torstai 22. marraskuuta 2012

Palanen aurinkoa

Marraskuu ja toinen toistaan seuraavat harmaat päivät.Huoh... Onneksi ripeä Itellan mies oli sadesäistä välittämättä nakannut SmartPost-laatikkoon kangasta, joka tuo mieleen auringon ja appelsiinit.

Lapset tarvitsisivat sisähousuja ja muutaman peruspaidan, mutta minä... no, otin aurinkokankaan käsittelyyn ja tein itselleni takin.

Eurokankaasta ei löytynyt ainokaistakaan oranssia vetoketjua, joten nappasin mukaani punaisen. Pidempihän se olisi saanut olla, mutta menköön näin. Ja vaikka olen jostakin saanut päähäni, ettei lyhyt nainen saa käyttää pitkiä yläosia, niin sellaisempa juuri tein. Saatan olla niin hurja, että teen vielä toisenkin, niin omalta tämä vaate tuntuu. Seurakseen takki huutelee farkkulegginssejä, jotka jo kankaana majailevat jossakin vaatekomeron kätköissä. Hitunen aikaa ja valoa sekä vähemmän flunssaa, kiitos, niin jospa nekin joskus valmistuisivat.




Kaava: Ottobre 5/2012 
Kangas: oranssi joustofrotee

torstai 1. marraskuuta 2012

Harmaata, harmaata

Viimeisimmässä Ottobre Womanissa (5/2012) oli useampiakin mieleenkiintoisia kaavoja. Aikaisemmin syksyllä hankkimani harmaa trikoo huuteli haluavansa pallohelmaiseksi mekoksi, joten ilman suurempaa pohdintaa otin tämän kaavan ensimmäiseksi käsittelyyn.

Kuva ei oikein kerro totuutta mekosta, kuvaaja kun meni ottamaan pikaotoksen yläviistosta (hyvä hovikuvaaja on edelleen haussa). Helma on selvästi pallomainen, vaikka se ei tässä kuvassa oikein siltä näytäkään. Värinsä ansiosta mekko on helppo yhdistellä erilaisten asusteiden ja neuletakkien kanssa. Tässä kaverina ovat valkoinen huivi ja sähkönsiniset sukkahousut. Varsin toimistokelpoinen yhdistelmä tuli myös, kun yhdistin vaatteeseen mustat sukkahousut ja vaaleanpunaisen neuletakin.

Kaavaa muokkasin hihojen osalta leveämmäksi, vaikka järin leveät eivät hihat siltikään ole. Kaula-aukkoa pienensin hieman, vähempikin pienentäminen olisi riittänyt. Helman rypytin ohjeen mukaan framilonilla ja kanttasin. Seuraavaan versioon taidan tehdä laiskan naisen version: perinteisen kuminauhakujan.




Kaava: Ottobre 5/2012
Kangas: trikoo

torstai 20. syyskuuta 2012

Peruskauraa

Viime keväänä aioin ja aioin - ja aikomiseksi jäi. Trikoopipojen ompeleminen lapsille siis. Tänä syksynä sain itseäni niskasta kiinni ja hyvä niin: yhden lakin ompelemiseen ei saa hirveän paljon aikaa tuhrattua vaikka kuinka yrittäisi - ja lempeinä syyspäivinä trikoolakki on juuri sopivan lämmin.




Keskimmäisen pipo pari kesää sitten ommellun t-paidan jämistä.

Nuorimmaisen ylipitkä pipo joustofroteesta. Liikkuvan pojan kuvaaminen kännykkäkameralla on hieman... no joo.


Kuopus sai myös liikennemerkkitrikoosta ommellu paidan. Kaavana Ottobren Villi Viikinki, varsin passeli raglanhihaisen paidan kaava. Poika on erityisen innostunut puserosta löytyvästä bussipysäkin kuvasta.


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kesämekko ja mobiilibloggauskokeilu

 

Käväisin pikaisesti heinäkuun alussa ompelulaneilla. Kotiinviemisinä oli viittä vaille valmis pellavamekko. Tarkoitus oli tehdä testimekko, mutta kolttu onkin päässyt kovaan käyttöön. Kuvassa mekko on hitusen ryppyinen kuten pellavan kuuluu ollakin ;)

Kangas verhopellavaa Ikeasta ja kaava Sk: sta.

Ja sitten jännityksellä odottamaan miltä puhelimella tehty blogikirjoitus näyttää...

Edit: lisätty kuva myös pystyasennossa :) Mysteeriksi jäi, miksi kännykällä lisätty kuva on vaa'assa. Lisäsin myös kuvan kaulassa olevasta korusta, jonka tein alkukesästä.







maanantai 18. kesäkuuta 2012

Mukava maanantai

Tästä kankaasta piti tulla jakku, vaan eipä tullutkaan. Kun levitin kankaan pöydälle leikkaamista varten, se alkoikin tuntua hamekankaalta. Siispä suunnitelmiin muutos ja vanha tuttu a-linjaisen hameen kaava esille. Saksimista, ompelua kolmessa-neljässä erässä lasten nukkuessa ja siinähän se, tämänhetkinen suosikkihameeni.

Vaikka oli maanantai, vesisadetta ja tylsähkö työpäivä, niin ei harmittanut yhtään. Sen verran mukavalta tuntui pitkästä aikaa laittaa päälle itse väkerretty hame, vaikka näin simppeliä mallia olikin.




Kaava:SK
Kangas: Marimekon Tantsu (joka passaa mielestäni vaatteeksi, pöytäliinaksi ja vaikka miksi!)

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Jakku

Palasin helmikuun lopussa työelämään, mikä aiheutti voimakkaan tarpeen päivittää vaatekaappia. Käsityölehdestä silmiini osui jakku, jonka tekeminen vaikutti nopealta ja helpolta -  ja sitä se olikin. Marimekon alennuksesta ostettu Muija sai tämän muodon:


Kaava: SK 3/2012
Kangas: Marimekko

(Voi ei. Kenen tuo maha on? Mistä se on siihen tullut ja miten se lähtisi pois?)

Olen yhdistänyt jakkua mekkojen lisäksi myös farkkuhameen ja farkkujen kanssa. Toimii hyvin. Toimii niin hyvin, että tein uuden reissun kangaskauppaan. Toinen pala vähän keväisempää Marimekkoa odottaa leikkaamista ja ompelua.

(Eikä maha näytä noin pahalta farkkuhameessa. Tai no. Ehkä pitäsi vihdoinkin aloittaa kuntoilu.)

torstai 2. helmikuuta 2012

Pakkassukat

Siinä vaiheessa, kun ulkolämpötila alkoi kieppumaan parissakymmenessä miinusasteessa, mieleeni muistuivat jo syksyllä kudotut (ja päättelemättä jääneet) paksut polvisukat. Nämä on tehty Lennun pajan Raahelangasta. Lanka on kehrätty lähialueen lampaanvillasta lähialueen kehräämössä ja värjätty käsin. Värisävyt tulevat vanhan Raahen puutalojen sävyistä. Langassa on lanoliini jäljellä. Sitä olikin niin reippaasti, että puikot joutuivat sukkien valmistuttua pesuun. Kuivankoppuroille käsilleni lanoliini teki hyvää.

Ostin langan käsityömessuilta ja sain samalla ohjeen Raahe-sukkiin. Muuntelin ohjetta siten, että neuloin sukat kärjestä aloittaen magic loop -tekniikalla polvisukkapituisiksi. Ohjeen mukaan sukat neulotaan varresta alkaen ja lyhyemmällä varrella. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun neuloin sukat varpaista aloittaen. Lähdin liikkeelle kutakuinkin suunnittelemattomasti. Selailin Ullasta erilaisia tapoja tehdä aloitus. Tutkailin samalla minkälaisia vaihtoehtoja kantapään tekemiseen on. Lopulta vain valitsin aloitustavan ja päätin palata kantapääproblematiikkaan myöhemmin. Purin sukan aloituksen useamman kerran, koska en meinannut saada siitä siistiä. Viimein aloitus oli kelpuutettava, vaikkei sukan kärjestä tullut niin hyvä kuin halusin. Tässä välissä kirjastosta tuli tekstiviesti, joka ratkaisi kantapääongelman. Tein sen Varpaista varteen -kirjan ohjeen mukaan. Kantapäästä tuli hyvin istuva, vaikka se näyttääkin pussittavalta silloin, kun sukka ei ole jalassa. Mallineule on Raahesukkien ohjeen mukainen, mutta tein pohjelevennykset nurjien raitojen kohdalle.

Sukat ovat oikein lämpimät, juuri omiaan parinkympin pakkasiin. 



Malli: Lennun pajan Raahe-sukka yllä mainituin muutoksin
Lanka: Raahelanka
Puikot: 3,5 mm

Yksivuotiaskin tarvitsi paksut sukat, jotta varpaat eivät paleltuisi talvikengissä, joiden vuorin veljet ovat melko tehokkaasti kävelleet littaan. Näitä sukkia varten lähdin lankaostoksille Oulun uusimpaan lankakauppaan. Lapsista kaksi oli mukana. Heistä vanhempi ryntäili lankahyllyltä toiselle ja nuorempi yritti kaataa virkkuukoukkutelineen. Päädyin siis hetkeäkään harkitsematta ostamaan tarjouslankaa, josta neuloin nämä lämpimät, mutta... vähemmän kauniit raitasukat.


Malli: oma perussukka
Lanka: JärboGarn Raggi
Puikot: 4 mm

perjantai 20. tammikuuta 2012

Kirjoneulekokeilu

Jo pidemmän aikaa minun on tehnyt mieli neuloa kirjoneuletta. Kynnys aloittaa on ollut korkea: edellisesta kirjoneulekokeilusta on aikaa, no, parikymmentä vuotta. Sitten näin nämä Aulin neulomat lapaset ja päätin yrittää jotakin samanlaista, mutta paljon, paaal-jon helpompaa. Kirjoneuletta vain raitoina - ja raitojen välissä reilusti yksiväristä sileää.



Malli: oma, kirjoneulekuvio täältä
Lanka: Hjertegarn Lima
Puikot: 4 mm

Kirjoneuletta oli kiva tehdä, vaikka kovin hitaasti se minulta kävi. Toisaalta, hidashan olen kutomaan muutenkin. Kerrankin maltoin tehdä pienen mallitilkun ja niinpä sain lakin ympäryksestä heti ensimmäisellä kerralla juuri oikean kokoisen. Itselle muistiin, että mikäli kehittelen tätä lakkimallia edelleen, resorin jälkeen voisi lisätä silmukoita reilummin (tässä vain kirjoneulekuvion vaatimat lisäykset). Lisäksi lakilla voisi olla korkeutta muutama sentti enemmän. Mutta kirjoneule. Sitä kannattaa testata uudelleenkin.