Merinoa

Meinasin jo lopetaa blogikirjoittelun, mutta harkinnan jälkeen päätin kuitenkin pitkästä tauosta huolimatta jatkaa. Blogi palvelee itseäni käsityöpäiväkirjana. Monet tekeleet ovat jääneet tallentamatta ja se on harmi. Siksipä yritän nyt saada enemmän neulomuksia ja ompeluksia tallennettua Lapaspajaan.

Ostin loppuvuodesta merinoneulosta ja -interlockia, joista värkkäilin joululahjoja. Omaan käyttöönkin varasin muutaman pätkän villaa. Pakkasten tultua siirryin villojen ihailusta ja silittelystä tositoimiin. Ensimmäiseksi uskaltaudin saksimaan raitamerinon, josta tein villatakin. Matkan varrelle sattui muutama ompeluvirhe eikä leikkaamisostollakaan kaikki mennyt ihan putkeen, mutta lopputulos on mieluinen. Takki on lämmin ja pehmoinen. Ihana. Tuntuu, ettei sitä raskisi ottaa ollenkaan pois päältään.

Kuvassa neuletakin alla on viime vuoden puolella tehty joustocollegemekko. Sopiva jokapaikan vaate, jota olen käyttänyt niin töissä kuin kotonakin. Sopivan paksu talvikeliin, mutta tarpeeksi ohut, ettei vaatteesta tullut tönkkö.

Kaavat: Neuletakki MakeItWork! -kaavalla (Linnel) ja joustocollegemekko Onion 2035

Peppi-kukka

Peppi-kukka näytti kivalta verkkokaupan sivuilla, ihastutti, kun sain kankaan käsiini ja valmiina vaatteena – no, sehän on suorastaan erinomaisen mahtava kuosi (ja hyvänlaatuinen kangas).

Kangasta aikani pyöriteltyäni päätin tehdä siitä tunikan, jonka hihanmitta olisi jotakin pitkän ja lyhyen välimailta. Muokkasin kaavan edellisen postauksen tunikasta lyhentämällä ja kaventamalla kaavaa sekä muokkaamalla hieman kaula-aukkoa. Lopputulos ei ole vielä se Ihan-Täydellinen-Tunikakaava, mutta ei tässäkään hirveästi valittamista ole.

Kaava: Ottobre (3/2012), Timeless and Cozy muokattuna

Ompeluksia lahjaksi ja itselle

Ompeluksia on viime aikoina tullut tehtyä enemmänkin, mutta valtaosa on jäänyt kuvaamatta. Muutama sentään on tullut kameralla tallennettua.

Kevätauringon paistaessa synttäreitään viettänyt kummityttö sai lahjaksi aurinkoisen oranssin paidan, johon laitoin koristeeksi mustat napit. Samoin pääntien kanttaus ja pitkät resorit ovat mustat, mikä mielestäni korostaa mukavasti oranssia väriä. Olen pitkän aikaa tehnyt lasten paidat raglanhihaisina, joten nyt halusin kokeilla kaavaa, jossa on istutetut hihat. Täytyy testata tätä samaa kaavaa omille lapsillekin.

Kaava: Ottobre, Raide

Itselleni tein omenakankaasta tunikan samalla kaavalla, jolla tein syksyllä itselleni yksivärisen harmaan tunikan. Muokkasin hieman kaavaa viime kerrasta suurentamalla pääntietä ja kaventamalla hieman tunikan alaosaa. Lopputulokseen olen tyytyväinen, mutta aion vielä muokata kaavaa niin, että saan tehtyä muokatulla kaavalla myös lyhyemmän tunikan.

Kaava: Ottobre 5/2012, Timeless and Cozy

Palanen aurinkoa

Marraskuu ja toinen toistaan seuraavat harmaat päivät.Huoh... Onneksi ripeä Itellan mies oli sadesäistä välittämättä nakannut SmartPost-laatikkoon kangasta, joka tuo mieleen auringon ja appelsiinit.

Lapset tarvitsisivat sisähousuja ja muutaman peruspaidan, mutta minä... no, otin aurinkokankaan käsittelyyn ja tein itselleni takin.

Eurokankaasta ei löytynyt ainokaistakaan oranssia vetoketjua, joten nappasin mukaani punaisen. Pidempihän se olisi saanut olla, mutta menköön näin. Ja vaikka olen jostakin saanut päähäni, ettei lyhyt nainen saa käyttää pitkiä yläosia, niin sellaisempa juuri tein. Saatan olla niin hurja, että teen vielä toisenkin, niin omalta tämä vaate tuntuu. Seurakseen takki huutelee farkkulegginssejä, jotka jo kankaana majailevat jossakin vaatekomeron kätköissä. Hitunen aikaa ja valoa sekä vähemmän flunssaa, kiitos, niin jospa nekin joskus valmistuisivat.

Kaava: Ottobre 5/2012 
Kangas: oranssi joustofrotee

Harmaata, harmaata

Viimeisimmässä Ottobre Womanissa (5/2012) oli useampiakin mieleenkiintoisia kaavoja. Aikaisemmin syksyllä hankkimani harmaa trikoo huuteli haluavansa pallohelmaiseksi mekoksi, joten ilman suurempaa pohdintaa otin tämän kaavan ensimmäiseksi käsittelyyn.

Kuva ei oikein kerro totuutta mekosta, kuvaaja kun meni ottamaan pikaotoksen yläviistosta (hyvä hovikuvaaja on edelleen haussa). Helma on selvästi pallomainen, vaikka se ei tässä kuvassa oikein siltä näytäkään. Värinsä ansiosta mekko on helppo yhdistellä erilaisten asusteiden ja neuletakkien kanssa. Tässä kaverina ovat valkoinen huivi ja sähkönsiniset sukkahousut. Varsin toimistokelpoinen yhdistelmä tuli myös, kun yhdistin vaatteeseen mustat sukkahousut ja vaaleanpunaisen neuletakin.

Kaavaa muokkasin hihojen osalta leveämmäksi, vaikka järin leveät eivät hihat siltikään ole. Kaula-aukkoa pienensin hieman, vähempikin pienentäminen olisi riittänyt. Helman rypytin ohjeen mukaan framilonilla ja kanttasin. Seuraavaan versioon taidan tehdä laiskan naisen version: perinteisen kuminauhakujan.

Kaava: Ottobre 5/2012
Kangas: trikoo

Peruskauraa

Viime keväänä aioin ja aioin - ja aikomiseksi jäi. Trikoopipojen ompeleminen lapsille siis. Tänä syksynä sain itseäni niskasta kiinni ja hyvä niin: yhden lakin ompelemiseen ei saa hirveän paljon aikaa tuhrattua vaikka kuinka yrittäisi - ja lempeinä syyspäivinä trikoolakki on juuri sopivan lämmin.

Keskimmäisen pipo pari kesää sitten ommellun t-paidan jämistä.

Nuorimmaisen ylipitkä pipo joustofroteesta. Liikkuvan pojan kuvaaminen kännykkäkameralla on hieman... no joo.

Kuopus sai myös liikennemerkkitrikoosta ommellu paidan. Kaavana Ottobren Villi Viikinki, varsin passeli raglanhihaisen paidan kaava. Poika on erityisen innostunut puserosta löytyvästä bussipysäkin kuvasta.

Kesämekko ja mobiilibloggauskokeilu

 

Käväisin pikaisesti heinäkuun alussa ompelulaneilla. Kotiinviemisinä oli viittä vaille valmis pellavamekko. Tarkoitus oli tehdä testimekko, mutta kolttu onkin päässyt kovaan käyttöön. Kuvassa mekko on hitusen ryppyinen kuten pellavan kuuluu ollakin ;)

Kangas verhopellavaa Ikeasta ja kaava Sk: sta.

Ja sitten jännityksellä odottamaan miltä puhelimella tehty blogikirjoitus näyttää...

Edit: lisätty kuva myös pystyasennossa :) Mysteeriksi jäi, miksi kännykällä lisätty kuva on vaa'assa. Lisäsin myös kuvan kaulassa olevasta korusta, jonka tein alkukesästä.