiin.

Kertut

Tällä kertaa tuttavapiirissä tarvittiin paksuja sukkia. Rohkaisin mieleni ja kokeilin pitsisukkien neulomista:

Malli: Uhoavan Gnun Kertut

Lanka: 7 veljestä

Puikot: 3,5

Nämä ovat kutakuinkin ensimmäiset ei-perussukat, jotka olen neulonut. Eivät varmasti jää viimeisiksi puikkojeni kitkuttelemiksi Kertuiksi. En ollenkaan ihmettele Kerttu -sukkien suosiota. Malli on helppo, mukava neuloa ja lopputuloksena ovat kauniit sukat.

Ihmeekseni opin mallikuvion kohtuullisessa ajassa ulkoa. Myönnettävä toki on, että toinen sukka ei ole aivan virheetön. Huomasin mokailuni niin myöhään, etten viitsinyt purkaa puolta sukkaa. Purkamista kun tuli alussa tehtyä ihan urakallakin, kun keskittymisen puutteessa puikoilla oli välillä liikaa ja välillä liian vähän silmukoita.

En ollut aikaisemmin neulonut joustinta niin, että oikeat silmukat neulottiin kiertäen. Kuten ohjeessa mainittiin, lopputulos oli kyllä pienen väkertämisen arvoinen. Kaiken kaikkiaan Kerttu -kokeilu rohkaisi tutkimaan muitakin pitsisukkamalleja 'sillä silmällä'. Eivät ne kaikki taidakaan olla täysin mahdottomia toteutettavaksi!