lauantai 27. syyskuuta 2008

Tynnyripipo ja pienet lapaset

Varustautuminen vauvan ja syksyisten viimojen tulemiseen jatkuu. Tosin nuo viimeksi mainitut taitavat jo olla täällä, ensimmäistä vielä kovasti odotellaan.


Kaapissa vuoden verran hautuneesta langasta neuloin tulevalle perheenjäsenelle minikokoisen pipon sekä lapaset. Lakin nimesin tynnyripipoksi, koska ruskealla langalla kudottuna hatusta tulee väistämättä tynnyri mieleen.




Pipon malli: Quick and easy baby hat

Lanka: Sublime angora merino (lakkiin ja lapasiin meni vajaa kerä, eli alle 50 g)

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot


Lapasten malli: oma, mittoja löytyy Käspaikan sivuilta
Lanka: Sublime angora merino


Puikot: 3,5 mm sormikaspuikot


Alkuperäisen nimensä mukaisesti pipo oli helppo ja nopea tehdä, eikä noin pienten lapastenkaan neulomiseen saa kovin paljon aikaa tuhrattua. Testasin tumppuja neuloessani vasta hankkimiani sormikaspuikkoja, jotka olivatkin varsin kätevät, kun puikoilla oli vain vähän silmukoita. Täytyy sanoa, että kovin minimaalisilta nuo molemmat kutomukset näyttävät, mutta pieni taitaa olla niiden käyttäjäkin.


Lankapirtin Matleenalle haluaisin antaa ison kiitoksen hänen Lapaspajalle myöntämästään Karvisesta. Tunnustus lämmitti kovasti mieltä. Luen itse useita eri blogeja, joista saan innostusta sekä löydän vinkkejä. En osaa päättää kenelle laittaisin tunnustuksen eteenpäin, joten ojennan sen jokaiselle Lapaspajan vieraalle.

perjantai 19. syyskuuta 2008

Vauvan polvisukkien jälkeen otin puikoille Juniorille tarkoitetut polvisukat. Silmukkamäärän kanssa oli melkoista säätämistä, mikä taisi johtua siitä, etten millään meinannut hyväksyä, että vauvan sukkien ja n. kolmevuotiaan sukkien välillä on reilusti kokoeroa. Pojan jalan mittaamisesta huolimatta aloitin sukat kahdesti liian pienellä silmukkamäärällä ennen kuin uskoin, että parempi on tosiaankin tehdä sukat mittojen mukaan eikä tunnepohjalta.


Lopputulokseen olen tyytyväinen, nopean sovituksen perusteella sukista tuli juuri oikean kokoiset. Varsi istui pojan jalkaan erityisen hyvin.








Malli: mittojen mukaan tehty, oppia otettu sekä Supervauvan polvisukista että Projektisukista


Lanka: Sandnesgarn Sisu


Puikot: 2,5 mm ruusupuiset sukkapuikot





Sukkia neuloessani tuli värien suhteen déja vu -fiilis, eikä syyttä. Pieni tutkimusretki vaatehuoneeseen todisti, että olen aikaisemminkin pitänyt turkoosin ja harmaan liitosta. Joskus 1980 -luvun lopulla tai seuraavan vuosikymmenen alussa itselleni kutomissani sukissa on miltei tismalleen samat värisävyt, lanka vain on paljon paksumpaa.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Kasvunvaraa

Lapsen kasvamisen huomaa parhaiten vuodenaikojen vaihtuessa, kun vaatteiden edellisestä pitokerrasta on vierähtänyt aikaa. Välikausiulkohaalari mahtui näpäkästi Juoniorille päälle, mutta ilmojen viilentyessä sen alle ei oikeastaan löytynytkään mitään sopivaa. Ongelman ratkaisun avaimet löytyivät seuraavasta yhdistelmästä: uusin Käsityölehti, vasta alkanut äitiysloma ja reissu mummolaan.


Ompelukoneen kanssa hyvää yhteistyötä tehden tein kaivureista ja kuorma-autoista kiinnostuneelle Juoniorille välihaalarin varsinaisen ulkohaalarin alla käytettäväksi:



Kaava: SK 9/2008

Kangas: fleece

Lehdessä mainittiin, että kaava on reilunkokoinen, eikä kasvunvaraa tarvitse ottaa huomioon. No, en kuitenkaan osannut tehdä tarpeeksi pientä kokoa. Tämä haalari menee takuuvarmasti Juoniorille koko talven. Pukiessani hänelle haalaria päälle ensimmäistä kertaa tuli elävästi mieleen oma lapsuudenaikainen inho kasvunvaraa kohtaan. Näkökulma on muuttunut: nyt ei loppujen lopuksi tunnu toivottoman huonolta ajatukselta, etteivät vaatteet ole heti huomenna pieniä.


keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Pienen pienet sukat

Puikoilla on ollut yhtä aikaa kolme neulomusta. Ensimmäisenä niistä valmistui Sukkasadon alkamisen myötä vauvan sukat. Nämä ovat muuten ensimmäiset tämän kokoluokan sukat, jotka olen neulonut. Valmiit sukat tuntuvat mahdottoman pieniltä, aika äkkiä näköjään unohtuu kuinka minimaaliset jalat vauvoilla on.


Tekniikkapuolella opiskelin minisukkien myötä tiimalasikantapään tekemistä. Aluksi käytin apuna Ullan ohjetta. Ensimmäisen sukan kantapään purin neljä kertaa ja meinasin jo unohtaa koko tiimalasin. Lähdin kuitenkin vielä tutkailemaan nettia lisäavun toivossa ja löysin wrap and turn -ohjeen. Sen avulla tein viidennen yrityksen, joka onnistui edellisiä paremmin, vaikkakaan ei ole aivan priimaa.


Toiseen sukkan sain tehtyä tiimalasikantapään yhdellä kerralla ja kohtuullisella lopputuloksella. Aikaa kantapään värkkäämiseen kylläkin meni enemmän kuin ikinä kehtaan tunnustaa. Olen tyytyväinen, etten jättänyt leikkiä kesken, vaikkei se kaukana ollutkaa. Tiimalasikantapää kun onnistuessaan on mukavan näköinen. Ehdin varmaan tehdä asian tiimoilta lisäharjoituksia vielä Sukkasadon aikana.



Malli: Supervauvan polvisukka, Uhoava gnu

Lanka: Austerman Step

Puikot: 2,5 ruusupuiset sukkapuikot