Vielä vilkaisu vanhaan vuoteen

En ollut suunnitellut tekeväni neulejoululahjoja, mutta siskon lahjalistalla olleen myssytoiveen halusin kuitenkin toteuttaa. Mallin ja langan miettimiseen ei tarvinnut käyttää lainkaan aikaa, koska toive oli selkeä: tummanvioletti Mario myssy. Neuloin lakille kaveriksi lyhyen kaulaliinan - mikähän lie muuten oikea nimitys tällaiselle napeilla kiinnitettävälle kaulaliinan ja kaulurin välimuodolle? Kaulaliina itsessään on tavallisempaakin tavallista 2o, 2n -joustinta, mutta pienenä luksuksena ovat käsintehdyt hirvinapit, jotka löysin Taito Shopista. Langan väri muuten näkyy oikeana tuossa ylemmässä kuvassa.

Malli: Mario myssy
Lanka: SandnesGarn Alfa
Puikot: 5 tai 5,5 mm


Malli: oma, mutta vastaavia malleja on paljonkin
Lanka: SandnesGarn Alfa
Puikot: 5,5 tai 6 mm

Myssyä kutoessani muistin, että olen jo viime talvena hankkinut langat omaakin lakkia varten. Kun olin joka tapauksessa etsiskellyt esille sopivankokoiset puikot ja laskeskellut silmukkamäärät langalle sopivaksi, neuloin myssyn itsellenikin. Oma lakkini pääsi testiulkoilulle heti valmistuttuaan. Uuden vuoden aattona Heinäpään pulkkamäen kävi napakka viima, mutta myssyn piti tuulta yllättävän hyvin. Samoin alkuvuoden kovissa pakkasissa tällä lakilla tarkeni.

Malli: Mario Myssy
Lanka: SandnesGarn Alfa
Puikot: 5 tai 5,5 mm

Yksivuotiaalle neuloin lapaset jo joskus syksyllä, mutta ne joutuivat odottelemaan päättelyä ja koristenappien paikalleen laittamista melko pitkään. Tunnustan: kaksi kuukautta! Hommaanhan meni muutama minuutti, joten puhtaasta laiskuudesta tässä oli kyse. En mitenkään onnistunut saamaan toimivaa kuvaa lapasista omistajansa kädessä, joten sammakko sai luvan toimia kuvausavustajana:

Malli: peruslapanen

Lanka: Lima

Puikot: 4,5 mm

Uusi neulevuosi houkuttelee tekemään suuria suunnitelmia, mutta realistisesti on todettava, että käsitöihin on aina vähemmän aikaa kuin haluaisin. Siispä olen päättänyt keskittyä nauttimaan niistä hetkistä, jotka saan harrastuksen parissa viettää, enkä jää surkeilemaan kaikkea sitä mitä en ehdi tehdä.

Slipoveri

Ihastuin syksyn Kotiliedessä olleeseen neulemekon ohjeeseen, mutta koska (kerrankin) olin kaukaa viisas, arvelin, etten töihinpaluun väsyttämänä jaksaisi kokonaista mekkoa neuloa. Niinpä päätin tehdä vain mekosta yläosan - slipoverin siis. Neule on varsin yksinkertainen: joustinneuletta, pieni pätkä simppeliä pitsikuviota ja taas joustinneuletta. Pidän slipoverista silti, tai ehkä juuri sen vuoksi - vaatteissa yksinkertainen on minulle usein mieluista.

Slipoverin neulominen oli todella... kevyttä hommaa. Bambupuikot eivät painaneet lainkaan, eikä lanka sitäkään vertaa. Takakappaletta kutoessa tuntui välillä vähän oudoltakin, kun puikoilla oli jo melkoinen pätkä neuletta, mutta painoa ei laisinkaan. Olin myös yllättynyt siitä, miten pölyämätöntä Rose Mohair oli. Slipoverista ylijääneelle kerälle löytynee käyttöä, sen verran lankaan tykästyin. Kuva on jälleen kerran luokaton, pätkähermoinen kuvaajani käytti tähän hommaan aikaa muutaman sekunnin... no, ehkä kaksikymmentä.

Malli: Kotiliesi nro 16/2009
Lanka: Novita Rose Mohair, 2 kerää
Puikot: 5 mm

Aikaisemmin syksyllä kudoin yksivuotiaalle lakin Duetista. Sattuneesta syystä neule edistyi lähinnä iltaisin, jolloin poika oli jo unilla. Niinpä piposta tuli sovittamisten puuttuessa hieman reilun kokoinen, mikä tulee esille lähinnä auton takapenkiltä kuuluvana tuskastuneena tuhinana. Pipon saaminen pois silmiltä kinttaat kädessä on yksivuotiaalle selkeästi liian hankala - ja erittäin turhauttava haaste.

Malli: oma, päälaelta aloitettu
Lanka: SandnesGarn Duet
Puikot: 4 mm

Sukat ja lapaset

Lankavarastossani majailee erinäinen määrä Seitsemää veljestä(kin): on kokonaisia keriä ja monen suuruisia jämälankakasoja. Harvoin samaa väriä on yhtä kerää enempää. Pienentääkseni kokoelmaa edes hitusen, etsiskelin paksulle langalle sopivaa sukkaohjetta. Mieluinen malli löytyi:


Malli: Brigid
Lanka: Seitsemän veljestä
Puikot: 3,5 mm

Tykkään sukista kovasti. Mallissa yhdistyy mukavasti perinteinen teräosan 2o, 2n -joustin ja palmikko, joka tulee jännästi vain varteen ja pienen matkaa sen jälkeen. Tuo palmikko on mielestäni kaunis, sopisi hyvin käytettäväksi muissakin neulomuksissa. Piristävän punainen pari aloitti myös Sukkasatokauteni ja tarkoittaa, että puolet tavoitteista on saavutettu.

Nämä pienet kädet tarvitsivat suojakseen lapaset:




Kevään Novitaa selatessani mieleeni jäi kuva makkaravartisista lapasista. Lehti ei ollut käsillä, kun aloitin neulomisen, joten tein lapaset muistikuvan perusteella. Vastannevat varsin tarkkaan lehden ohjetta.

Malli: kutakuinkin Novitan kevät 2009 lehdessä olleet lapaset
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3 mm

Lapasmalli on sen verran toimiva, että taidan käyttää sitä myöhemminkin. Makkaravarsi jää mukavasti jumiin haalarin hihansuun alle. Pienet kädet eivät siis pääse liian helposti kiskomaan lapasia pois kädestä. Näistä lapasyksilöistä tuli hyvin istuvat ja jostakin syystä myös peukalo sujahtaa käsineitä puettaessa helposti paikalleen. Moista tilannetta en muistakaan ennen sattuneen näin pienten lapasten kohdalla.

Kerrankin sain kudottua lapsille villasukat ennen ensimmäisiä kylmiä. Veljesten sukat valmistuivat jo elokuussa. Isoveli valitsi itse langat sukkiinsa. Poika taisi tietää mitä tahtoi, sillä mies kommentoi valmiiden sukkien olevan juuri pojan oloiset. Pikkuveli sai tyytyä veljensä sukista jääneeseen valkoiseen ja tätinsä sukista jääneeseen turkoosiin.



Malli: kelta-valkoisissa sukissa oma, siniraidallisissa pikkulapsen pitkät sukat
Lanka: Maija
Puikot: 3 mm

Olen tehnyt lapsille ennekin raitasukkia ja huomasin vasta molempien poikien sukat neulottuani, että olin nytkin tehnyt raitasukat asiaa sen enempää ajattelematta. Viime talven oppi oli, että lasten sukissa on hyvä olla vähän pitemmät varret, niin hurjaa menoa ne välillä joutuvat todistamaan. Niinpä tein nytkin molempien sukkiin sen verran pitkät varret ettei lumi pääse kenkiin eikä nilkka loista paljaana.

Isoveljelle kudoin pipon Novitan mallilla, joka miellytti silmääni jo lehden ilmestyessä keväällä. Neuloin pipon Tennesseestä ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä, vaikka mallihan on tehty Samokselle. Arvelin, että moisella metodilla tulee pojan päähän sopivan kokoinen lakki. No, naftihan piposta tuli. Oma vika. Täytyy testata venyykö pipo - tai sitten vain kutoa uusi. Mallista pidän kovasti, se on yksinkertainen, mutta kivan näköinen.


Malli: Novita kevät 2009, malli nro 23
Lanka: Tennessee
Puikot: 3,5 mm

Sukkasadon avaussukat ovat puikoilla ja toivottavasti myös valmistuvat lähitulevaisuudessa. Neulominen on ollut viime aikoina sivuasia, kun syksyn ensimmäiset kuumetaudit ovat jyllänneet. Tänään sentään pääsimme koko porukalla pyörä- ja kärryretkelle syksyn tuoksuja haistelemaan.

Sinisissä tunnelmissa

Keväisellä Helsinginreissulla ostin muutaman kerän pehmeäntuntuista puuvillalankaa tarkoituksena tehdä niistä syksyksi itselleni huivi. (Sivumennen sanoen poden kroonista huivipulaa.) Jo keväällä päätin, että huivissa pitää olla reikiä, jokin pitsimalli siis. Kun kesällä blogeissa alkoi näkyä Baktuksia, aloin viehättyä malliin. Onneksi löytyi Lacy Baktus, joten sain sekä Baktuksen että reikiä.



Malli: Lacy Baktus
Lanka: Onlinie Catana
Puikot: 4,5 mm

Turhaan ei Baktusta ole kehuttu. Mukava ja monikäyttöinen huivi - ja vielä sekä helppo että nopea neuloa. Lankakaan ei ole ollenkaan hullumpaa, mukavan pehmeää puuvillaa. Ja huivi sattuu vielä passaamaan alennusmyynnistä löytyneen syystakin kanssa.

Samaisella Helsinginreissulla sisko valitteli sukkauupeloaan ja ihaili tuon edellä mainitun puuvillalangan väriä. Siispä hain heinäkuussa lankakaupasta muutaman kerän lisää turkoosia ja muokkasin ne Koiranputkisukiksi. Kutominen alkoi kesälomareissun alussa nelostiellä ja miltei valmista tuli paluumatkalla kolmostiellä. Ihan viimeiset kerrokset kudoin kotisohvalla. En jaksanut enää yön tunteina päätellä viimeiseksi valmistunutta sukkaa, vaan ajattelin tehdä viimeistelyt seuraavana aamuna. Virhe. Tavoistani poiketen unohdin sukankutimen yöksi sohvalle. Toinen virhe. Seuraavana aamuna lasten aamuohjelmia katsellut esikoinen nimittäin havaitsi sohvalla mielenkiintoisen leikkikalun, kiskaisi puikot irti kutimesta ja ryhtyi purkamaan sukkaa. Kiva lelu. Samassa tohinassa sukan ohjekin ehti mystisesti katoamaan. Siispä kudoin toisen sukan kärjen uudestaan ilman ohjetta. Aivan kärjestä tuli hitusen erilainen kuin oli tarkoitus, mutta onneksi ero ei ole silmiinpistävä.



Malli: Koiranputkisukat
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3 mm

Melkein se, mikä pitikin

Lankalaatikkoa penkoessa käteeni osui muutama kerä vihreää Bambua. Niistä piti tulla jotain jo viime kesänä, mutta langat eivät koskaan ehtineet puikoille ja alkuperäinen tarvekin ehti jo mennä ohi. Kartoitin käyttömahdollisuuksia Ravelrystä ja päätin neuloa Razor Camin. Olin kutonut jo melkein koko topin, kun aloin ajatella, ettei lopputulos tunnu vastaavan mielikuvaani Razor Camin mallikuviosta. Vilkaisin koneelta alkuperäistä ohjetta ja huomasin epäilyksen osuneen oikeaan. En ollut tulostanut ohjetta, vaan kirjoitin mallikerran käsin muistiin pikkuruiselle paperilapulle. No, olin kirjoitellut vähän sinnepäin, joten tällainen siitä sitten tuli:

Malli: Razor Cami, melkein
Lanka: Novita Bambu
Puikot; 3,5 mm


Tykkään kuitenkin.

Poikasille surautin muutaman perusvaatteen. Näissä ei ole mitään erikoista, mutta olen tyytyväinen siihen, että uskaltauduin valitsemaan (minuksi) tavallista rohkeammin resoreiden värit.

Kaavat: pusero Ottobre 2/2009 (t-paita muokattuna pitkähihaiseksi) ja housut SK 1/2008

Kaava: SK 6-7/2009

Hipahtava kotihame

Olen kaipaillut konstailematonta kotihametta, jota ei tarvitsisi keittiössä puuhaillessa tai siivousta tehdessä (tätä jälkimmäistä meillä tapahtuu liian harvoin) erityisemmin varoa. Tarvetta oli siis pidä, pese ja pidä taas -tyyppiselle vaatteelle. Joskus keväällä Marimekko myi edullisesti pakanloppuja, joten keväthuumassa sorruin ostamaan hameellisen verran reipaskuosista kangasta. Kotiin päästyäni ihmettelin ostostani ja laitoin kankaan kaappiin lepäilemään. Kun kaivoin sen uudestaan esille, alkoi kangas näyttää yhtä mukavalta kuin ostosta tehdessänikin, joten surauttelin siitä hipahtavan hamosen:

Kaava: SK 11-12/2008
Kangas: Marimekon puuvillakangas

Hame tuntuu kivalta, omalta. Olen myös tyytyväinen malliin, joka on yksinkertainen, hieman a-linjainen. Muutoksia en juurikaan tehnyt, lyhensin vain hametta reippaasti ja taisin myös leikata sen ilman sivusaumanvaroja.

Piilovetoketjun ompeleminen olisi voinut sujua himpun verran paremmin. Ymmärsin vasta hameen valmistuttua omistavani myös piilovetoketjupaininjalan. Täytynee testata sen toimivuutta, kun seuraavan kerran ährään piilovetoketjua paikalleen.

Tämänpäiväisen testikäytön perusteella hippihame toimii oivana kotiaskarevaatteena. Juhannussiivous on kutakuinkin tehty, joten jospa pääsisin keskittymään puikoilla olevan vihreän viimeistelyyn. Ja toivottavasti myös ilmat sallivat kesäkuisen luonnon vihreänsävyjen ihailun muutenkin kuin ikkunan läpi.

Hyvää juhannusta!