Pipopaja

Ennen joulua etsiskelin Ravelrystä mukavia pipomalleja joululahjapipoa varten. Malli löytyi, lanka löytyi, mutta aikaa ei. Joulukuun kiireissä sain aikaiseksi vain vaivaisen piponalun, vaikka tämä malli on todella nopea neuloa.

Joulukuulta mieleeni jäi kuva Mambosta kummallisen narumaisena lankana. Nyt kun otin pipon uudelleen käsittelyyn, alkoi lankakin tuntua langalta. Punaisesta piposta tuli itselleni liian iso. Melkein jo purinkin sen, mutta jätin ainakin vielä purkamatta. Ehkäpä tällekin päähineelle koti löytyy, vaikka joulu jo menikin.

Malli: Robin's egg blue hat

Lanka: Novita Mambo, 1 kerä (100 g)

Puikot: 6 suorat puikot + sukkapuikot

Jäin koukkuun tähän pipomalliin ja niinpä neuloin toisenkin. Tällä kertaa muistin silmukoita luodessani, ettei pääni ole ihan keskivertokokoa. Harmaasta lakista tulikin sopiva ja todella mieluinen. Napin taidan vielä vaihtaa suuremmaksi, kunhan pääsen nappiostoksille. Nyt nappasin molempien lakkien napit vanhasta talvitakista. Innostuin mallista niin, että jos kaappieni kätköstä olisi löytynyt valkoista lankaa, minulla olisi nyt senkinvärinen versio käyttöä odottelemassa. On enemmän kuin luultavaa, että sellainen vielä tämän talven aikana muuttaa hattuhyllyllemme.

Malli: Robin's egg blue hat

Lanka: Novita Aino, puoli kerää (n. 50 g)

Puikot: 6 suorat puikot + sukkapuikot

Haloilla hakattua

Viime viikolla paksut puikot, ne haloiksikin kutsutut, ovat kalisseet. Jo syksyllä hankituista Eskomo -keristä muokkaantui Garnstudion ohjeen mukaan tehty bolero. Eskimoa oli mukava neuloa, varsinkin kun tottui isoihin puikkoihin. Bolerosta tuli ihanan pehmeä ja lämmin. Tällaiselle vaatteelle lienee käyttöä näin merkillisenä talvena, jolloin paksua villapaitaa ei näytä tarvitsevan, mutta jonkinlaista lämmikettä kuitenkin.

Alla kuva, joka on vähintääkin kälyinen. Bolero on symmetrinen, vaikka ei kuvassa siltä näytäkään, eikä neulejälkikään ole noin epätasaista. (Mies)kuvaajalla riitti neulomuksen kuvaamiseen kärsivällisyyttä tasan yhden kuvan verran. Huoh... hakusessa pitkähermoisempi kuvaaja ja paremmat valaistusolosuhteet.

Malli: Garnstudio
Lanka: Drops Eskimo, n. 250 g
Puikot: 10mm pyörö

Toinenkin kutomus valmistui viime viikolla. Kaappieni kätköissä oli Vihreän Vyyhdin käsinkehrättyä villalankaa, josta olin suunnitellut tekeväni pipon. Talven Modassa oli valmis ohje, joten päätin seurata sitä. Muokkasin ainoastaan silmukkamäärää ja neuloin astetta suuremmilla puikoilla. Lämmin tuli tästäkin neuleesta. Peruspipohan tämä on, mutta yleensä sellaiselle kertyy mukavasti käyttötunteja.

Malli: Moda 1/2008
Lanka: Vihreän vyyhdin käsinkehrätty villalanka, 100 g
Puikot: 6 mm sukkapuikot

Yksi ongelma pipon tiimoilta ilmaantui: Juniori innostui piposta niin, että halusi sen omaan käyttöönsä. "Äitin pipo!", hän sanoi ja osoitteli lakkia vaativasti. Viestinsä vahvistamiseksi poika heitti oman lakkinsa saman tien nurkkaan. Liekö punainen pojan lempiväri?

Lämmikettä viluvarpaille

Kivitalossa palelee talvisin varpaita, minulle vinkattiin. Tilanne kuulemma helpottuisi, jos kivitalon asukilla olisi tummat, paksut villasukat. Siispä neulomaan:

Malli: Jepyn blogista

Lanka: Seitsemän Veljestä, tumman harmaa

Puikot: 3,5 mm bambusukkapuikot

Neulominen lähti liikkeelle tihkeästi, mutta kun pääsin vauhtiin, sukat valmistuivat nopeasti. Ohjeesta poiketen tein sukkiin perinteisen kantapään. Tiimalasikantapäätä en ole koskaan tehnyt, enkä muistanut tulostaa ohjetta mukaani, kun kudoin sukkia reissussa ollessani. Kovasti kyllä kiinnostaisi opetella tiimalasikantapää, mutta nyt se jäi tuonemmaksi.

Lanka näyttää kuvissa vähän oudon väriseltä, luonnossa se on kaunis tumma harmaa. Neulomista aloitellessani vähän epäilin pystyykö talvisen surkeissa valaistusolosuhteissa ylipäätään kutomaan tummaa lankaa, mutta ei se ollutkaan ongelma.

Seuraavaksi neulon jotakin ihan itsekkäästi ihan itselleni. Ja toivon, että ainakin silloin tällöin vuorokaudesta löytyisi myös neulomiseen käytettävissä olevia tunteja.

Joulun vietin näissä maisemissa:

Auringon valo piristi ja pitkät kävelylenkit tekivät hyvää. Onneksi täällä kotimaankin leveyksillä päivä pitenee koko ajan, joskin vielä pienin askelin.

Joulukuussa neulomiseen oli harmittavan vähän aikaa. Kävin muutamalla työmatkalla ja kuljettelin mukanani alpakkaa, josta piti tulla kämmekkäät. Ja olisi tullutkin, ellen olisi unohtanut neulomusta Saksaan. Kutomuksen kadottaminen harmitti aika lailla, varsinkin kun kämmekkäät oli tarkoitettu joululahjaksi. Mutta ehkäpä joku hotellin siivooja tai lentoemäntä löysi tekeleen ja kulkee nyt puna-mustat kämmekkäät kädessään.

Pieniin käsiin olen sentään saanut neulottua lämmikettä:

Malli: lapselle tehty muunnelma tiinaf:n neulomista miehen tumpuista

Lanka: Seitsemän Veljestä

Puikot: 3,5 eebenpuiset puikot

Lapasista ei tullut ihan esikuvansa veroiset, koskapa aloitin niiden neulomisen muistinvaraisen 'ohjeen' avulla. Myöhemmin huomasin, että alkuperäisissä tumpuissa myös kämmenpuoli on kudottu mallikuviolla, mutta näihin lapasiin tuli tehtyä mallikuviota vain kämmenselän puolelle. Alkuperäisen mallin mukaan tehtynä lapasista olisi tullut mukavamman näköiset, mutta menevät nämä näinkin. Yrityksistä huolimatta Juniori kieltäytyi sitkeästi sovittamasta lapasia neulomisen aikana, mutta taisi koko osua kuitenkin kohdalleen.

Ostin itselleni joululahjaksi eebenpuiset sukkapuikot, joita testikäytin lapasia kutoessani. Ovatpa erinomaiset tikut! Lisäksi joulupukki muisti minua sukkakirjalla. Toivottavasti pääsen pian sen selailusta käytännön toteutuksiin.

Kertut

Tällä kertaa tuttavapiirissä tarvittiin paksuja sukkia. Rohkaisin mieleni ja kokeilin pitsisukkien neulomista:

Malli: Uhoavan Gnun Kertut

Lanka: 7 veljestä

Puikot: 3,5

Nämä ovat kutakuinkin ensimmäiset ei-perussukat, jotka olen neulonut. Eivät varmasti jää viimeisiksi puikkojeni kitkuttelemiksi Kertuiksi. En ollenkaan ihmettele Kerttu -sukkien suosiota. Malli on helppo, mukava neuloa ja lopputuloksena ovat kauniit sukat.

Ihmeekseni opin mallikuvion kohtuullisessa ajassa ulkoa. Myönnettävä toki on, että toinen sukka ei ole aivan virheetön. Huomasin mokailuni niin myöhään, etten viitsinyt purkaa puolta sukkaa. Purkamista kun tuli alussa tehtyä ihan urakallakin, kun keskittymisen puutteessa puikoilla oli välillä liikaa ja välillä liian vähän silmukoita.

En ollut aikaisemmin neulonut joustinta niin, että oikeat silmukat neulottiin kiertäen. Kuten ohjeessa mainittiin, lopputulos oli kyllä pienen väkertämisen arvoinen. Kaiken kaikkiaan Kerttu -kokeilu rohkaisi tutkimaan muitakin pitsisukkamalleja 'sillä silmällä'. Eivät ne kaikki taidakaan olla täysin mahdottomia toteutettavaksi!

Pakkasta vastaan

Tarkoituksena oli ostaa olohuoneeseen lamppuja. Niiden sijaan kiikutin kassalle kaksi vyyhtiä villalankaa. Vyyhdit kiertyivät keriksi ja kerät muuttuivat lapasiksi. Ensin Juniorille paksut lapaset pakkaspäiviin:

Ja itselle samanlaiset, mutta astetta isommat:

Malli: peruslapanen, ei peukalokiilaa

Lanka: Morjärv Ullspinneri:n 100 % villalanka

Puikot: 8

Lanka on erinomaisen paksua ja haiskahtaa lampaalle. Lapaset ovat pehmeät ja juuri niin lämpimät kuin langan perusteella osasin kuvitella. Ja näin paksulla langalla valmista tulee nopeasti, oikeastaan ihan huomaamatta. Kiilaton peukalo tuntui aluksi vähän tököltä, mutta paksuihin vanttuisiin se passaa kuitenkin. Vielä on mietinnässä pitäisikö omat lapaset koristella jotenkin, esimerkiksi jonkinlaisella virkatulla kukantekeleellä. Harmi, etten ostanut lankaa enempää. Toivottavasti sitä on saatavilla vielä seuraavallakin Haaparannan reissulla.

Neulomuksitta ei ole jäänyt kolmaskaan perheenjäsen. Miehen lähestyvää syntymäpäivää silmälläpitäen olen kutonut hänelle Tychus -pipon.

Malli: täältä, inspiraatio sen käyttämiseen puolestaan täältä

Lanka: Novita Aino

Puikot: 5

Pipo on vielä paketissa, joten nalle saa toimia mallina. Ilmeestä päätellen se osaisi kuvitella itselleen mieluisampaakin hommaa kuin sohvalla pipo silmillä istuskelu.

Tungosta puikoilla

Olen jäänyt usean neuletyön loukkuun. Puikoilla on ollut yhtä aikaa kolme työtä: sukat, lapaset ja neuletakki. Ja uusia neulomuksia on tehnyt mieli aloitella harva se päivä… jotta homma pysyisi edes hieman järjestyksessä, olen antanut itselleni määräyksen kutoa max. kolmea työtä yhtä aikaa - yksi isompi ja kaksi pienempää juttua saavat olla yhtä aikaa työn alla. Jollakin tapaa tuo systeemi toimiikiin. Iltaisin, Juniorin nukahdettua, on mahdollista keskittyä vaikkapa neuletakin kutomiseen. Juniorin ollessa hereillä ehdin aina silloin tällöin kutoa puikollisen tai pari sukkaa tai lapasta. Tällä tavoin neuloen valmista tulee hitaasti, mutta kaikki työt ovat kuitenkin edenneet pienin askelin.

Ensimmmäisenä puikoilta pääsi Lapaskuun kunniaksi sukat:

Malli: perus

Lanka: SandnesGarn Sisu, hieman alle 80(?) g

Puikot:2.5 mm

Nämä ovat ensimmäiset neulomani miesten sukat ja ensimmäinen neulomus, jonka tein Miehelle. Step -sukkani nähtyään hän halusi saman tien itselleenkin ohuesta langasta neulotut sukat. Kuten kuvasta näkyy, malli on erinomaisen perus. Sain ohjeet, joiden mukaan sukkiin ei ehdottomasti saanut käyttää kuin yhtä väriä eikä ehdottomasti saanut tehdä minkäänlaista kuviota. Lisäksi toivelistalla oli lyhyt varsi, koska sukat on tarkoitettu sisäkäyttöön. Teknisessä mielessä nämä onnistuivat paremmin kuin edellisen postauksen sukat, joten selvästikin oli vielä paikallaan harjoitella perussukan neulomista. Viime aikoina (lue: viimeisen 15 vuoden aikana…) olen neulonut sukkia(kin) varsin harvakseltaan.

Sisu -lanka oli mukavaa neulottavaa, tosin Step:stä pidin vielä enemmän. Puikkovarastoni on kasvanut syksyn mittaan sen verran, että pystyin kutomaan molempia sukkia yhtä aikaa. Sukat etenivätkin kutakuinkin tasatahtiin. Oli mukava saada koko sukkaprojekti kerralla päätökseen, joten tulen varmaan tulevaisuudessakin kutomaan kahta sukkaa yhtä aikaa mikäli kaapin kätköistä löytyy tarpeeksi sopivankokoisia sukkapuikkoja.

Nyt kun nämä sukat hyppäsivät pois puikoilta, minulla on siis lupa aloittaa uusi neuleprojekti. Sukat vai lapaset - en tiedä vielä. Isompaa työtä en kuitenkaan aloita ennen kuin turkoosi neuletakki on (viimeinkin) valmis.