Hipahtava kotihame

Olen kaipaillut konstailematonta kotihametta, jota ei tarvitsisi keittiössä puuhaillessa tai siivousta tehdessä (tätä jälkimmäistä meillä tapahtuu liian harvoin) erityisemmin varoa. Tarvetta oli siis pidä, pese ja pidä taas -tyyppiselle vaatteelle. Joskus keväällä Marimekko myi edullisesti pakanloppuja, joten keväthuumassa sorruin ostamaan hameellisen verran reipaskuosista kangasta. Kotiin päästyäni ihmettelin ostostani ja laitoin kankaan kaappiin lepäilemään. Kun kaivoin sen uudestaan esille, alkoi kangas näyttää yhtä mukavalta kuin ostosta tehdessänikin, joten surauttelin siitä hipahtavan hamosen:

Kaava: SK 11-12/2008
Kangas: Marimekon puuvillakangas

Hame tuntuu kivalta, omalta. Olen myös tyytyväinen malliin, joka on yksinkertainen, hieman a-linjainen. Muutoksia en juurikaan tehnyt, lyhensin vain hametta reippaasti ja taisin myös leikata sen ilman sivusaumanvaroja.

Piilovetoketjun ompeleminen olisi voinut sujua himpun verran paremmin. Ymmärsin vasta hameen valmistuttua omistavani myös piilovetoketjupaininjalan. Täytynee testata sen toimivuutta, kun seuraavan kerran ährään piilovetoketjua paikalleen.

Tämänpäiväisen testikäytön perusteella hippihame toimii oivana kotiaskarevaatteena. Juhannussiivous on kutakuinkin tehty, joten jospa pääsisin keskittymään puikoilla olevan vihreän viimeistelyyn. Ja toivottavasti myös ilmat sallivat kesäkuisen luonnon vihreänsävyjen ihailun muutenkin kuin ikkunan läpi.

Hyvää juhannusta!

Laajakaistan sairastelu aiheutti tauon blogipäivityksissä, mutta tekniikan reistaillessa on valmistunut muutama käsityö.

Edellisen postauksen epäonnistunut lakki oli vähällä lopettaa keväiset pipotalkoot alkuunsa. Vauva kuitenkin tarvitsi huhtikuun viileisiin ilmoihin lakin, joten neuloin Samoksen jämistä perinteisenmallisen vauvanlakin. Helppo, nopea ja oikeastaan ihan mukiinmenevän näköinen pipo tällä mallilla syntyy. Tällä kertaa ymmärsin myös käyttää pienempiä puikkoja, joten lakki ei ole ottanut asiakseen laajentaa itseään.

Malli: perinteinen vauvan lakki, Novita

Lanka: Samos

Puikot: 4 tai 4.5

Jos tänä keväänä neulomani lasten pipot eivät suuria tunteita - tai onnistumisen riemua - herättäneetkään, niin omaan kevätlakkiini olin enemmän kuin tyytyväinen. Viime kesänä ostetut Bambut löysivät paikkansa Edna rose -lakkina. Tämä kutomus tuntui heti omalta niin mallin, värin kuin langankin puolesta. En ole aikoihin neulonut itselleni mitään valkoista ja nyt ihmettelen miksi en, niin mukavalta väri vaihteeksi tuntui. Paljon pipoa tulikin käytettyä ennen kuin ilmat lämpenivät.

Malli: Edna Rose (ravelry)

Lanka: Novita Bambu

Puikot: 3,5 mm

Torstaina tuuli lennätti oksankappaleita pitkin pihaa, melkein tuntui kuin sisälläkin olisi tuullut. Sopivasti kalsean päivän iloksi valmistuivat erittäin pikkutyttömäisen väriset sukat. Ostin langan joskus talvella, jolloin lankakaupan bambusukkalankavalikoimat olivat vähäiset. Valitsin kahdesta väristä mieluisamman, mutta ei tämä ihan suoskikkivärini kyllä ole. Mallista pidän, samoin langan "tunnusta". Sananlaskua mukaillakseni ei väri lankaa pahenna...

Malli: Nutkin

Lanka: Hjertegarn bamboo

Puikot: 2,5 mm

Yhteistyössä ompelukoneen ja saumurin kanssa olen saanut aikaiseksi vauvalle kettukankaasta puseron ja housut sekä esikoispojalle kevätjuhlia varten tarvitun peikkopaidan. Vauvan housujen kaava oli varsin yksinkertainen, eikä ompelemisessä mennyt kuin muutama hetki. Puseron kauluksesta pidän kovasti: pukeminen on helppoa, mutta kaulus ei roiku vatteen ollessa päällä. Olen myös ollut tyyväinen kankaaseen, joka ei ole muuttunut kärsineen näköiseksi ahkerasta pesemisestä ja rumpukuivauksesta huolimatta.

Esikoinen innostui peikkopaidastaan niin, ettei antanut irroittaa siitä häntää, jonka olin ajatellut ottaa kevätjuhlan jälkeen pois. Yllättävän vähän häntä näyttää menoa hidastavan, mutta ulkoillessa se on kuitenkin varminta laittaa takin alle piiloon. Arvelisin, ettei pyöräretkeä kannata pilata sillä, että lankahäntää irroitellaan kettinkien tai pyöränpinnojen välistä.

Vauvan pusero ja housut

Kaava: Ottobre 1/2009

Peikkopaita

Kaava: Ottobre 1/2009 (venekauluksinen pusero)

Kun auringonsäteet alkoivat hinata lämpötilaa nollan yläpuolelle, huomasin, ettei esikoispojalla ole yhtään sopivankokoista kevätpipoa. Siispä viime kesän jäämistönä olevalle valkoiselle Samokselle värikkäämpää kaveria kaupasta ja pipoa kutomaan. Valmista tuli nopeasti - kuten oli tarkoituskin. Lopputulos vain on... törökki. Pikaisen analyysin perusteella tilanne johtuu näistä asioista:

- joustinosa olisi pitänyt kutoa pienemmillä puikoilla (enkä vieläkään ymmärrä miksen tehnyt niin, vaikka sellainen mielessä kävikin)
- pipo on pojalle hieman liian iso (no, onneksi lapsilla on tapana kasvaa)
- käyttämäni lanka ei ehkä ole paras yhdistelmä käyttämälleni mallille (?)

Juuri ja juuri siedettävän näköiseksi pipo muuttui, kun käänsin joustinosan kaksinkerroin. Mutta edelleenkin lopputulos on vain siedettävä:

Malli: Turn a Square (Ravelry)
Lanka: Novita Samos
Puikot: 5 mm

Onneksi ei niin huonoa, ettei hitunen hyvääkin: raitojen neulominen sai hyvälle mielelle. Eikä poika ole valitellut lakin ulkonäöstä.

Jossakin asiassa on sentään ollut neuleonneakin. Vauvan sukat näyttävät siltä miltä pitikin. Ohje on uusimmasta Ullasta ja lankana vuosi sitten ostettu Fabel. Sukat pysyvät yllättävän hyvin vauvan ahkerasti sätkivissä jaloissa ja lankakin tuntui mukavan pehmoiselta - enkä ole nähnyt painajaisunia sen raidoistakaan.

Malli: Sammakko bambun oksalla (Ulla)
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5 mm

Aapelit

Suklaanruskeat Jannet muuttui puikkojen käsittelyssä Aapeleiksi. Aapelit matkasivat syntymäpäivälahjaksi enolle, joka on ahkera villasukkien kuluttaja. Sukkien malli on mielestäni oikein mukava, mutta silmukoita sain luoda ohjeessa mainittua enemmän, jotta sain sukista tarpeeksi suuret (koko 42). Tiukahkolla käsialallani ja ohjeen mukaisella silmukkamäärällä tehtynä sukat olisivat sopineet muutaman numeron pienempään jalkaan.

Jannesta en ole aikaisemmin sukkia - tai mitään muutakaan - neulonut. Mukavalta paksulta sukkalangalta se tuntui ja tuo ruskean sävy oli mielestäni kaunis. Kuvaushetkellä oli kaunis auringonpaiste, joka vähän vääristää langan väriä. Sukat nielivät lankaa vähän kolmatta kerää. Pääsen siis vielä neulomaan jämälangasta pienemmät sukat, ehkä toisella värillä ryyditettynä.

Malli: Aapeli
Lanka: Gjestal Janne
Puikot: 4 mm

Valjut mustikat

Valjut mustikat

Malli: Blueberry Waffle Socks

Lanka: Novita seitsemän veljestä

Puikot: 3,5 mm

Sisko toi jo viime talvena kerän vaaleansinistä seitsemää veljestä, joka oli tarkoitus muuttaa sukiksi. Toimitus vähän venähti, mutta onneksi sukantarve ei ole matkan aikana kadonnut.

Puikkoni tekivät tovin töitä ja saivat aikaiseksi vohvelikuvioiset sukat. Malli on mukava, erittäin yksinkertainen, mutta lopputulos on kivan näköinen. Oikeitten ja nurjien silmukoitten kanssa leikitellessä sukat valmistuivat miltei huomaamatta. Kantapää on tehty koulussa opitulla tavalla, mutta kutomalla aina oikeaa. Kärkeen tein nauhakavennukset, jollaisia olen aikaisemmin tehnyt vain lapasiin. Näyttävät passaavat myös sukkiin. Langan väri ei ole mustikansininen, joten nimesin ne Valjuiksi mustikoiksi. Kuvat ovat postauksen alussa, koska blogger tuntui ne ehdottomasti sinne haluavan... enkä minä kai halunnut tarpeeksi tiukasti niitä muualle siirtää.

Orava ja sen kettukaverit

Pitkästä aikaa laitoin ompelukoneen töihin. Syynä esikoisen vaatteet, lähinnä niiden puute. Poika on ehtinyt taas venähtää sen verran, että sopivankokoisten vaatteiden määrä on hälyyttävästi vähentynyt. Apuun riensi Singerin ohella uusin Ottobre. Lehdessä oli mukavia malleja pojille, erityisesti tykästyin perusmallin housukaavaan, jota on helppo varioida. Testasin kaavaa ompelemalla esikoiselle oravahousut. Kankaana käytin miehen housuja, jotka olivat muuten hyväkuntoiset, mutta hylätty takataskun kohdalla olevan reiän takia (tästä saa kiittää edesmennyttä autoa, oikeamminkin sen rikkinäistä penkkiä). Sain leikattua 104 cm kokoisiin pöksyihin tarvittavat kappaleet "kokonaisina" miehen housuista, mutta saumanvarat piti jättää pois. Piristykseksi halusin laittaa housuihin oravan kuvan. Kuva olisi kannattanut tehdä käsin eikä koneella. Aioinkin jo purkaa epämääräisen kuvatuksen pois, mutta aikeen esti poika, joka halusi housunsa heti jalkaan (ja tunnisti mitä epämääräinen sininen kuvio esitti).

Samaisesta Ottobren lehdestä löysin myös venekauluksisen trikoopaidan kaavan, jota käyttäen tein pojalle kettupaidan. Jotakin kummallista esikoispojalle on tapahtunut, koska kettupaitakin piti saada päälle heti kun langat oli päätelty. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: malliksi poika ei suostu. Kuvat siis ovat... hmm, sanoisinko viitteellisiä. Kaiken lisäksi ensimmäinen kuva on otettu, kun vaatteet olivat ollet pojan yllä koko päivän. Niinpä niissä on koristeena mm. ketsuppia, banaania ja jotakin tuntemattomaksi jäänyttä tummempaa ainetta.


Oravahousut ja kettupaita

Kaavat: Ottobre 1/2009
Koko: 104 cm

Illalla vaatteiden tiimoilta käytiin keskustelu:

Isä: "Oletpa sinä nyt tyylikäs."
Poika: "En ole tyylikäs. Olen poika."

Helmikuinen vauvantakki

Syksyllä löysin lehdestä mukavan vauvan neuletakin mallin. Ostin langat ennen joulua, mutta aloitin neulomisen vasta tämän vuoden puolella. Ohje oli selkeä, langan väri miellytti silmää, mutta... neule ei näyttänyt valmiina lainkaan yhtä kivalta kuin lehden kuvassa. En ehtinyt etsiskellä uutta ohjetta, kun Akateeminen ilmoitti, että tilaamani Knitter's Almanac on saapunut. Kirjaa selattuani päätin kutoa vauvalle sopivasti helmikuun kohdalta löytyvän February Baby Sweter:n, vaikka mietinkin, tulisiko takista kovin tyttömäisen näköinen.

Takki osoittautui mukavaksi projektiksi, vaikka neulomus näyttikin aika kummalliselta siinä vaiheessa, kun valmiina oli yksi hiha, mutta takki oli muuten alkutekijöissään. Lankana käytin alunperin ajattelemaani mallia varten hankittua Sisua, mutta kaksinkertaisena.

Kuvatessani luovuin pian yrityksestä asetella neuletta nätisti vauvan päälle:



Malli: February Baby Sweater (Elisabeth Zimmermann: Knitter's almanac)
Lanka: Sandnesgarn Sisu
Puikot: 5 mm

Tyttömäisyys? Vauva ei ole valittanut, mies on vähän - itse olen taipuvainen uskomaan vauvaa.