Lapaspaja

Kirjoneulekokeilu

2012-01-20T21:12:00.000+02:00

Jo pidemmän aikaa minun on tehnyt mieli neuloa kirjoneuletta. Kynnys aloittaa on ollut korkea: edellisesta kirjoneulekokeilusta on aikaa, no, parikymmentä vuotta. Sitten näin nämä Aulin neulomat lapaset ja päätin yrittää jotakin samanlaista, mutta paljon, paaal-jon helpompaa. Kirjoneuletta vain raitoina - ja raitojen välissä reilusti yksiväristä sileää.

Malli: oma, kirjoneulekuvio täältä
Lanka: Hjertegarn Lima
Puikot: 4 mm

Kirjoneuletta oli kiva tehdä, vaikka kovin hitaasti se minulta kävi. Toisaalta, hidashan olen kutomaan muutenkin. Kerrankin maltoin tehdä pienen mallitilkun ja niinpä sain lakin ympäryksestä heti ensimmäisellä kerralla juuri oikean kokoisen. Itselle muistiin, että mikäli kehittelen tätä lakkimallia edelleen, resorin jälkeen voisi lisätä silmukoita reilummin (tässä vain kirjoneulekuvion vaatimat lisäykset). Lisäksi lakilla voisi olla korkeutta muutama sentti enemmän. Mutta kirjoneule. Sitä kannattaa testata uudelleenkin.

Joululahjat, osa II

2011-12-31T15:31:00.000+02:00

Tässä perheessä hameita ei käytä kuin minä, mutta onneksi on kummityttö, jolle voi surautella vaaleanpunaisia unelmia. Tyttö on innostunut käyttämään hameita, ne kun on housuja näppärämpi pukea itse.

Hame on perusmallia, mutta ilman ohjetta ei tätä kuitenkaan väsännyt. Hyvä niin, muuten olisin luultavasti tehnyt kuminauhakujan taittamalla kujan hameen yläosasta. Tuloksena olisi ollut turhan paksu vyötäröosa. Nyt kuminauhakuja on tehty puuvillasta, joten vyötärö ei ole tönkkö. Kangas on minusta vallan ihana, taitaa olla Hilcon. Ja vaikkei sitä kukaan näekään, niin itseäni ilahduttaa, kun tiedän, että hameen nurjalla puolella on suikale kaunista puuvillaa.

Ohje: Ompele kaunista lapselle -kirjasta
Kangas: samettia

Ompelin lahjaksi myös muutaman kauppakassin paksuhkosta puuvillasta. Kassit menivät innokkaille sukankutojille, joten kätkin niiden sisään pari kerää Fabelia.

Muutama joululahja on vielä esittelemättä, mutta ehtiihän sitä ensi vuonnakin :)

Hyvää uutta vuotta!

Joululahjat, osa I

2011-12-27T22:46:00.000+02:00

Useaksi jouluksi olen suunnitellut tekeväni itse lahjoja, vaan suunnitelmaksihan se on usemmiten jäänyt. Tällä kertaa meni paremmin - käärin pakettiin muutaman itse tehdyn korun, pari pientä ompelusta ja muutamat lapaset. Ja kuten arvata saattaa, öisten väkerryshetkien tulokset on myös öiseen aikaan kuvattu. Kuvien laatu on siis erinomaisen heikko, mutta ainakin jää itselle mieleen mitä tuli tehtyä :)

Ensimmäisenä esittelyyn pääsevät korut. Pidän kovasti puuhelmistä, joten värkkäilin niistä kaksi kaulakorua.

Ensimmäiseen inspiraatio täältä ja ohje täältä. Materiaalina kahdenkokoisia ja -värisiä puuhelmiä sekä vahattua puuvillanauhaa (jota pitikin olla yllättävän pitkä pätkä!).

Alemmassa kaulakorussa on myös käytetty kahdenkokoisia puuhelmiä, mutta kokoeroa niissä on reilummin. Nuo isommat helmet ovat melko jytkyjä, halkaisija on 30 mm. Pienemmissä taisi olla 12 mm. Tein helmet korutarvikekaupan sivuilla näkemäni kuvan perusteella. Pidän erityisesti näiden puuhelmien pintakuvioinnista. Muutamia helmiä jäi vielä käyttämättä. Niistä taidan kasata itselleni rannekorun.

Vihainen lintu

2011-12-19T21:23:00.000+02:00

Jo varhain syksyllä noteerasin, että vanhin poika tarvitsee uuden lakin. Mietin jo mallinkin valmiiksi. Syksy kului, oli aika lämmintä. Vanha puuvillapipo oli tarpeeksi paksu. Mutta tokihan se lopulta tuli, se vähän kylmenpi ilma. Ja samaan aikaan oli yhtä jos toistakin muuta tekemistä. Ja oli pojalla valtava innostus vihaisiin lintuihin. Ja tuli Yhteishyvä, jossa oli tehty paksu pipo isoilla puikoilla. Ja mielen perukoilla välkkyi Lapaskuun aikana nähdyt lapaset. Että jätin sitten sen aikaisemman pipomalliajatuksen odottamaan tulevia ja istuskelin pari hetkeä sohvannurkassa paksujen puikkojen kanssa.

Malli: oma, vaikutteita runsain mitoin kuten yllä mainittu
Lanka: Novita Kelo (punainen ja valkoinen), Novita Huopanen (musta) ja Cascade 220 (keltainen)

Poika tykkää ja äiti on tyytyväinen, ettei lapsen pää palellu.

Alpakkaa

2011-11-15T22:23:00.000+02:00

Sisko toivoi synttärilahjaksi pipoa ja löysi itse sopivan mallinkin. Ostin lakkiin Oulun käsityömessuilta unelmanpehmeää paksuhkoa alpakkaa ja aloin hommiin. Neulominen oli tällä kertaa todella mukavaa. Lanka taisi olla pehmeintä, mitä olen koskaan neulonut. Lisäksi malli oli niin kiva, että haaveilen samanlaisesta päähineestä itsellenikin. Ehkäpä sitten, kun joululahjaneuleet on neulottu...

Lakissa on kaksinkertainen reunus, joten korvien ei pitäisi päästä paleltumaan talvisessa tuulessakaan. Ohjeen mukaan reunus ommellaan kiinni, mutta sen jätin tekemättä. Huomasimme nimittäin, että lakkia voi käyttää myös taittamatta reunusta, jolloin piposta tuli muodikkaan hiippamainen. Ja silloin, kun reunuksen haluaa taittaa, se näytti pysyvän hyvin paikallaan ompelemattakin.

Malli: Tekstiiliteollisuus
Lanka: vyötteetön paksuhko alpakka
Puikot: 3,5 mm

Sukkasadon viimeiset ja lapaskuun ensimmäiset

2011-11-07T21:03:00.000+02:00

Käytän usein hametta talvellakin. Jotta sääret eivät tuimissakaan pakkasissa paleltuisi, neuloin paksusta langasta säärystimet hameen kanssa käytettäväksi.

Malli: Drops design
Lanka: Drops Eskimo, menekki kutakuinkin ohjeen mukainen
Puikot: 8 mm

Malli on yksinkertainen: ylös tulee vähän palmikkoa ja loppuosa onkin joustinta. Nopeaa, helppoa ja lämmittävää.

Lapaskuun alkajaisiksi neuloin vauvalle - anteeksi, nykyään yksivuotiaalle - paksut lapaset. Kämmenselän puolelle sain tehtyä kammottavan laatikkokuvioinnin, jota en edes viitsinyt kuvata. Seuraavia lapasia voisi hetken verran suunnitellakin, jotta lopputulos olisi enemmän silmää miellyttävä :) Näihinkin lapasiin tein uuden peukalosuosikkini, intialaisen peukalokiilan.

Malli: oma
Lanka: Drops Alaska
Puikot: 4 mm

Uudempia ja vanhempia valmistuneita

2011-10-15T21:44:00.000+03:00

Tällä kertaa kooste uudempia ja vanhempia valmistuneita.

Joskus elokuulla surautin keskimmäiselle vekaralle kerhohousut, joita poika onkin mielellään pitänyt:

Kaava: Ottobren perushyvä housukaava

Keväällä aloitin itselleni lakin välikausitakin kanssa pidettäväksi. Lämpimät ilmat tulivat juuri ennen päälaen kavennuksia, joten neulomus joutui kesäteloille ja valmistui syksyllä sopivasti ilmojen viilettyä.

Malli: kesätauon aikana olin hukannut lakin ohjeen, joka oli Spring jotakin... Ei siis ole oma malli, mutta en löytänyt muistiinpanoja mallin nimestä.
Lanka: Novita Tennessee
Puikot: 3,5 mm

Kesällä ostettu raitalanka muuntui lapasiksi. Langan väritys oli mielestäni herkullinen, joten tein peruslapaset, joissa värit pääsevät parhaiten esille. Neulomismielenkiinnon lisäämiseksi tein lapasiin intialaisen peukalokiilan, jota aion käyttää myöhemminkin. Istuu käteen todella hyvin, mutta lisäykset täytyy tehdä toisella metodilla kuin näissä lapasissa, jotta peukalokiilasta tulee kauniimman näköinen. Kudoin lapaset ensimmäistä kertaa pyöröpuikolla. Tykästyin tapaan niin, että seuraavatkin lapaset valmistuvat samalla tavalla.

Malli: peruslapanen intialaisella peukalokiilalla
Lanka: Freedom Spirit (100 % villaa)
Puikot: 3,5 mm

2011-09-11T13:59:00.000+03:00

Vauva on kasvatellut kesän aikana jalkojaan niin reippaasti, etteivät viimekeväiset villasukat mahdu enää jalkaan. Asiantila vaati pikaisia korjaustoimenpiteitä, ja Sukkasatokin alkoi, joten laitoin pienet sukat puikoille.

Joskus ihan perussukkienkin neulomisessa näyttää saavan aikaan hämmentävän määrän virheitä. Kuten sukkiin niin pitkän teräosan, että ne olisivat sopineet veljessarjan keskimmäiselle. Tai eripituiset varret. Taisi ajatus olla aika lailla muissa asioissa näitä sukkia neulottaessa, vaan muutaman purkamiskerran jälkeen tuli valmistakin.

Malli: pikkulapsen pitkät sukat

Lanka: Novita Nalle

Puikot: 3 mm

Syksyn ensimmäiset sukat

2011-09-05T21:11:00.000+03:00

Viime kesän Helsingin reissulla hotellin lähimailla sattui olemaan lankakauppa. Yhtenä helteisenä iltapäivänä piipahdin ostoksille. Liekö ilmalla ollut osuutta asiaan, kun astelin kaupasta ulos vain yhtä lankakerää kantaen. Ensimmäiset kerrokset neuloin tulikumassa hotellihuoneessa, mutta sen jälkeen sukantekeleet jäivät kesälomalle. Palasin asiaan vasta nyt syksymmällä.

Lanka liukuu rauhallisesti harmaan sävystä toiseen ja juuri tuon värien vaihtelun halusinkin olevan valmiissa sukissa pääosassa. Siksi tein yksinkertaiset sukat, joiden varteen tein pitsikuviota kutomismukavuutta edistämään, mutta teräosa on sileää neuletta. Kerrankin mielikuva sukista vastasi lopputulosta:

Malli: oma, pitsineule Nancy Bushin kirjasta Knitting Vintage Socks

Lanka: Lang Jawoll Magic

Puikot: 2,5 mm

Kuvat on otettu kovalla kiireellä. Vauva herätsi päiväuniltaan juuri kuvanottohetkellä, joten tuloksena oli vain pari pikaista räpsäystä. Parempi sekin, kuin ei mitään - kaikki kesän kutomukset jäivät kokonaan kuvaamatta.

Pienet ilot

2011-06-15T13:29:00.006+03:00

Viime syksynä, juuri äitiysloman alettua, pistäydyin vanhempieni luona. Samalla kävin katsastamassa lähikaupungin kangaskaupan. Siellä trikoohyllyssä, kaikkein alimpana, piilotteli retrohenkinen ruskea-valkoinen kangas. Teki mieli ostaa, mutta epäilin, etten ehdi ompelemaan. Tein itseni kanssa sopimuksen: jos kangasta on jäljellä vielä seuraavalla käyntikerralla, ostan sitä itselleni t-paidan verran. Ja kuinkas kävikään. Keväisellä kangaskauppareissulla pieni palanen trikoota odotteli juuri minua.

Piirtelin kaavat Joka tyypin kaavakirjasta ja annoin saumurin laulaa. Paitaa sovitellesani huomasin, että paidasta oli tulossa jopa parempi kuin olin ajatellut. Siksipä kaula-aukon huolittelu vähän jännitti, en halunnut pilata paitaa rumalla kaula-aukolla. Enkä onneksi pilannutkaan. Menin varmistelussa niinkin pitkälle, että harsin trikookaitaleen paikalleen ennen ompelemista. Kannatti nähdä sen verran vaivaa, koska kerrankin kaula-aukko asettui nätisti ihan ensi yrittämällä.

Kangas: trikoota

Kaava: Joka tyypin kaavakirja

Peruspaita, hyvä mieli!

Työvoitto

2011-05-16T21:29:00.007+03:00

En ole juurikaan virkannut. Virkkaus ja minä - me ei vaan olla oikein osattu pelata yhteen. Nyt kuitenkin iski niin voimakas halu virkata vauvalle kesäpipo, että päätin ryhtyä hommiin, vaikka sitten epäonnistumisen uhalla. Ja näin se homma eteni:

1) Etsitään virkkuukoukkua joka paikasta. Löydetään se virkkausoppaan välistä.

2) Aloitetaan lakin virkkaaminen päälaelta. Lisäillään reilusti silmukoita.

3) Tuotos näyttää patalapulta, mutta alkaa sitten kuitenkin ottaa lakin muotoa. Hyvä! Paitsi, että lähempi tarkastelu osoitti lakin olevan varsin...iso.

4) Puretaan.

5) Tehdään lisäyksiä maltillisemmin. Näyttää lakilta. Hyvä, hyvä! Paitsi, että...

6) Puretaan.

7) Pidetään mielessä, että maltti on valttia. Tehdään lisäykset sillä periaatteella. Alkaa näyttää lakilta. Hyvä, hyvä, hyvä! Kolmas kerta toden sanoo:

Malli: oma, koristeena keraaminen siilinappi
Lanka: Novita Luxus Cotton, vajaa kerä
Koukku: 3,5 mm

Kaikesta säätämisestä huolimatta tultiin virkkuukoukun kanssa paremmiksi kavereiksi. Oikeastaan niin hyviksi, että lakin langanjämistä on valmistumassa seuraava (pieni) virkkauskokeilu.

Viileille keleille

2011-05-04T15:41:00.009+03:00

Olin ajatellut, että kaikenlaista voin neulonnan saralla kokeilla, mutta (pitkiä) villahousuja en ala kutomaan. No, sitten tuli tarve villahousuille ja mielessä välkkyi syksyllä nähty tutoriaali Purohousujen neulomisesta. Unohdin aiemmat aikeet ja otin puikot kiltisti käteen. Tuloksena vauvalle villahousut ja kaveriksi 5 hour baby sweater -takki. Tarkoitus oli tehdä molemmat kahdella Puron sävyllä raidoittaen, mutta toisin kävi. Otin takkilangat mukaan reissuun lähtiessäni, enkä siinä kiireessä löytänyt kuin yhden värisiä Puroja. Siispä pöksyt ja takki ovat nyt eri paria. Takin helma ja hiansuut sekä lahkeensuut tein helmineuleella, jotta näistä löytyisi edes jotakin yhtenäitä ;)

Malli: housuihin inpiraatio täältä, takki on kutakuinkin ohjeen mukainen 5 hour baby sweater
Lanka: Novita Puro (housuissa luumupuu ja kaarna, takissa kaarna)
Puikot: 5 mm

Ja tuo villahousujen neulominen... voisin kokeilla uudestaankin. Ainakin ihan pienten miesten kokoa.

Keskimmäisen kevätlakki

2011-03-31T16:56:00.010+03:00

Neuloin viime vuonna keskimmäiselle pojalle - silloiselle kuopukselle - lakin sinisestä Duetista. Lankaa jäi jonkin verran jäljelle, joten ostin syksyllä sinisen kaveriksi ruskean kerän. Meni syksy, meni melkein talvikin, mutta langat vain majailivat muovilaatikon kätköissä. Kevään tullen sain ne viimein puikoille. Tuloksena pojalle perus(hyvällä)mallilla tehty kevätlakki:

Malli: Novita
Lanka: Duet (puuvilla / merino)
Puikot: 4 mm

Virheenkin sain lakkiin värkättyä, tarkasti jos katsoo, niin tuosta kuvasta se näkyy ;)

Pikkupakkasiin

2011-03-13T14:44:00.008+02:00

Olen pyöritellyt syksyllä ostettua violettia lankavyyhtiä silloin tällöin kädessäni ja miettinyt mitä siitä tekisin. Lopulta asian ratkaisi kevät, joka muistutti suosikkilakkini olevan liian paksu pikkupakkasiin.

Tarkoitus oli kutoa tämä lakki uusimmasta Ullasta. Juniorit, mokomat, saivat kuitenkin parahiksi hajoitettua printterin, joten ohjeen tulostaminen jäi haaveeksi. Siispä säveltämään, vaikka taitoa sellaiseen on vähänlaisesti. Ja kerrankin itse pähkäillyllä mallilla tuli juuri sellainen lopputulos, jota silmukoita luodessani ajattelinkin. Lakki on, no, kuin minulle tehty. Ja onneksi kirjoitin nuotitkin muistiin.

Malli: oma perusmyssy

Lanka: Cascade 220

Puikot: 3,5 mm

Pakkasviikon pelastus

2011-03-13T10:11:00.004+02:00

Vietimme helmikuisen pakkasviikon Vuokatissa. Suunnitelmissa oli ulkoilua ja ulkona pakkasta pahimmillaan -37 astetta. Sisukkaasti käväistiin pikapyrähdyksiä pulkkamäessä, mutta sisähommiksihan se enimmäkseen meni. Sikäli hyvä homma, että sain tehtyä kovaan tarpeeseen perussukat, jotka ovat olleet niin ahkerassa käytössä, etten ole muistanut aikaisemmin edes kuvata.

Malli: perussukka
Lanka: Fabel
Puikot: 2,5 mm

Akuutti sukkapula tämän neulomuksen myötä helpotti hieman, mutta ei parantunut kokonaan. Lankavarastossakin on sukkalankakerä poikineen (ja serkkuineen ja pikkuserkkuineen...), joten omien jalkojen sukittaminen ei ole kuin ajasta ja viitseliäisyydestä kiinni.

Aurinkolakki

2011-02-09T09:55:00.004+02:00

Vauvalle valmistui keväisen keltainen lakki. Olen vähitellen lämmennyt tietynsävyisille keltaisille, kuten tälle (vaikka kuva ei ihan oikein toista väriä). Pidän tässä lakista kaikesta: mallista, joka istuu hyvin vauvan päähän ja suojaa korvia, langasta, joka on ihanan pehmeää merinoa sekä tuosta jo mainitsemastani väristä.

Kun aloitin neulomisen, luulin, että koko yläosa on helmineuletta. En nimittäin lukenut ohjetta etukäteen eikä kirjan kuvasta näkynyt tuo yläosa kunnolla. Loppumetreillä tulikin siis yllätyksenä, että yläosa olikin oikein-nurin raitoja, jotka minusta passaavat lakkiin kivasti.

Malli: Neulekirja, uusia malleja perinteisin menetelmin (Brandal-Myhrer)
Lanka: BC Garn Lucca
Puikot: 3,5 mm

Vinkkinä vielä, että tuosta samaisesta kirjasta löytyy toinenkin kivanoloinen lasten lakkimalli, alpakasta tehty kypärämyssy.

Jotakin lahjaksi, jotakin itselle

2011-02-09T09:49:00.005+02:00

Myöhästyneenä joululahjana, jonka nimesin Nuutinpäivälahjaksi, annoin siskolle kämmekkäät. Kaunis, yksinkertainen malli ja ihanan pehmeä lanka.

Malli: SK 11-12 / 2010
Lanka: kaksinkertainen reumalanka
Puikot: 3,5 mm

Itselleni käärin lahjapakettiin New England Knits -kirjan, jonka malleista valmistui ensimmäisenä tämä lakki:

Malli: kirjasta New England Knits
Lanka: Isoveli
Puikot: 5,5

En millään onnistunut saamaan lakista hyvää kuvaa, niin tukalan hankalaa oman itsensä kuvaaminen on. Joka tapauksessa tykkään lopputuloksesta, mutta jos tekisin näitä vielä toisen, saattaisin jättää nappilistan tekemättä. Minusta lakki näyttää kivalta ilman sitäkin.

Vauvaneuleita

2011-02-09T09:43:00.008+02:00

Huh huh. Vauva-arki on ollut vaativaa itkuisen vauvan ja kahden vilkkaan isoveljen kanssa. Bloggaamiseen ei ole ollut aikaa, toisten blogeja olen jonkin verran selaillut. Jotakin pientä olen saanut neulottua, tuskaisen hitaasti tosin.

Vauvalle tein hassut ylipolvensukat. Kuvasta ei oikein huomaa, että näissä sukissa on polven kohdalla muotoilut, jotta sukat istuisivat mahdollisimman hyvin. Muutenkin näissä sukissa on vähän yhtä ja toista: pitkät varret, mukava pintaneule, jo mainitsemani hauska polvimuotoilu ja vielä tossumainen teräosa. Ohje taitaa olla 1940 -luvulta. Hauska neulomiskokemus - ja pysyvät hyvin sätkyjaloissa.

Malli: kirjasta Pienten Pukimet
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5 mm

Sairaalassa oli tarkoitus kutoa jotakin ihan vain itselleni, mutta kuinkas kävikään... mukana olleesta teetee Primaverasta muodostui lokakuun lopun Kotilieden ohjeella nuttu vauvalle. Ruskea lanka loppui hieman kesken, joten hihojen yläosat ja kaulus on tehty punaisella. Tänä talvena villatakille onkin ollut kovasti käyttöä. Nyt takki alkaa olla pieni, joten toinen pitäisi vielä tälle talvelle saada aikaiseksi.

Muutama muukin pikkuneule on valmistunut, mutta niistä toisella kertaa. Nyt käytän harvinaisen rauhallisen hetken teen keittämiseen. Toivottavasti ehdin juodakin sen ennen kuin rauha katoaa :)

2010-12-03T12:57:00.011+02:00

Marraskuun ensimmäinen viikko odotettiin: "Joko ensi yönä, joko tänään illalla?" Ja: "Ei vielä. Ei vieläkään." Mutta loppuviikolla odotus päättyi ja siitä asti Lapaspajalla on ihailtu veljessarjan kolmatta jäsentä:

Vauvan syntymän jälkeen käsitöitä on tehty hiljakseen, eikä valmista vielä ole. Nämä valmistuivat jo lokakuulla:

Malli: Nottingham

Lanka: Drops Nepal

Puikot: 5 mm

Neuloessani ehdin jo harmitella, että valitsin esikoisen pipoa varten juuri tämän mallin. Keskeneräinen lakki näytti melkoiselta rumilukselta. Onneksi en kuitenkaan purkanut tekelettä, sillä lakin mallikuvio pääsee (tietenkin) oikeuksiinsa vasta kun pipo on päässä eikä 2o, 2n -osio pääse vetämään palmikkoa kasaan. Hitusen pidemmän olisin voinut lakista tehdä, senttikin lisää pituutta olisi riittänyt. Kylmemmillä ilmoilla lakin alle tulee kuitenkin puettua kypärälakki, joten eiköhän sillä hyvin tarkene. En ollut aikaisemmin neulonut mitään Dropsin Nepalista. Ihastuin lankaan niin, että lakin valmistuttua ostamassa sitä lisää toista projektia varten.

Malli: Kesävoi (Neulekirja - Tähkäpää ja muut lempineuleet, Korhonen-Österman) , koko 38

Lanka: Fabel

Puikot: 2,5 mm

Sisko halusi harmaat sukat, joten tein hänelle sellaiset syksyllä hankkimani Neulekirjan ohjeella. Sukat valmistuivat jo Sukkasadon aikana, mutta jäivät päivittämättä yllä mainitusta syystä johtuen. Villasukkien klassinen väri, harmaa, ei yllättäen tuntunutkaan tylsältä neulottavalta, vaan juuri oikealta väriltä näihin sukkiin. Ja Fabel - no, ehdottomasti yksi suosikkisukkalankani. Miellyttävän tuntoinen ja kestävä.

Vauvalle valmistui peitto käsityömessuilta ostetuista kankaista. Peiton koko on n. 78 cm x 78 cm. Päällypuolella on kahdenlaista puuvillakangasta ja taustana fleece, jonka olen ostanut joskus johonkin tarkoitukseen, johon en sitä kuitenkaan aikanaan käyttänyt. Kankaan ostettuani en nimittäin pitänytkään sen väristä, mutta tähän peittoon se mielestäni sopii. Tuskin olisin itse osannut yhdistää pöllökuvioista kangasta lehtikuvioiseen keltaiseen, tuo ajatus tuli kankaiden myyjältä. Tykkään kyllä lopputuloksesta. Peitto on ollut kovassa käytössä, se on sopivan lämmin ja mukavan pehmeä.

Keskimmäinenpoika halusi mukaan kuvaan, samoin omat varpaani :)

Kudottua ja ommeltua

2010-10-12T12:49:00.016+03:00

Tänä vuonna - kerrankin - sain kudottua lapsille ensimmäiset lapaset ennen ensimmäisiä kylmiä ilmoja. (Lapasten bloggaaminen onkin sitten vähän viivästynyt.) Pojista vanhempi sai valita itse lapasten värin, joten ensimmäiset tänä syksynä kudotut lapaset ovat väriltään varsin heikosti lapselle sopivat. Alunperin valkoiset. Nykyään harmaat.

Malli: molemmissa lapasissa oma, valkoisten kuvioneule mallikirjasta
Lanka: Novita Nalle, valkoiset aloeveralla, ruskeat ilman
Puikot: 3 mm

Itselle valmistuivat violetit kämmekkäät, jotka ajattelin erityisesti edellisen postauksen viitan kanssa pidettäviksi. Kämmekkäiden nimi, Muhkia, kuvaa niitä hyvin. Muhkeat ovat ja lämpimät. Aluksi ajattelin, että lopputulos saattaa olla liian sekava, kun käsineisiin on käytetty palmikkoa, nostettuja silmukoita ja helmineuletta. Palmikko on kuitenkin kämmekkäiden ulkosyrjällä ja muut sisäpuolella, joten lopputulos ei ole niin levoton kuin epäilin. Samaan sarjaan kuuluu muuten myös kivannäköinen lakki.

Malli: Kotiliesi 25.8.2009
Lanka: Alfa, tasan kaksi kerää (eikä hitunen lisää olisi haitannut)
Puikot: 6 mm

Seuraavat sukat eivät esittelyä kaivanne. Mukava malli, mutta yllättävän isot näistä tuli. Toisaalta sehän on vain hyvä syy tehdä lisää vauvansukkia...

Malli: Tuulan sukat
Lanka: Jitterbug
Puikot: 2,5 mm

Viitan jämistä väkersin pienen laukun, jonka annoin lahjaksi. Malli on mukava ja kangastakin vielä jäljellä, joten toivon ehtiväni tehdä samanlaisen itsellenikin. Koristekukan ostin Oulun käsityömessuilta, josta olisin muuten löytänyt laukkuun puiset sangatkin. Harmi, että ehdin ommella laukun valmiiksi ennen messuja. Puisilla sangoilla laukku olisi käsilaukkumaisempi.

Malli: kirjasta Ihanat itsetehdyt laukut

Tuosta kirjasta muuten löytyy yksi jos toinenkin mielenkiintoinen laukkumalli, joten harkinnassa on pitäisikö kirja hankkia itselle siinä vaiheessa, kun lainakirja on palautettava kirjastoon.

Viimeiseksi vielä esikoiselle tehty raglanhihainen trikoopaita. Tein aikaisemmin tuosta keltaisesta kettukankaasta kuopukselle vauvanvaatteita ja halusin nyt kokeilla miltä kangas näyttää ruskean kanssa yhdistettynä. Ihan kivasti mielestäni onnistui, lopputulos ei ole liian vauvamainen. Ostin aikanaan kangasta niin pitkän pätkän, että sitä tosin riittää vielä varsinaisiin vauvanvaatteisiinkin kohtapuoleen saapuvalle tulokkaalle.

Malli: Ottobre

Lämmikettä itselle

2010-09-15T11:22:00.009+03:00

Sukkasato alkoi syyskuun alussa ja laitoinkin heti sukkakutimen tulille. Epäilin, että saan sukat valmiiksi vasta satoilun loppupuolella, mutta toisin kävi. Vietin kuopuksen kanssa viime viikolla pari sairastelupäivää kotona, joten ehdin kutoa itselleni kauan haaveilemani polvisukat. Olen jo pidemmän aikaa halunnut kutoa polvisukat, mutta mielessä on kaihertanut epäilys kahden asian suhteen: saanko ikinä sukkia valmiiksi ja osaanko tehdä niistä hyvin istuvat. No - taas kerran - parempi yrittää kuin epäillä. Ja kyllä, valmiit ovat ja istuvat!

Olen päättänyt olla ostamatta sukkalankaa oman perheen sukkiin Sukkasadon aikana (vaikka tekosyy olisi kyllä hyvä), joten sieppasin lankalaatikosta kaksi kerää Nallea ja kudoin sukat niistä. Maailman kauneimmat sukat nämä eivät ole, mutta siitä huolimatta olen ihan innoissani näistä sukista!

Malli: omaan jalkaan sopiva, alussa 72 s, nilkassa 54 s
Lanka: Novita Nalle aloevera ja kukkaketo, molempia vajaa kerä
Puikot: 3 mm

Jossakin blogissa, varmaankin sytomyssyihin liittyen, näin Silo -pipon. Malli näytti kivalta, joten kun maitokaupan tarjoushyllyssä oli Tennesseetä, ladoin kärryyn muutaman kerän lankaa lakkia (ja vähän muutakin) varten. Lopputulokseen olen tyytyväinen: lakki ei pelkästään näytä kivalta, vaan se myös istuu todella hyvin päähän. Ainoa heikko puoli on väri. Varmasti väri näytti juuri tuolta marketissakin, mutta liekö halpa hinta sekoittanut ajatuksiani sen verran, että en jotenkin tajunnut langan olevan korallinpunainen, eikä… oikean punainen. Joten harkinnassa on lakin värjääminen.

Malli: Silo -pipo

Lanka: Novita Tennessee

Puikot: 3 mm

Nyt on ollut hieman lämpimämpää, mutta aikaisemmin, ensimmäisten syyskelien saavuttua huomasin, että lämpimämmistä takeista vain untuvatakki mahtuu päälleni. Se toki on hieman liian tuhti vaate näihin keleihin. Muistin, että jossakin viime vuoden Modassa oli viitan kaava. Siispä lehti esille, kangaskauppaan ja pieni hetki ompelukoneen äärellä. Viitta - jota kuulin myös lainapeitteksi kommentoitavan, hmph - oli nopeasti tehty. Kauluksen neuloin lankavarastoista löytyneestä Katia Perusta, joka ei kylläkään ole paras mahdollinen lanka suoraan ihoa vasten pidettäväksi. Ohjeesta poiketen en ommellut kaulusta viittaan kiinni, vaan tein siitä irtoversion, jotta sitä voi pitää muidenkin takkien kanssa.

Kesäisiä neuleita

2010-09-03T14:55:00.011+03:00

Jo jokin aika sitten valmistui kaksi boleroa, joista toista ehdin käyttämäänkin ennen kuin kesä kääntyi syksyksi.

Malli: Ribbed lace bolero
Lanka: Novita Maxi
Puikot: isot, oliskohan ollut 5,5 ja 6 mm

Tätä boleroa olen käyttänyt myös pitkähihaisen puseron kanssa ja minusta se sopii niinkin. Lanka on niin paksua, ettei bolero näytä pitkähihaisen seuralaisena liian kesäiseltä.

Novitan mallin mukaan tehtyä boleroa en ole pitänyt, koska se näyttää hieman... no, ei vain hieman, vaan täysin älyttömältä ison mahan kanssa. Malli sinällään on kiva, joten ensi kesänä tämäkin tulee varmasti käyttöön. Takakappaleen ja hiat tein ohjeesta poiketen sileaänä neuleena. Näin Ravelryssä sillä metodilla tehdyn version, joka tuntui itsellenikin sopivan paremmin kuin alkuperäisohjeen pitsisempi ilme.

Malli: Novita

Lanka: Tennessee

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Remontoimme pojille oman huoneen, jota tietysti piti vähän sisustaakin. Kävin kiireellä kangaskaupassa päiväpeittokangasostoksilla. Kotona vaisun väriset kangashankinnat hieman harmittivat. Yritin saada päiväpeittoon vähän eloa tekemällä kahdesta kankaasta ruudutetun peitteen. Meneehän tuo nyt jonkin aikaa, mutta turhan vähävärinen se on lastenhuoneeseen.

Muutama muukin juttu on valmiina, mutta tulevat kuvankäsittelyongelmien vuoksi esittelyyn tuonnempana.

Syksyä ilmassa? Tai ainakin mielessä.

2010-08-02T22:40:00.014+03:00

Helteessäkin mielessäni on kieppunut syksy, ainakin, jos kankaan kuosista tai langan sävyistä voi mitään päätellä.

Kuopuksen housuissa nimittäin kasvavat kärpässienet:

Kaava: Ottobre

Kangas: sienikuvioinen puuvilla

Ja omassa huivissani juhlivat ruskan värit:

Malli: oma peruskolmiohuivi virheineen

Lanka: Regia Hand-dyed effect, yksi kerä

Puikot: 4 mm

Ostin huivilangan alunperin sukkia varten, mutta kotona kerää tutkaillessani en enää osannutkaan ajatella sitä sukkalankana. Siispä huivi. Käyttöön tämä tullee vasta myöhäissyksyn pimeinä öinä, jolloin toivon mukaan joudun vääntäytymään lämpimästä sängystä ylös kerran jos toisenkin vauvan syöttöpuuhiin.

Huivi on ollut varsinainen matkaneule, en ole tainnut sitä juurikaan kotisohvalla neuloa. Ensimmäiset kerrokset kudoin junassa. Samassa vaunussa näytti muillakin olevan matkaneulomista: puikoilla olivat ainakin kirjoneulesukat ja kaulahuivi.

Sienihousujen kaveriksi kuopukselle valmistui pusero, joka ei sentään tuo syyskelejä mieleen:

Kaava: yhdistelmä kahdesta Ottobren kaavasta

Kangas: trikoo

Taskut piristävät mielestäni mukavasti poikien vaatteita. Tätä puseroa tehdessäni ompelin ensimmäistä kertaa taskun, jonka pohja on kaareva. Sain kaarevan osan muuten hyvin tehtyä, mutta ommel olisi pitänyt surauttaa lähemmäksi taskun reunaa, jotta lopputulos olisi siistimpi. Laiskuuksissani en viitsinyt alkaa purkamaan, tiedämpä tehdä toisin seuraavalla kerralla.

Lasten tädin syntymäpäivät lähestyvät. Halusimme tehdä esikoisen kanssa hänelle lahjan itse. Siispä istahdimme pöydän ääreen kuminauhapaketin ja puuhelmien kanssa ja värkkäilimme lahjaksi korun ranteeseen ja kaulaan.

Homma oli meille molemmille niin mieluista, että teimme samalta istumalta koruja myös itsellemme. Päiväuniltä herännyt kuopus tuli seuraamaan puuhiamme ja tahtoi oitis myös oman rannekorun, joten askartelimme hänellekin sellaisen. Pojat ovat pitäneetkiin rannekorujaan ahkerasti. Tänäkin aamuna kuopus halusi korun käteensä heti herättyään :)

Hiljaiselon jälkeen

2010-07-08T09:51:00.012+03:00

Kevättalvi mene h-i-t-a-a-s-t-i ja huonoissa oloissa. Parhaita hetkiä olivat yöunet - ja mieluiten pitkät sellaiset. Talven kääntyessä kevääksi aloin hiljalleen palailla normaaliolotilaan, mitä nyt vaatepartta piti vaihtaa suurempaan. Ja sitten vielä suurempaan. Vähitellen käsityötkin alkoivat kiinnostaa. Puolivalmista on paljonkin, mutta valmista vain vähän. Jotakin kuitenkin.

Esikoisella apinoita ja leijonia:

Kaava: Suuri käsityölehti, viime kesän numero

Kangas: trikoota (Lasten Metsola)

Kuopukselle kesympiä eläimiä:

Kaavat: Ottobre

Kangas: trikoota (Lasten Metsola)

Kuopuksen housut ovat mahdollisimman yksinkertaista mallia, kahdesta kankaanpalasesta (+ resorit) koottu. Innokkaasti puhumaan opetteleva juniori antoi housuilleen nimenkin: Pääpökkyt. Eli Bää -pöksyt, noin aikuisten kielellä.

Puseron kaava oli lyhythihaiselle puserolle, mutta piirtelin hihat pitkiksi. Leveyttä puserossa on hitusen liikaa, joten seuraavalla kerralla samaa kaavaa käyttäessäni voisin jättää saumanvarat pois.

Alkutalvesta, ennen huonoimpia oloja, tein esikoiselle yökkärin, joka onkin ollut pojan suosikki siitä lähtien:

Kaavat: Ottobre

Kangas: trikoota

Pidän tuosta puseron kaavasta, joten tuskin tämä jää viimeiseksi ko. kaavalla tehdyksi paidaksi.

Postilaatikosta löytyi eilen mukava kangaspaketti ja tänään on tulossa toinen. Onneksi loma alkaa ensi viikolla, joten mahdollisuuksien rajoissa olisi muokata nuo ihanuudet valmiiksi vaatteiksikin lähiaikoina.

Vielä vilkaisu vanhaan vuoteen

2010-01-16T21:42:00.009+02:00

En ollut suunnitellut tekeväni neulejoululahjoja, mutta siskon lahjalistalla olleen myssytoiveen halusin kuitenkin toteuttaa. Mallin ja langan miettimiseen ei tarvinnut käyttää lainkaan aikaa, koska toive oli selkeä: tummanvioletti Mario myssy. Neuloin lakille kaveriksi lyhyen kaulaliinan - mikähän lie muuten oikea nimitys tällaiselle napeilla kiinnitettävälle kaulaliinan ja kaulurin välimuodolle? Kaulaliina itsessään on tavallisempaakin tavallista 2o, 2n -joustinta, mutta pienenä luksuksena ovat käsintehdyt hirvinapit, jotka löysin Taito Shopista. Langan väri muuten näkyy oikeana tuossa ylemmässä kuvassa.

Malli: Mario myssy
Lanka: SandnesGarn Alfa
Puikot: 5 tai 5,5 mm

Malli: oma, mutta vastaavia malleja on paljonkin
Lanka: SandnesGarn Alfa
Puikot: 5,5 tai 6 mm

Myssyä kutoessani muistin, että olen jo viime talvena hankkinut langat omaakin lakkia varten. Kun olin joka tapauksessa etsiskellyt esille sopivankokoiset puikot ja laskeskellut silmukkamäärät langalle sopivaksi, neuloin myssyn itsellenikin. Oma lakkini pääsi testiulkoilulle heti valmistuttuaan. Uuden vuoden aattona Heinäpään pulkkamäen kävi napakka viima, mutta myssyn piti tuulta yllättävän hyvin. Samoin alkuvuoden kovissa pakkasissa tällä lakilla tarkeni.

Malli: Mario Myssy
Lanka: SandnesGarn Alfa
Puikot: 5 tai 5,5 mm

Yksivuotiaalle neuloin lapaset jo joskus syksyllä, mutta ne joutuivat odottelemaan päättelyä ja koristenappien paikalleen laittamista melko pitkään. Tunnustan: kaksi kuukautta! Hommaanhan meni muutama minuutti, joten puhtaasta laiskuudesta tässä oli kyse. En mitenkään onnistunut saamaan toimivaa kuvaa lapasista omistajansa kädessä, joten sammakko sai luvan toimia kuvausavustajana:

Malli: peruslapanen

Lanka: Lima

Puikot: 4,5 mm

Uusi neulevuosi houkuttelee tekemään suuria suunnitelmia, mutta realistisesti on todettava, että käsitöihin on aina vähemmän aikaa kuin haluaisin. Siispä olen päättänyt keskittyä nauttimaan niistä hetkistä, jotka saan harrastuksen parissa viettää, enkä jää surkeilemaan kaikkea sitä mitä en ehdi tehdä.

Slipoveri

2009-12-19T22:14:00.013+02:00

Ihastuin syksyn Kotiliedessä olleeseen neulemekon ohjeeseen, mutta koska (kerrankin) olin kaukaa viisas, arvelin, etten töihinpaluun väsyttämänä jaksaisi kokonaista mekkoa neuloa. Niinpä päätin tehdä vain mekosta yläosan - slipoverin siis. Neule on varsin yksinkertainen: joustinneuletta, pieni pätkä simppeliä pitsikuviota ja taas joustinneuletta. Pidän slipoverista silti, tai ehkä juuri sen vuoksi - vaatteissa yksinkertainen on minulle usein mieluista.

Slipoverin neulominen oli todella... kevyttä hommaa. Bambupuikot eivät painaneet lainkaan, eikä lanka sitäkään vertaa. Takakappaletta kutoessa tuntui välillä vähän oudoltakin, kun puikoilla oli jo melkoinen pätkä neuletta, mutta painoa ei laisinkaan. Olin myös yllättynyt siitä, miten pölyämätöntä Rose Mohair oli. Slipoverista ylijääneelle kerälle löytynee käyttöä, sen verran lankaan tykästyin. Kuva on jälleen kerran luokaton, pätkähermoinen kuvaajani käytti tähän hommaan aikaa muutaman sekunnin... no, ehkä kaksikymmentä.

Malli: Kotiliesi nro 16/2009
Lanka: Novita Rose Mohair, 2 kerää
Puikot: 5 mm

Aikaisemmin syksyllä kudoin yksivuotiaalle lakin Duetista. Sattuneesta syystä neule edistyi lähinnä iltaisin, jolloin poika oli jo unilla. Niinpä piposta tuli sovittamisten puuttuessa hieman reilun kokoinen, mikä tulee esille lähinnä auton takapenkiltä kuuluvana tuskastuneena tuhinana. Pipon saaminen pois silmiltä kinttaat kädessä on yksivuotiaalle selkeästi liian hankala - ja erittäin turhauttava haaste.

Malli: oma, päälaelta aloitettu
Lanka: SandnesGarn Duet
Puikot: 4 mm

Sukat ja lapaset

2009-09-24T21:00:00.015+03:00

Lankavarastossani majailee erinäinen määrä Seitsemää veljestä(kin): on kokonaisia keriä ja monen suuruisia jämälankakasoja. Harvoin samaa väriä on yhtä kerää enempää. Pienentääkseni kokoelmaa edes hitusen, etsiskelin paksulle langalle sopivaa sukkaohjetta. Mieluinen malli löytyi:

Malli: Brigid
Lanka: Seitsemän veljestä
Puikot: 3,5 mm

Tykkään sukista kovasti. Mallissa yhdistyy mukavasti perinteinen teräosan 2o, 2n -joustin ja palmikko, joka tulee jännästi vain varteen ja pienen matkaa sen jälkeen. Tuo palmikko on mielestäni kaunis, sopisi hyvin käytettäväksi muissakin neulomuksissa. Piristävän punainen pari aloitti myös Sukkasatokauteni ja tarkoittaa, että puolet tavoitteista on saavutettu.

Nämä pienet kädet tarvitsivat suojakseen lapaset:

Kevään Novitaa selatessani mieleeni jäi kuva makkaravartisista lapasista. Lehti ei ollut käsillä, kun aloitin neulomisen, joten tein lapaset muistikuvan perusteella. Vastannevat varsin tarkkaan lehden ohjetta.

Malli: kutakuinkin Novitan kevät 2009 lehdessä olleet lapaset
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3 mm

Lapasmalli on sen verran toimiva, että taidan käyttää sitä myöhemminkin. Makkaravarsi jää mukavasti jumiin haalarin hihansuun alle. Pienet kädet eivät siis pääse liian helposti kiskomaan lapasia pois kädestä. Näistä lapasyksilöistä tuli hyvin istuvat ja jostakin syystä myös peukalo sujahtaa käsineitä puettaessa helposti paikalleen. Moista tilannetta en muistakaan ennen sattuneen näin pienten lapasten kohdalla.

2009-09-11T19:54:00.010+03:00

Kerrankin sain kudottua lapsille villasukat ennen ensimmäisiä kylmiä. Veljesten sukat valmistuivat jo elokuussa. Isoveli valitsi itse langat sukkiinsa. Poika taisi tietää mitä tahtoi, sillä mies kommentoi valmiiden sukkien olevan juuri pojan oloiset. Pikkuveli sai tyytyä veljensä sukista jääneeseen valkoiseen ja tätinsä sukista jääneeseen turkoosiin.

Malli: kelta-valkoisissa sukissa oma, siniraidallisissa pikkulapsen pitkät sukat
Lanka: Maija
Puikot: 3 mm

Olen tehnyt lapsille ennekin raitasukkia ja huomasin vasta molempien poikien sukat neulottuani, että olin nytkin tehnyt raitasukat asiaa sen enempää ajattelematta. Viime talven oppi oli, että lasten sukissa on hyvä olla vähän pitemmät varret, niin hurjaa menoa ne välillä joutuvat todistamaan. Niinpä tein nytkin molempien sukkiin sen verran pitkät varret ettei lumi pääse kenkiin eikä nilkka loista paljaana.

Isoveljelle kudoin pipon Novitan mallilla, joka miellytti silmääni jo lehden ilmestyessä keväällä. Neuloin pipon Tennesseestä ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä, vaikka mallihan on tehty Samokselle. Arvelin, että moisella metodilla tulee pojan päähän sopivan kokoinen lakki. No, naftihan piposta tuli. Oma vika. Täytyy testata venyykö pipo - tai sitten vain kutoa uusi. Mallista pidän kovasti, se on yksinkertainen, mutta kivan näköinen.

Malli: Novita kevät 2009, malli nro 23
Lanka: Tennessee
Puikot: 3,5 mm

Sukkasadon avaussukat ovat puikoilla ja toivottavasti myös valmistuvat lähitulevaisuudessa. Neulominen on ollut viime aikoina sivuasia, kun syksyn ensimmäiset kuumetaudit ovat jyllänneet. Tänään sentään pääsimme koko porukalla pyörä- ja kärryretkelle syksyn tuoksuja haistelemaan.

Sinisissä tunnelmissa

2009-08-09T21:04:00.011+03:00

Keväisellä Helsinginreissulla ostin muutaman kerän pehmeäntuntuista puuvillalankaa tarkoituksena tehdä niistä syksyksi itselleni huivi. (Sivumennen sanoen poden kroonista huivipulaa.) Jo keväällä päätin, että huivissa pitää olla reikiä, jokin pitsimalli siis. Kun kesällä blogeissa alkoi näkyä Baktuksia, aloin viehättyä malliin. Onneksi löytyi Lacy Baktus, joten sain sekä Baktuksen että reikiä.

Malli: Lacy Baktus
Lanka: Onlinie Catana
Puikot: 4,5 mm

Turhaan ei Baktusta ole kehuttu. Mukava ja monikäyttöinen huivi - ja vielä sekä helppo että nopea neuloa. Lankakaan ei ole ollenkaan hullumpaa, mukavan pehmeää puuvillaa. Ja huivi sattuu vielä passaamaan alennusmyynnistä löytyneen syystakin kanssa.

Samaisella Helsinginreissulla sisko valitteli sukkauupeloaan ja ihaili tuon edellä mainitun puuvillalangan väriä. Siispä hain heinäkuussa lankakaupasta muutaman kerän lisää turkoosia ja muokkasin ne Koiranputkisukiksi. Kutominen alkoi kesälomareissun alussa nelostiellä ja miltei valmista tuli paluumatkalla kolmostiellä. Ihan viimeiset kerrokset kudoin kotisohvalla. En jaksanut enää yön tunteina päätellä viimeiseksi valmistunutta sukkaa, vaan ajattelin tehdä viimeistelyt seuraavana aamuna. Virhe. Tavoistani poiketen unohdin sukankutimen yöksi sohvalle. Toinen virhe. Seuraavana aamuna lasten aamuohjelmia katsellut esikoinen nimittäin havaitsi sohvalla mielenkiintoisen leikkikalun, kiskaisi puikot irti kutimesta ja ryhtyi purkamaan sukkaa. Kiva lelu. Samassa tohinassa sukan ohjekin ehti mystisesti katoamaan. Siispä kudoin toisen sukan kärjen uudestaan ilman ohjetta. Aivan kärjestä tuli hitusen erilainen kuin oli tarkoitus, mutta onneksi ero ei ole silmiinpistävä.

Malli: Koiranputkisukat
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3 mm

Melkein se, mikä pitikin

2009-07-14T21:00:00.011+03:00

Lankalaatikkoa penkoessa käteeni osui muutama kerä vihreää Bambua. Niistä piti tulla jotain jo viime kesänä, mutta langat eivät koskaan ehtineet puikoille ja alkuperäinen tarvekin ehti jo mennä ohi. Kartoitin käyttömahdollisuuksia Ravelrystä ja päätin neuloa Razor Camin. Olin kutonut jo melkein koko topin, kun aloin ajatella, ettei lopputulos tunnu vastaavan mielikuvaani Razor Camin mallikuviosta. Vilkaisin koneelta alkuperäistä ohjetta ja huomasin epäilyksen osuneen oikeaan. En ollut tulostanut ohjetta, vaan kirjoitin mallikerran käsin muistiin pikkuruiselle paperilapulle. No, olin kirjoitellut vähän sinnepäin, joten tällainen siitä sitten tuli:

Malli: Razor Cami, melkein
Lanka: Novita Bambu
Puikot; 3,5 mm

Tykkään kuitenkin.

Poikasille surautin muutaman perusvaatteen. Näissä ei ole mitään erikoista, mutta olen tyytyväinen siihen, että uskaltauduin valitsemaan (minuksi) tavallista rohkeammin resoreiden värit.

Kaavat: pusero Ottobre 2/2009 (t-paita muokattuna pitkähihaiseksi) ja housut SK 1/2008

Kaava: SK 6-7/2009

Hipahtava kotihame

2009-06-17T21:13:00.007+03:00

Olen kaipaillut konstailematonta kotihametta, jota ei tarvitsisi keittiössä puuhaillessa tai siivousta tehdessä (tätä jälkimmäistä meillä tapahtuu liian harvoin) erityisemmin varoa. Tarvetta oli siis pidä, pese ja pidä taas -tyyppiselle vaatteelle. Joskus keväällä Marimekko myi edullisesti pakanloppuja, joten keväthuumassa sorruin ostamaan hameellisen verran reipaskuosista kangasta. Kotiin päästyäni ihmettelin ostostani ja laitoin kankaan kaappiin lepäilemään. Kun kaivoin sen uudestaan esille, alkoi kangas näyttää yhtä mukavalta kuin ostosta tehdessänikin, joten surauttelin siitä hipahtavan hamosen:

Kaava: SK 11-12/2008
Kangas: Marimekon puuvillakangas

Hame tuntuu kivalta, omalta. Olen myös tyytyväinen malliin, joka on yksinkertainen, hieman a-linjainen. Muutoksia en juurikaan tehnyt, lyhensin vain hametta reippaasti ja taisin myös leikata sen ilman sivusaumanvaroja.

Piilovetoketjun ompeleminen olisi voinut sujua himpun verran paremmin. Ymmärsin vasta hameen valmistuttua omistavani myös piilovetoketjupaininjalan. Täytynee testata sen toimivuutta, kun seuraavan kerran ährään piilovetoketjua paikalleen.

Tämänpäiväisen testikäytön perusteella hippihame toimii oivana kotiaskarevaatteena. Juhannussiivous on kutakuinkin tehty, joten jospa pääsisin keskittymään puikoilla olevan vihreän viimeistelyyn. Ja toivottavasti myös ilmat sallivat kesäkuisen luonnon vihreänsävyjen ihailun muutenkin kuin ikkunan läpi.

Hyvää juhannusta!

2009-05-29T13:22:00.016+03:00

Laajakaistan sairastelu aiheutti tauon blogipäivityksissä, mutta tekniikan reistaillessa on valmistunut muutama käsityö.

Edellisen postauksen epäonnistunut lakki oli vähällä lopettaa keväiset pipotalkoot alkuunsa. Vauva kuitenkin tarvitsi huhtikuun viileisiin ilmoihin lakin, joten neuloin Samoksen jämistä perinteisenmallisen vauvanlakin. Helppo, nopea ja oikeastaan ihan mukiinmenevän näköinen pipo tällä mallilla syntyy. Tällä kertaa ymmärsin myös käyttää pienempiä puikkoja, joten lakki ei ole ottanut asiakseen laajentaa itseään.

Malli: perinteinen vauvan lakki, Novita

Lanka: Samos

Puikot: 4 tai 4.5

Jos tänä keväänä neulomani lasten pipot eivät suuria tunteita - tai onnistumisen riemua - herättäneetkään, niin omaan kevätlakkiini olin enemmän kuin tyytyväinen. Viime kesänä ostetut Bambut löysivät paikkansa Edna rose -lakkina. Tämä kutomus tuntui heti omalta niin mallin, värin kuin langankin puolesta. En ole aikoihin neulonut itselleni mitään valkoista ja nyt ihmettelen miksi en, niin mukavalta väri vaihteeksi tuntui. Paljon pipoa tulikin käytettyä ennen kuin ilmat lämpenivät.

Malli: Edna Rose (ravelry)

Lanka: Novita Bambu

Puikot: 3,5 mm

Torstaina tuuli lennätti oksankappaleita pitkin pihaa, melkein tuntui kuin sisälläkin olisi tuullut. Sopivasti kalsean päivän iloksi valmistuivat erittäin pikkutyttömäisen väriset sukat. Ostin langan joskus talvella, jolloin lankakaupan bambusukkalankavalikoimat olivat vähäiset. Valitsin kahdesta väristä mieluisamman, mutta ei tämä ihan suoskikkivärini kyllä ole. Mallista pidän, samoin langan "tunnusta". Sananlaskua mukaillakseni ei väri lankaa pahenna...

Malli: Nutkin

Lanka: Hjertegarn bamboo

Puikot: 2,5 mm

Yhteistyössä ompelukoneen ja saumurin kanssa olen saanut aikaiseksi vauvalle kettukankaasta puseron ja housut sekä esikoispojalle kevätjuhlia varten tarvitun peikkopaidan. Vauvan housujen kaava oli varsin yksinkertainen, eikä ompelemisessä mennyt kuin muutama hetki. Puseron kauluksesta pidän kovasti: pukeminen on helppoa, mutta kaulus ei roiku vatteen ollessa päällä. Olen myös ollut tyyväinen kankaaseen, joka ei ole muuttunut kärsineen näköiseksi ahkerasta pesemisestä ja rumpukuivauksesta huolimatta.

Esikoinen innostui peikkopaidastaan niin, ettei antanut irroittaa siitä häntää, jonka olin ajatellut ottaa kevätjuhlan jälkeen pois. Yllättävän vähän häntä näyttää menoa hidastavan, mutta ulkoillessa se on kuitenkin varminta laittaa takin alle piiloon. Arvelisin, ettei pyöräretkeä kannata pilata sillä, että lankahäntää irroitellaan kettinkien tai pyöränpinnojen välistä.

Vauvan pusero ja housut

Kaava: Ottobre 1/2009

Peikkopaita

Kaava: Ottobre 1/2009 (venekauluksinen pusero)

2009-04-16T21:58:00.006+03:00

Kun auringonsäteet alkoivat hinata lämpötilaa nollan yläpuolelle, huomasin, ettei esikoispojalla ole yhtään sopivankokoista kevätpipoa. Siispä viime kesän jäämistönä olevalle valkoiselle Samokselle värikkäämpää kaveria kaupasta ja pipoa kutomaan. Valmista tuli nopeasti - kuten oli tarkoituskin. Lopputulos vain on... törökki. Pikaisen analyysin perusteella tilanne johtuu näistä asioista:

- joustinosa olisi pitänyt kutoa pienemmillä puikoilla (enkä vieläkään ymmärrä miksen tehnyt niin, vaikka sellainen mielessä kävikin)
- pipo on pojalle hieman liian iso (no, onneksi lapsilla on tapana kasvaa)
- käyttämäni lanka ei ehkä ole paras yhdistelmä käyttämälleni mallille (?)

Juuri ja juuri siedettävän näköiseksi pipo muuttui, kun käänsin joustinosan kaksinkerroin. Mutta edelleenkin lopputulos on vain siedettävä:

Malli: Turn a Square (Ravelry)
Lanka: Novita Samos
Puikot: 5 mm

Onneksi ei niin huonoa, ettei hitunen hyvääkin: raitojen neulominen sai hyvälle mielelle. Eikä poika ole valitellut lakin ulkonäöstä.

Jossakin asiassa on sentään ollut neuleonneakin. Vauvan sukat näyttävät siltä miltä pitikin. Ohje on uusimmasta Ullasta ja lankana vuosi sitten ostettu Fabel. Sukat pysyvät yllättävän hyvin vauvan ahkerasti sätkivissä jaloissa ja lankakin tuntui mukavan pehmoiselta - enkä ole nähnyt painajaisunia sen raidoistakaan.

Malli: Sammakko bambun oksalla (Ulla)
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5 mm

Aapelit

2009-04-06T14:57:00.008+03:00

Suklaanruskeat Jannet muuttui puikkojen käsittelyssä Aapeleiksi. Aapelit matkasivat syntymäpäivälahjaksi enolle, joka on ahkera villasukkien kuluttaja. Sukkien malli on mielestäni oikein mukava, mutta silmukoita sain luoda ohjeessa mainittua enemmän, jotta sain sukista tarpeeksi suuret (koko 42). Tiukahkolla käsialallani ja ohjeen mukaisella silmukkamäärällä tehtynä sukat olisivat sopineet muutaman numeron pienempään jalkaan.

Jannesta en ole aikaisemmin sukkia - tai mitään muutakaan - neulonut. Mukavalta paksulta sukkalangalta se tuntui ja tuo ruskean sävy oli mielestäni kaunis. Kuvaushetkellä oli kaunis auringonpaiste, joka vähän vääristää langan väriä. Sukat nielivät lankaa vähän kolmatta kerää. Pääsen siis vielä neulomaan jämälangasta pienemmät sukat, ehkä toisella värillä ryyditettynä.

Malli: Aapeli
Lanka: Gjestal Janne
Puikot: 4 mm

Valjut mustikat

2009-03-18T20:56:00.006+02:00

Valjut mustikat

Malli: Blueberry Waffle Socks

Lanka: Novita seitsemän veljestä

Puikot: 3,5 mm

Sisko toi jo viime talvena kerän vaaleansinistä seitsemää veljestä, joka oli tarkoitus muuttaa sukiksi. Toimitus vähän venähti, mutta onneksi sukantarve ei ole matkan aikana kadonnut.

Puikkoni tekivät tovin töitä ja saivat aikaiseksi vohvelikuvioiset sukat. Malli on mukava, erittäin yksinkertainen, mutta lopputulos on kivan näköinen. Oikeitten ja nurjien silmukoitten kanssa leikitellessä sukat valmistuivat miltei huomaamatta. Kantapää on tehty koulussa opitulla tavalla, mutta kutomalla aina oikeaa. Kärkeen tein nauhakavennukset, jollaisia olen aikaisemmin tehnyt vain lapasiin. Näyttävät passaavat myös sukkiin. Langan väri ei ole mustikansininen, joten nimesin ne Valjuiksi mustikoiksi. Kuvat ovat postauksen alussa, koska blogger tuntui ne ehdottomasti sinne haluavan... enkä minä kai halunnut tarpeeksi tiukasti niitä muualle siirtää.

Orava ja sen kettukaverit

2009-03-13T21:39:00.006+02:00

Pitkästä aikaa laitoin ompelukoneen töihin. Syynä esikoisen vaatteet, lähinnä niiden puute. Poika on ehtinyt taas venähtää sen verran, että sopivankokoisten vaatteiden määrä on hälyyttävästi vähentynyt. Apuun riensi Singerin ohella uusin Ottobre. Lehdessä oli mukavia malleja pojille, erityisesti tykästyin perusmallin housukaavaan, jota on helppo varioida. Testasin kaavaa ompelemalla esikoiselle oravahousut. Kankaana käytin miehen housuja, jotka olivat muuten hyväkuntoiset, mutta hylätty takataskun kohdalla olevan reiän takia (tästä saa kiittää edesmennyttä autoa, oikeamminkin sen rikkinäistä penkkiä). Sain leikattua 104 cm kokoisiin pöksyihin tarvittavat kappaleet "kokonaisina" miehen housuista, mutta saumanvarat piti jättää pois. Piristykseksi halusin laittaa housuihin oravan kuvan. Kuva olisi kannattanut tehdä käsin eikä koneella. Aioinkin jo purkaa epämääräisen kuvatuksen pois, mutta aikeen esti poika, joka halusi housunsa heti jalkaan (ja tunnisti mitä epämääräinen sininen kuvio esitti).

Samaisesta Ottobren lehdestä löysin myös venekauluksisen trikoopaidan kaavan, jota käyttäen tein pojalle kettupaidan. Jotakin kummallista esikoispojalle on tapahtunut, koska kettupaitakin piti saada päälle heti kun langat oli päätelty. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: malliksi poika ei suostu. Kuvat siis ovat... hmm, sanoisinko viitteellisiä. Kaiken lisäksi ensimmäinen kuva on otettu, kun vaatteet olivat ollet pojan yllä koko päivän. Niinpä niissä on koristeena mm. ketsuppia, banaania ja jotakin tuntemattomaksi jäänyttä tummempaa ainetta.

Oravahousut ja kettupaita

Kaavat: Ottobre 1/2009
Koko: 104 cm

Illalla vaatteiden tiimoilta käytiin keskustelu:

Isä: "Oletpa sinä nyt tyylikäs."
Poika: "En ole tyylikäs. Olen poika."

Helmikuinen vauvantakki

2009-02-18T12:43:00.008+02:00

Syksyllä löysin lehdestä mukavan vauvan neuletakin mallin. Ostin langat ennen joulua, mutta aloitin neulomisen vasta tämän vuoden puolella. Ohje oli selkeä, langan väri miellytti silmää, mutta... neule ei näyttänyt valmiina lainkaan yhtä kivalta kuin lehden kuvassa. En ehtinyt etsiskellä uutta ohjetta, kun Akateeminen ilmoitti, että tilaamani Knitter's Almanac on saapunut. Kirjaa selattuani päätin kutoa vauvalle sopivasti helmikuun kohdalta löytyvän February Baby Sweter:n, vaikka mietinkin, tulisiko takista kovin tyttömäisen näköinen.

Takki osoittautui mukavaksi projektiksi, vaikka neulomus näyttikin aika kummalliselta siinä vaiheessa, kun valmiina oli yksi hiha, mutta takki oli muuten alkutekijöissään. Lankana käytin alunperin ajattelemaani mallia varten hankittua Sisua, mutta kaksinkertaisena.

Kuvatessani luovuin pian yrityksestä asetella neuletta nätisti vauvan päälle:

Malli: February Baby Sweater (Elisabeth Zimmermann: Knitter's almanac)
Lanka: Sandnesgarn Sisu
Puikot: 5 mm

Tyttömäisyys? Vauva ei ole valittanut, mies on vähän - itse olen taipuvainen uskomaan vauvaa.

Vaaleanpunaista

2009-02-02T09:13:00.010+02:00

Eilen auringonsäde ja pari sen kaveria kurkkasivat sisään. Siispä saman tien uutta neuletakkia kuvaamaan.

Malli: Short Sleeved Cardigan with Ribbing kirjasta Fitted Knits (Stefanie Japel)
Lanka: Novita Polaris (60 % akryyli, 25 % alpakka ja 15% mohair)
Puikot: 7 mm ja 6 mm

Joulupukin säkistä löytyi Fitted Knits -kirja, jossa on usempikin toteuttamiskelpoinen malli. Ensimmäisenä tuumasta toteutukseen pääsi Short Sleeved Cardigan with Ribbing.

Olen kovasti innoissani uudesta takistani. Se on paksu, kuten halusinkin ja istuu hyvin päälle. Kokokin osui passelisti kohdalleen. Takki on tehty miltei kokonaan ohjetta tiukasti noudattaen. Ainoat pienet muokkaukset tein hihoihin. Vartalo-osaa kutoessani ehdin vaihtaa sangen tiheästi mielipidettä sopivasta hihan pituudesta. Lopulta päädyin tekemään ohjetta pidemmät hihat, jotka eivät kuitenkaan ole täyspitkät. Ainakin tähänastisella (lyhyellä) käyttökokemuksella ratkaisu tuntuu toimivalta. Jätin myös yhdet kavennukset hihoissa tekemättä ja onneksi niin - jos hihoissa olisi yhtään vähemmän silmukoita, ne olisivat liian kapeat.

Projektin miinuspuolena on käyttämäni lanka, Novitan Polaris. Siinä on niin paljon akryylia, että pelkään takin hiostavan. Halvaksi materiaalit tosin tulivat, hinnaksi tuli noin kymppi. Hinta tuohon langanvalintaan oikeastaan vaikuttikin. Kutomaan alkaessani olin vähän epävarma saanko tehtyä takkia valmiiksi, ainakaan lähitulevaisuudessa. Niinpä arvelin, ettei lankaan kannata suuresti satsata, jos tekele päätyykin puolivalmiina pimeään nurkkaan häpeämään. No, takki valmistui ja vielä kivuttomasti. Siitä rohkaistuneena uskalsin käydä hankkimassa langat seuraavaakin neuletakkiprojektia varten. Tällä kertaa täyttä villaa. Kovasti haluaisin jo käydä käsiksi noihin lankoihin, mutta muutama pienempi ja akuutimpi projekti pitäisi malttaa sitä ennen viimeistellä.

Kalastajan lakki

2009-01-16T12:32:00.004+02:00

Joulun aikaan huomasin, että isäni käytti esikoisemme kanssa ulkoillessaan yli kymmenen vuotta vanhaa pipoa, joka kuulemma oli hänen ainoa lämmin lakkinsa. Oli siis enemmän kuin aiheellista korjata tilanne, joten päätin laittaa puikot liikeelle ja kutoa isälle syntymäpäivälahjaksi lakin.

Aikaa ei ollut liiemmälti, joten ajattelin neuloa ennestään tutun Tychus -pipon. Ensimmäisestä versiosta oli tulossa liian pieni. Purin tekeleen ja aloitin uudestaan suuremmalla silmukkamäärällä. Toinen yritys eteni jonkin matkaa, ja kokokin tuntui oikealta. Sitten mieleeni tuli, ettei pipon malli olisi kuitenkaan saajalleen paras mahdollinen. Tässä vaiheessa syntymäpäiväkin alkoi olla jo enemmän kuin lähellä, eikä muusta miehelle sopivasta pipomallista ollut pinintäkään ajatusta. Nopea kierros Ravelryssa toi mieleeni Jacques Costeau -pipon, jota olin joskus ihastellut.

Malli oli mukava ja nopea kutoa, mutta tärkeintä on, että saaja piti uudesta lakistaan. Isäni pitää merestä ja kalastuksesta, joten "kalastajalakki" - kuten hän mallia nimitti - oli hänelle mieluinen malli. Alaska oli kutoessa kovan oloista, mutta valmiista neulepinnasta pidin. Neljän ja puolen puikoilla kudottuna lakista tuli tiivispintainen, joten uskoisin sen pitävät jonkin verran tuulta.

Mikäli jollakulla on tiedossa kivoja malleja miesten pipoihin, ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan. Jospa lähipiirin miesten päähineitä saisi tulevaisuudessa uusittua vähän tiuhempaan tahtiin, ettei samaa lakkia tarvitsisi enää kymmentä vuotta käyttää...

Malli: Jacques Costeau
Lanka: Drops Alaska
Puikot: 4,5 mm

Neulevuoden ensimmäiset

2009-01-04T13:16:00.005+02:00

Neulevuosi alkoi Lapaspajalla lapasilla - milläpäs muulla. Halusin itselleni paksuhkot palmikkolapaset ja tämä malli osui blogikierroksella silmiini Pujoliivi -blogista. Lapasista tuli itselleni juuri oikean kokoiset, mutta vähänkään isompikätiselle tehtäessä pitäisi silmukkamäärää tällä langalla lisätä. Palmikkokuviosta tuli mukavan näköinen, mutta erityisesti pidän kärkikavennuksesta. Vastaavaa tulen varmasti käyttämään lapasissa myöhemminkin. Käsineet pääsivät heti valmistumisensa jälkeen tositoimiin, kun kävimme eilen illalla katsomassa kaupungin ilotulitusta, joka siirrettiin eiliselle uuden vuoden aaton kovan tuulen takia. Mukavasti lapaset lämmittivät - ja väriähän näissä on melkein yhtä paljon kuin raketeissa...

Malli: Cabley Mitties
Lanka: Isoveli Colori, vajaa kerä
Puikot: 5 mm

Ennen joulua valmistuivat myös toinen Amin pipo sekä Mario -myssy. Käärin molemmat niin kiireesti lahjapaketteihin, etten tullut ottaneeksi kummastakaan kuvaa. Amin pipo oli väriä myöten samanlainen kuin edellisessä postauksessa esittelemäni. Mario -myssyn neuloin harmaasta Novita Ainosta.

Alkaneelle neulevuodelle en uskalla tehdä suuria suunnitelmia, koska neulomiseen käytettävissä olevaa aikaa tuntuu aina olevan liian vähän. Kaksi tavoitetta kuitenkin on: haluaisin neuloa itselleni polvisukat (näitä olen tehnyt aikaisemmin vain yhdet) sekä neuletakin. Neuletakki on jo aloitettu, toivottavasti se valmistuukin ennen kesää...

Menneessä neulevuodessa on parasta ollut lapsille neulominen sekä uusien tekniikoiden kokeileminen. Vuoden aikana epävarmuus neulomisen suhteen on aika lailla karissut, joten uskallan ajatella tekeväni (tai ainakin yrittäväni) sellaisia kutomuksia, jotka vielä vuosi sitten olisivat tuntuneet liian hankalilta. Toisaalta olen myös oppinut olemaan itselleni armelias: aina ei voi onnistua, eikä purkaminen kaada maailmaa.

Tonttupuuhia

2008-12-18T11:05:00.003+02:00

Tänä jouluna aioin tehdä muutaman lahjan itse ja onneksi löysin siihen aikaakin. Ystävälleni halusin kutoa jotakin punaista. Uusimmasta Ullasta löysin pipomallin, jota halusin kokeilla. Tässä karussa keinovalossa kuvattuna Amin pipo:

Malli: Amin pipo (Ulla)
Lanka: Sandnes Garn Alfa, n. 100 g
Puikot: 6 mm

Mielistyin pipon malliin niin paljon, että hankin Alfaa vielä kahteen pipoon. Toinen punainen pipo on tarkoitus saada valmiiksi vielä ennen joulua ja kolmannen (joka ei sentään tule olemaan punainen) teen itselleni joulun jälkeen. Pohdinnassa on, josko tekisin omasta pipostani hieman simppelimmän jättämällä lakin yläosan palmikot pois.

Lapsena suosikkilapaseni olivat lovikat, muita lapasia en olisi huolinutkaan mikäli olisin saanut itse päättää. Kaikista eniten pidin punaisella koristelluista lapasista. Tähän mennessä en ollut kutonut itse yhtään paria lovikkalapasia, joten asiatila oli syytä korjata. Istuskelin muutaman hetken sohvalla puikot ja lankakerä seuranani ja niin valmistuivat pukinkonttiin lämpimät lapaset.

Malli: Lovikkalapanen, esim. Novita syksy 2007
Lanka: Morjärv Ullspinneri:n lovikkalanka (100 % villa)
Puikot: 8 mm

Kuvausrekvisiittana on ensimmäinen omaan kotiimme hankittu joulukuusi. Aikaisemmin olemme viettäneet jouluaaton jomman kumman vanhempien luona, joten kuusta ei ole tullut itselle laitettua. Nyt päätimme viettää aaton omassa kodissa ja omassa rauhassa. Esikoispoika odottaa jo malttamattomana, koska pääsisi ripustelemaan itse valitsemansa kuusenkoristeet paikailleen.

Väriä pimeyteen

2008-12-03T16:59:00.007+02:00

Liikenteessä helposti kuumeneva mies halusi itselleen sormikkaat - ja juuri sen väriset, kuin itse halusi. Hetken mietittyäni toteutin toiveen:

Kuumaverisen autoilijan hanskat
Malli: oma, värisuunnittelu miehen
Lanka: Hjertegarn Lima (100 % villaa)
Puikot: 4,5 mm

Väritystä en taida enempää kommentoida, mutta langasta voin sanoa, että Lima oli varsin miellyttävää neulottavaa. Käytössä lanka on käyttäytynyt mainiosti, eikä kutita. Luultavasti tätä lankaa eksyy ostoskoriini myöhemminkin.

Vauva kasvaa kovaa vauhtia, eikä syksyllä neulomani lakki enää mahdu hänelle. Niinpä neuloin pipon pojan päätä lämmittämään ja loppuvuoden pimeitä päiviä värittämään:

Malli: Cable and Seed Stitch Baby Hat (Ravelry)
Lanka: Colinette Jitterbug (100 % merino)
Puikot: 3 mm

Ostin syksyllä Oulun käsityömessuilta vyyhdin Jitterbugia ajatuksenani tehdä siitä jotakin lapsille. Lanka on niin pehmeää, että se sopii varsin hyvin vauvan lakkiin. Pidin myös lakin mallista, ainoastaan rullautuva reuna jäi mietityttämään. Vaikka monissa vauvojen pipoissa näyttää olevan tuollainen reuna, en ihan varauksettomasti pidä siitä. Helmineule sen sijaan miellytti silmääni enemmän kuin olisin uskonutkaan. Jollakin tapaa se korostaa langan värejä. Hatusta tuli sen verran sopivan kokoinen, että taidan päästä joulun jälkeen uudestaan etsiskelemään mukavaa mallia vauvan pipolle - mikä hyvä syy viettää mielenkiintoisia hetkiä neulemallien parissa.

Pallo ja palmikoita

2008-11-17T13:42:00.006+02:00

Heikkoa pipotilannetta korjaamaan neuloin vanhemmalle pojalle uuden päänlämmittimen:

Malli: Thorpe (Ravelry)
Lanka: Novita Isoveli Color, alle kerä (alle 100 g)
Puikot: 5 mm

Ensimmäistä kertaa neuloin pipon päälaelta alkaen. Tykästyin kovasti tuohon tapaan: pipoa oli helppo sovitella matkan varrella. Ja tavoistaan poiketen poika myös suostui sovittamaan puolivalmista tekelettä. Valmiin lakin kuvaaminen pitikin sitten tehdä salaa, koska poika ei suostunut poseeraamaan.

Paksusta langasta tehtynä lakki valmistui nopeasti. Silmukkamääriä muokkasin hiukan ja lisäsin lakkiin tupsun, mutta muuten pipo on ohjeen mukaan tehty. Valmista pipoa tutkaillessaan poika seisoskeli lakki päässä peilin edessä ja nyökkäili. "Pallo heiluu", hän kommentoi ja osoitti tupsua.

Jotakin pientä olen neulonut itsellenikin. Näitä Ruskapalmikkokäsineitä kutoessani selätin sormikkaiden neulomisen kammon. Olin ajatellut, että sormikkaiden neulominen on turhan haastava homma, mutta yllätyin kuinka näppärästi ne loppujen lopuksi valmistuivat. Sormien väliin ei jäänyt etukäteen pelkäämiäni rumia aukkoja, eikä sormien kutominen muutenkaan tuntunut niin tuskastuttavalta kuin olin kuvitellut.

Florica ei ainakaan minun käsialallani ole kaikkein tasaisemmin neuloutuvaa lankaa, mutta testikäytön perusteella lanka yllätti positiivisesti lämpöisyydellään. Floricasta löytyy sen verran paljon värejä, että tulen varmaan käyttämään sitä sormikkaissa tai lapasissa myöhemminkin. Parasta tässä sormikasprojektissa oli, että kerrankin minulla on juuri oikean kokoiset hansikkaat!

Malli: Ruskapalmikkokäsineet (Villapallo)
Lanka: Novita Florica, alle kerä (eli alle 50 g)
Puikot: 3 mm

Kylmänä päivänä lisälämmikkeeksi käyvät aikaisemmin syksyllä neulomani Ursus -kämmekkäät:

Kuuraa ja lunta

2008-11-03T18:34:00.005+02:00

Viimeisenä Sukkasatopäivänä sain valmiiksi Kuuran kosketus -sukat. Harmikseni tietokone päätti ottaa hommistaan lomaa, joten en saanut päivitettyä sukkia Hillokellariin. Kone lähti viikonloppuna hoitoon ja sukat muuttivat kaappiin odottelemaan tulevan omistajansa vierailua.

Tein sukat Vuorelman Veto -langasta. Lanka neuloutui mukavasti ja tuntui pehmeältä. Vaikka lanka ei olekaan ohuinta mahdollista sukkalankaa, voisin kuvitella tekeväni siitä jossakin vaiheessa sukat itsellenikin. Toinen vyyhtikin majailee valmiiksi lankakomerossani ja on mielessä muutama ajatus mahdollisesta mallistakin. Sukkien väriä on vähän hankala kuvailla. Lähimmäksi taitaa päästä sanomalla, että lanka on harmaanvihreää ja hennosti kiiltävää. Väri on oikeampi alemmassa kuvassa, vaikkakaan ei ihan oikea siinäkään.

Sukkien varren mallikuvio on helppo, mutta antaa kuitenkin sukille mukavasti ilmettä. Tiimalasikantapää onnistui tällä kertaa huomattavasti kivuttomammin kuin vauvan sukissa, joita neuloessani testasin sitä ensimmäisen kerran.

Malli: Kuuran kosketus (Ullasta)

Lanka: Vuorelman veto, reilusti alle vyyhti n. 38 numeron sukkiin

Puikot: 3 mm sukkapuikot

Sukkien kutomista aloitellessani maa oli mallin nimen mukaisesti kuurainen, mutta neulomuksen valmistuessa jo lumen peitossa. Vanhemman pojan kanssa olemmekin harrastaneet viikonlopusta lähtien ahkerasti lumileikkejä. Kun etsiskelin märkien lapasten ja pipojen tilalle kuivia, huomasin, että valtaosa edellistalven lapasista ja pipoista on joko hukkateillä, liian pieniä tai pahasti nuhjaantuneita. Seuraavaksi siis tiedossa talvisten asusteiden neulomista.

Yksinkertaisuuksia

2008-10-28T10:57:00.003+02:00

Ennen kuopuksen syntymää ehdin saada valmiiksi kämmekkäät siskolle ja neuletakin Juniorille.

Tykästyin Ursus-kämmekkäiden malliin, kun neuloin sellaiset itselleni. Niinpä päätin tehdä samalla mallilla kädenlämmittimet siskolle syntymäpäivälahjaksi. Lankana näissä on taannoisella Haaparannanreissulla ostoskoriin sujahtanut Jäsbogarn raggi. Väriltään tämä lanka oli melko tumma, neulottuna pintana oikeastaan tummemman oloinen kuin kerällä. Lankaa oli mukava neuloa, se tuntui yllättävän pehmeältä. Nähtäväksi jää, miten se mahtaa käyttäytyä pidossa.

Malli: Ursus-kämmekkäät

Lanka: Jäsbogarn raggi (70% villa, 30% nailon)

Puikot: 4,5

Malli: Novita Muksuekstra, malli nro 35

Lanka: Novita Wool

Puikot: 3 ja 3,5

Juniorin punainen neuletakki viipyi viimeistelypöydällä pitkään ja hartaasti. Saumojen ompelu tuntui ylivoimaiselta puuhalta, mutta eihän se (tietenkään) ollut. Viitseliäisyydestä lähinnä oli kyse. Takin malli on erinomaisen tavanomainen, eikä neulominen siis ollut erityisen jännittävää. Koska neule valmistui lähinnä öiseen aikaan, kun loppuraskauden vaivat valvottivat, yksinkertainen malli oli kuitenkin paikallaan. Unisilla silmillä olisin tuskin saanut kovin monimutkaista takkia tehtyä, ainakaan ilman suuria purkamisseremonioita.

Tämä vaatekappale tulee varmaan yksinkertaisuudestaan huolimatta olemaan yksi talven aikana eniten käytetyistä, joten siinä mielessä puikkojen heiluttelu ei tuntunut tylsältä touhulta. Takin omistaja on harmillisen haluton poseeraamaan, joten jouduin tyytymään sisällä otettuun henkarikuvaan.

Vaipankäyttäjä

2008-10-22T13:34:00.004+03:00

Kestovaippoja.
Ja niiden käyttäjä, puolentoista viikon ikäinen.

Harmauksia

2008-10-02T21:45:00.012+03:00

Viime aikoina puikoilla on ollut harmaata. Ja harmaita ovat sivumennen sanoen olleet puikotkin, paksuja ja painavia metallikapineita. Syksyisessä matalalta paistavassa auringossa kuvasin eilen valmistuneet vaippahousut. Tuuli oli muuten niin kova, että meinasivat pöpät lähteä karkumatkalle.

Malli: Villapöpät Ullasta

Lanka: kaksinkertainen hahtuvalanka

Puikot: 5 mm

Pöksyjen ohjetta ei varmaankaan voi liikaa kehua. Housut neuloontuivat melkein itsestään ilman sen kummempia kommervenkkejä. Pelkäsin etukäteen, että hahtuva katkeilee jatkuvasti, mutta ainakaan kaksinkerroin neulottuna huoli oli turha. Kolmen puikot päättelyä en ollut aikaisemmin tehnyt ja luulin sitä nimen perusteella mutkikkaaksi hommaksi. Ei ollut, nimi huijasi pahemman kerran.

Pöpät vaikuttavat varsin päteviltä, mutta tositoimista minulla ei ole vielä kokemusta. Juniorin kanssa en testaillut kestovaippoja ollenkaan, mutta nyt odottelemamme vauvan kanssa aion yrittää osa-aikaista kestovaippailua. Tällä hetkellä arvelen, että voisin käyttää vauvalla kestovaippoja kotosalla, mutta reissussa (ja öisin??) valmisvaippoja. Ajattelen, että jos muutamakin valmisvaippa/päivä vaihtuu kestovaipaksi, aikaansaamamme jätemäärä pienenee mukavasti, vaikka ei optimaaliseksi muutukaan. Villapöpiä aion tehdä useammatkin, pitkälahkeisiin hankin jo langatkin. Taidan kuitenkin antaa lankojen odotella kaapissa vauvan syntymää, jotta koko on helpompi mitoittaa kohdalleen.

Toiset harmaudet tein itselleni. Näihinkin löysin ohjeen Ullasta:

Malli: Ursus-kämmekkäät Ullasta

Lanka: Pelson karstalanka, 100 % villaa

Puikot: 4,5 mm

En ole koskaan aikaisemmin kutonut enkä omistanut kämmekkäitä. En ole oikeastaan keksinyt niille käyttöä.

Monia mukavia kämmekäsmalleja katseltuani halusin kuitenkin testata niiden neulomista ja arvelin, että käyttöäkin niille löytyisi ainakin hanskojen päällä käytettynä lisälämpöä antamassa. Tämänpäiväinen testailu osoitti, että sopivan syksyisellä (tai keväisellä) ilmalla kämmekkäät lämmittävät mukavasti ilman hanskojakin - ja samalla antavat mahdollisuuden kaikenlaiseen 'sorminäppäryyttä' vaativaan puuhailuun.

Karstalangan ostin alunperin lapaslangaksi ja sellaiseksi se onkin sopivan paksua. Kämmekäskokeilun perusteella käväisin ostamassa toisenkin vyyhdin hieman erisävyistä lankaa, joten nyt lapasten kutominen ei ole ainakaan langanpuutteesta kiinni.

Seuraavassa postauksessa on tiedossa vähän enemmän väriä. Viimeistelypöydällä on viihtynyt sopimattoman pitkään jotakin punaista Juniorille. Toivottavasti saan kaiveltua pikaisesti neulan esille ja saumat ommeltua - syksyiset säät näyttävät jatkuvan, joten pienen pojan olisi hyvä saada lämmikettä ylleen.

Tynnyripipo ja pienet lapaset

2008-09-27T10:46:00.008+03:00

Varustautuminen vauvan ja syksyisten viimojen tulemiseen jatkuu. Tosin nuo viimeksi mainitut taitavat jo olla täällä, ensimmäistä vielä kovasti odotellaan.

Kaapissa vuoden verran hautuneesta langasta neuloin tulevalle perheenjäsenelle minikokoisen pipon sekä lapaset. Lakin nimesin tynnyripipoksi, koska ruskealla langalla kudottuna hatusta tulee väistämättä tynnyri mieleen.

Pipon malli: Quick and easy baby hat

Lanka: Sublime angora merino (lakkiin ja lapasiin meni vajaa kerä, eli alle 50 g)

Puikot: 3,5 mm sukkapuikot

Lapasten malli: oma, mittoja löytyy Käspaikan sivuilta
Lanka: Sublime angora merino

Puikot: 3,5 mm sormikaspuikot

Alkuperäisen nimensä mukaisesti pipo oli helppo ja nopea tehdä, eikä noin pienten lapastenkaan neulomiseen saa kovin paljon aikaa tuhrattua. Testasin tumppuja neuloessani vasta hankkimiani sormikaspuikkoja, jotka olivatkin varsin kätevät, kun puikoilla oli vain vähän silmukoita. Täytyy sanoa, että kovin minimaalisilta nuo molemmat kutomukset näyttävät, mutta pieni taitaa olla niiden käyttäjäkin.

Lankapirtin Matleenalle haluaisin antaa ison kiitoksen hänen Lapaspajalle myöntämästään Karvisesta. Tunnustus lämmitti kovasti mieltä. Luen itse useita eri blogeja, joista saan innostusta sekä löydän vinkkejä. En osaa päättää kenelle laittaisin tunnustuksen eteenpäin, joten ojennan sen jokaiselle Lapaspajan vieraalle.

2008-09-19T22:35:00.005+03:00

Vauvan polvisukkien jälkeen otin puikoille Juniorille tarkoitetut polvisukat. Silmukkamäärän kanssa oli melkoista säätämistä, mikä taisi johtua siitä, etten millään meinannut hyväksyä, että vauvan sukkien ja n. kolmevuotiaan sukkien välillä on reilusti kokoeroa. Pojan jalan mittaamisesta huolimatta aloitin sukat kahdesti liian pienellä silmukkamäärällä ennen kuin uskoin, että parempi on tosiaankin tehdä sukat mittojen mukaan eikä tunnepohjalta.

Lopputulokseen olen tyytyväinen, nopean sovituksen perusteella sukista tuli juuri oikean kokoiset. Varsi istui pojan jalkaan erityisen hyvin.

Malli: mittojen mukaan tehty, oppia otettu sekä Supervauvan polvisukista että Projektisukista

Lanka: Sandnesgarn Sisu

Puikot: 2,5 mm ruusupuiset sukkapuikot

Sukkia neuloessani tuli värien suhteen déja vu -fiilis, eikä syyttä. Pieni tutkimusretki vaatehuoneeseen todisti, että olen aikaisemminkin pitänyt turkoosin ja harmaan liitosta. Joskus 1980 -luvun lopulla tai seuraavan vuosikymmenen alussa itselleni kutomissani sukissa on miltei tismalleen samat värisävyt, lanka vain on paljon paksumpaa.

Kasvunvaraa

2008-09-16T14:55:00.004+03:00

Lapsen kasvamisen huomaa parhaiten vuodenaikojen vaihtuessa, kun vaatteiden edellisestä pitokerrasta on vierähtänyt aikaa. Välikausiulkohaalari mahtui näpäkästi Juoniorille päälle, mutta ilmojen viilentyessä sen alle ei oikeastaan löytynytkään mitään sopivaa. Ongelman ratkaisun avaimet löytyivät seuraavasta yhdistelmästä: uusin Käsityölehti, vasta alkanut äitiysloma ja reissu mummolaan.

Ompelukoneen kanssa hyvää yhteistyötä tehden tein kaivureista ja kuorma-autoista kiinnostuneelle Juoniorille välihaalarin varsinaisen ulkohaalarin alla käytettäväksi:

Kaava: SK 9/2008

Kangas: fleece

Lehdessä mainittiin, että kaava on reilunkokoinen, eikä kasvunvaraa tarvitse ottaa huomioon. No, en kuitenkaan osannut tehdä tarpeeksi pientä kokoa. Tämä haalari menee takuuvarmasti Juoniorille koko talven. Pukiessani hänelle haalaria päälle ensimmäistä kertaa tuli elävästi mieleen oma lapsuudenaikainen inho kasvunvaraa kohtaan. Näkökulma on muuttunut: nyt ei loppujen lopuksi tunnu toivottoman huonolta ajatukselta, etteivät vaatteet ole heti huomenna pieniä.

Pienen pienet sukat

2008-09-03T21:56:00.007+03:00

Puikoilla on ollut yhtä aikaa kolme neulomusta. Ensimmäisenä niistä valmistui Sukkasadon alkamisen myötä vauvan sukat. Nämä ovat muuten ensimmäiset tämän kokoluokan sukat, jotka olen neulonut. Valmiit sukat tuntuvat mahdottoman pieniltä, aika äkkiä näköjään unohtuu kuinka minimaaliset jalat vauvoilla on.

Tekniikkapuolella opiskelin minisukkien myötä tiimalasikantapään tekemistä. Aluksi käytin apuna Ullan ohjetta. Ensimmäisen sukan kantapään purin neljä kertaa ja meinasin jo unohtaa koko tiimalasin. Lähdin kuitenkin vielä tutkailemaan nettia lisäavun toivossa ja löysin wrap and turn -ohjeen. Sen avulla tein viidennen yrityksen, joka onnistui edellisiä paremmin, vaikkakaan ei ole aivan priimaa.

Toiseen sukkan sain tehtyä tiimalasikantapään yhdellä kerralla ja kohtuullisella lopputuloksella. Aikaa kantapään värkkäämiseen kylläkin meni enemmän kuin ikinä kehtaan tunnustaa. Olen tyytyväinen, etten jättänyt leikkiä kesken, vaikkei se kaukana ollutkaa. Tiimalasikantapää kun onnistuessaan on mukavan näköinen. Ehdin varmaan tehdä asian tiimoilta lisäharjoituksia vielä Sukkasadon aikana.

Malli: Supervauvan polvisukka, Uhoava gnu

Lanka: Austerman Step

Puikot: 2,5 ruusupuiset sukkapuikot

Syksyisiä iltoja varten

2008-08-10T08:27:00.003+03:00

Illat ovat jo pimentyneet ja silloin tällöin ilmassa tuntuu jo pieni häivähdys syksyä. Eilen valmistuivat viileneviä syyssäitä varten harmaat sukat. Neuloin ne viime talvilomalla Saksasta ostetusta langasta. Kerällä lanka näytti hieman levottoman väriseltä, siinä on paksumpi vaalenharmaa säie ja ohut tummanharmaa säie. Neulottuna pintana väri on kuitenkin mieluinen, eläväpintainen harmaa. Harmi, etten tullut ostaneeksi lankaa tämänvärisenä kahta kerää enempää. Eilisiltaisen testitassuttelun perusteella sukat eivät myöskään kutita paljaissa jaloissa.

Malli: River Rapids Socks

Lanka: Uschi Universal (75% villaa, 25% polyamidia), kulutus n. 60 (?) g

Puikot: 2,5 mm ruusupuiset sukkapuikot

River Rapids -sukat olivat mukavaa neulottavaa ja etenivätkin melko joutuisasti. Aloitin ensimmäisen sukat kutomisen ohjeen mukaisesti kahden puikon systeemillä, mutta se tuntui kömpelöltä tavalta neuloa. Hain siis kaapista puikkoperheen loputkin jäsenet ja neuloin sukat perinteisellä puikkomäärällä. "Suljin" sukan kärjen ensimmäistä kertaa silmukoimalla. Varsinkin ensiksi kudottu sukka onkin tuon tekniikan suhteen harjoittelukappale, mutta toisessa jälki on jo parempaa, joten opittavissa tämäkin taito taitaa olla.

Sunnuntaiaamun sää näyttää Oulussa varsin vaihtelevalta: välillä aurinko kurkistaa pilvien raosta, mutta juuri nyt näyttää siltä, että vettä tulee millä hetkellä hyvänsä. Tiedossa on kuitenkin rentoa vapaapäivänviettoa ja ehkä myöhemmin illalla hetki aikaa seuraavan neuloprojektin aloitteluunkin.

Laukkukokeilu

2008-08-08T19:18:00.004+03:00

Viime vuonna testasin siskon syntymäpäivän lähestyessä virkkaustaitojani ja sain tehtyä hänelle virkatun kesälaukun lahjaksi. Taidan toistaa itseäni, koskapa aion jälleen lahjoa häntä itse tehdyllä laukulla, ommellulla tällä kertaa.

Kassin kangas löytyi, kun pistäydyin loman aikana Haaparannan Ikeassa. Verhokangastahan tuo on, mutta sopivan jykevää myös laukkua varten. Vuori on omista kätköistä löytynyttä lakanakangasta. Suuriin kokeiluihin en kassia ommellessani alkanut, sen verran epävarma olin onnistumisen suhteen. Siksipä tässä versiossa ei ole sisätaskuja lainkaan, vaikka niille olisi varmasti käyttöä. Laukun tekeminen oli kuitenkin sen verran mukavaa - ja itse asiassa myös helppoa - että seuraavaa ommellessani uskallan yrittää taskuja sekä myös jonkinlaista kiinnitysmenetelmää sikäli mikäli laukku tuntuu sellaista tarvitsevan.

Kaava: SK 08/2006

Kangas: Ikean verhokangasta n. 0,30 m + vuoreen saman verran lakanakangasta

Ja sitten keskeneräisen kutomuksen pariin...

Raitoja

2008-07-24T18:05:00.007+03:00

Muutaman päivän etsintöjen jälkeen löysin kameran akun laturin ja pääsin kuvaamaan jo jokin aika sitten valmistunutta kutomusta. (Kuvat on otettu itselaukaisijalla, joten ovat laadultaan surkeita.)

Marjapuuronvärisestä Samoksesta valkoisilla raidoilla ryyditettynä muokkaantui puikkokäsittelyssä kesäinen neuletakki. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että sain tehtyä takin valmiiksi asti, sekä siihen, ettei mukaan loikannut kovin suuria virheitä.

Seurailin Novitan ohjetta orjallisesti, ainoina muutoksina oli kahden värin käyttäminen sekä hihojen lyhentäminen hitusen verran. Edellisen kerran olen kutonut neuletakin ikuisuuksia sitten, minkä huomasin varsinkin saumoja ommellessani. Harjoitus kai tekee mestarin (tai ainakin mestarimman) siinäkin asiassa, joten ehkäpä seuraavan puseron/neuletakin saumat ovat jo kauniimpaa katseltavaa.

Takki kaipailee vielä nappeja, mutta en ole pitänyt niiden kanssa kiirettä, koska ne ovat joka tapauksessa tällä hetkellä hyödyttömät. Vaatekaapistani löytyi parinkin vaalenpunaista puseroa, joita en enää käytä. Jommasta kummasta saanen tähän neuleeseen sopivat napit.

Malli: Novita

Lanka: Samos

Puikot: 4,5 mm

Ompelupuolella on valmistunut perusmallin raitapaita Ottobren kaavoilla. Kangas on aika jykevänoloista trikoota, joten toivottavasti se jaksaa kestää pesun toisensa jälkeen. Vaatekaapissani on aika monta pitkähihaista trikoopaitaa, eikä kuitenkaan koskaan tarpeeksi monta. Tällä kaavalla tulen varmaan surauttaneeksi vielä lisätäytettä puserovarastoon.

Kaava: Ottobre, Creative workshop 303, naisen parhaat topit

Kangas: kesälomareissulla palakorista löydettyä raidallista trikoota

Tällä hetkellä puikoilla tuntuisi olevan kovasti tunkua ja ompelukonettakin tekisi mieli käytellä. Kuten usein, aikaa on vähemmän kuin tekemisen halua. Parasta lienee pitää itsensä kurissa uusien projektien aloittamisen suhteen ja keskittyä ensin tekemään valmiiksi siskon syntymäpäivälahjaksi sunnitellut käsityöt.

Melkein Möbius

2008-06-23T20:09:00.009+03:00

Tutkailin lankavarastojani vakaana aikomuksena kutoa Möbius-huivi, mutta heti alkumetreillä selvisi, että haluankin hieman erilaisen, mutta kuitenkin hartioilla pidettävän huivin. Erona ohjeeseen on oikeastaan vain, että halusin huovista kaksivärisen, enkä ommellut huivin päitä yhteen, vaan yhdistin ne vain yläosastaan. Turkkilaista neulosta oli mukava ja joutuisa kutoa. Pinnasta tuli elävä, eikä liian reikäinen.

Kudoin huivin Novitan Oliviasta, joka tuntui aluksi tuskastuttavan halkeilevalta langalta, mutta ehkä kyseessä olikin neulomistauon tuottama tunne. Lanka on mukavan pehmeää ja varsinkin sinisessä on jännä mattapintainen kiilto. Alla olevassa kuvassa huivissa ei ole vielä lopullista kiinnitystä (nappi) paikallaan.

Malli: Möbius-huivi

Lanka: Novita Olivia, n. 200 g

Puikot: 4,5

Huivi tuli valmiiksi juhannuksena, joten sen kunniaksi vihtakin samassa kuvassa:

Vaikuttaa vahvasti siltä, että tästä neulomuksesta tuli käyttökapine. Kovin julkisilla paikoilla se ei ole vielä näyttäytynyt, mutta useampana aamuna olen hipsinyt kotosalla huivi yöpaidan päällä. Koskapa rakas - mutta kovasti kauhtunut - yöpaita ei ole blogiin sopivaa kuvamateriaalia, jätän suosiolla moiset tosielämän kuvat pois.

Kukaton kukkamekko

2008-06-13T20:42:00.004+03:00

Vaatekaapistani ei löydy montakaan näin värikästä vaatekappaletta.

Liekö alkukesä saanut pääni pyörälle? Kangas on kuitenkin kovasti mieleinen, samoin lopputulos. Tämä kuvakulma näyttää piilottavan mahan melko hyvin. Mekon mallista johtuen luulen mahtuvani siihen vielä loppukesästäkin. Ja onhan trikoo joustava materiaali.

Purkamista tulin tehneeksi aika reilusti ottaen huomioon, että mekko on varsin perusmallia. Ehkä tästä voisi oppia myös sen, ettei puolen yön jälkeen kannata ommella - onnistumisen mahdollisuudet ovat siihen vuorokaudenaikaan minimaaliset. Siinä mielessä iltaompelu onnistuu hienosti, ettei Juniori näytä heräävän ompelukoneen ääneen, vaikka surisuttelen sitä makuuhuoneen seinän takana.

Etukäteen epäilin kovasti, että hihojen tekeminen saattaa ylittää osaamiseni. Yllättävän helppo ne oli kuitenkin tehdä, joten kannatti yrittää. Ennen kauluksen ompelemista aloin pohtia saanko sen istumaan sopuisan näköisesti, mutta onneksi senkään asian kanssa ei tullut hankaluuksia.

Malli: Moda 3/2008

Kangas: löytölaarista silmiin pistänyt triikoonpala

Jossakin vaiheessa sovittelin mekkoa peilin edessä ja sanoin Juniorille: -Katso mitä äidillä on päällä. Poika vilkaisi minua nopeasti ja kommentoi: - Kukkia. Olkoon tämä siis kukaton kukkamekko.

Suhteen lämmittelyä

2008-05-30T19:26:00.006+03:00

Kevättalvella kaikki alkoi tuntua raskaalta: en jaksanut neuloa, en lukea, en lähteä ulos. Sohva houkutteli aamuin, päivin ja illoin. Arvelin pahanlaatuisen kevätväsymyksen iskeneen. Syyttelin huonoa ruokavaliota ja vähäistä liikuntaa. Syy olikin toinen - uusi elämä vaati kantajaltaan veroa.

Kadoksissa ollut virkeys on kaikeksi onneksi palannut. Vaatehuonetta siivotessani havaitsin siellä vuosia viruneen Eurokankaan pussin, josta löysin palasen sinistä fleecea. Aikani kankaanpalaa pyöriteltyäni päätin testata, josko osaisin vielä käyttää ompelukonetta.

En ole vuosiin koskenut koko masiinaan ja se näkyy. Varsinkin vetoketjun kiinnittäminen Juniorin huppariin vaati yrityksen jos toisenkin. Lopputulos ei kaiken värkkäämisenkään jälkeen ole erityisen hyvä, mutta epätäydellisyys ei haittaa. Ompeleminen kun tuntui pitkän tauon jälkeen niin mukavalta, että matkalla oleminen oli päämäärää tärkeämpää.

Juniorin hiekkalaatikkopuuhiin huppari käy vallan mainiosti. Ja nyt kun sain viritettyä suhdettani ompelukoneeseen, täytyy pitää sitä yllä, ettei uudelleenlämmennyt suhde pääse latistumaan.

Pipopaja

2008-02-03T21:06:00.000+02:00

Ennen joulua etsiskelin Ravelrystä mukavia pipomalleja joululahjapipoa varten. Malli löytyi, lanka löytyi, mutta aikaa ei. Joulukuun kiireissä sain aikaiseksi vain vaivaisen piponalun, vaikka tämä malli on todella nopea neuloa.

Joulukuulta mieleeni jäi kuva Mambosta kummallisen narumaisena lankana. Nyt kun otin pipon uudelleen käsittelyyn, alkoi lankakin tuntua langalta. Punaisesta piposta tuli itselleni liian iso. Melkein jo purinkin sen, mutta jätin ainakin vielä purkamatta. Ehkäpä tällekin päähineelle koti löytyy, vaikka joulu jo menikin.

Malli: Robin's egg blue hat

Lanka: Novita Mambo, 1 kerä (100 g)

Puikot: 6 suorat puikot + sukkapuikot

Jäin koukkuun tähän pipomalliin ja niinpä neuloin toisenkin. Tällä kertaa muistin silmukoita luodessani, ettei pääni ole ihan keskivertokokoa. Harmaasta lakista tulikin sopiva ja todella mieluinen. Napin taidan vielä vaihtaa suuremmaksi, kunhan pääsen nappiostoksille. Nyt nappasin molempien lakkien napit vanhasta talvitakista. Innostuin mallista niin, että jos kaappieni kätköstä olisi löytynyt valkoista lankaa, minulla olisi nyt senkinvärinen versio käyttöä odottelemassa. On enemmän kuin luultavaa, että sellainen vielä tämän talven aikana muuttaa hattuhyllyllemme.

Malli: Robin's egg blue hat

Lanka: Novita Aino, puoli kerää (n. 50 g)

Puikot: 6 suorat puikot + sukkapuikot

Haloilla hakattua

2008-01-28T21:39:00.000+02:00

Viime viikolla paksut puikot, ne haloiksikin kutsutut, ovat kalisseet. Jo syksyllä hankituista Eskomo -keristä muokkaantui Garnstudion ohjeen mukaan tehty bolero. Eskimoa oli mukava neuloa, varsinkin kun tottui isoihin puikkoihin. Bolerosta tuli ihanan pehmeä ja lämmin. Tällaiselle vaatteelle lienee käyttöä näin merkillisenä talvena, jolloin paksua villapaitaa ei näytä tarvitsevan, mutta jonkinlaista lämmikettä kuitenkin.

Alla kuva, joka on vähintääkin kälyinen. Bolero on symmetrinen, vaikka ei kuvassa siltä näytäkään, eikä neulejälkikään ole noin epätasaista. (Mies)kuvaajalla riitti neulomuksen kuvaamiseen kärsivällisyyttä tasan yhden kuvan verran. Huoh... hakusessa pitkähermoisempi kuvaaja ja paremmat valaistusolosuhteet.

Malli: Garnstudio
Lanka: Drops Eskimo, n. 250 g
Puikot: 10mm pyörö

Toinenkin kutomus valmistui viime viikolla. Kaappieni kätköissä oli Vihreän Vyyhdin käsinkehrättyä villalankaa, josta olin suunnitellut tekeväni pipon. Talven Modassa oli valmis ohje, joten päätin seurata sitä. Muokkasin ainoastaan silmukkamäärää ja neuloin astetta suuremmilla puikoilla. Lämmin tuli tästäkin neuleesta. Peruspipohan tämä on, mutta yleensä sellaiselle kertyy mukavasti käyttötunteja.

Malli: Moda 1/2008
Lanka: Vihreän vyyhdin käsinkehrätty villalanka, 100 g
Puikot: 6 mm sukkapuikot

Yksi ongelma pipon tiimoilta ilmaantui: Juniori innostui piposta niin, että halusi sen omaan käyttöönsä. "Äitin pipo!", hän sanoi ja osoitteli lakkia vaativasti. Viestinsä vahvistamiseksi poika heitti oman lakkinsa saman tien nurkkaan. Liekö punainen pojan lempiväri?

Lämmikettä viluvarpaille

2008-01-20T13:29:00.000+02:00

Kivitalossa palelee talvisin varpaita, minulle vinkattiin. Tilanne kuulemma helpottuisi, jos kivitalon asukilla olisi tummat, paksut villasukat. Siispä neulomaan:

Malli: Jepyn blogista

Lanka: Seitsemän Veljestä, tumman harmaa

Puikot: 3,5 mm bambusukkapuikot

Neulominen lähti liikkeelle tihkeästi, mutta kun pääsin vauhtiin, sukat valmistuivat nopeasti. Ohjeesta poiketen tein sukkiin perinteisen kantapään. Tiimalasikantapäätä en ole koskaan tehnyt, enkä muistanut tulostaa ohjetta mukaani, kun kudoin sukkia reissussa ollessani. Kovasti kyllä kiinnostaisi opetella tiimalasikantapää, mutta nyt se jäi tuonemmaksi.

Lanka näyttää kuvissa vähän oudon väriseltä, luonnossa se on kaunis tumma harmaa. Neulomista aloitellessani vähän epäilin pystyykö talvisen surkeissa valaistusolosuhteissa ylipäätään kutomaan tummaa lankaa, mutta ei se ollutkaan ongelma.

Seuraavaksi neulon jotakin ihan itsekkäästi ihan itselleni. Ja toivon, että ainakin silloin tällöin vuorokaudesta löytyisi myös neulomiseen käytettävissä olevia tunteja.

2008-01-04T22:18:00.000+02:00

Joulun vietin näissä maisemissa:

Auringon valo piristi ja pitkät kävelylenkit tekivät hyvää. Onneksi täällä kotimaankin leveyksillä päivä pitenee koko ajan, joskin vielä pienin askelin.

Joulukuussa neulomiseen oli harmittavan vähän aikaa. Kävin muutamalla työmatkalla ja kuljettelin mukanani alpakkaa, josta piti tulla kämmekkäät. Ja olisi tullutkin, ellen olisi unohtanut neulomusta Saksaan. Kutomuksen kadottaminen harmitti aika lailla, varsinkin kun kämmekkäät oli tarkoitettu joululahjaksi. Mutta ehkäpä joku hotellin siivooja tai lentoemäntä löysi tekeleen ja kulkee nyt puna-mustat kämmekkäät kädessään.

Pieniin käsiin olen sentään saanut neulottua lämmikettä:

Malli: lapselle tehty muunnelma tiinaf:n neulomista miehen tumpuista

Lanka: Seitsemän Veljestä

Puikot: 3,5 eebenpuiset puikot

Lapasista ei tullut ihan esikuvansa veroiset, koskapa aloitin niiden neulomisen muistinvaraisen 'ohjeen' avulla. Myöhemmin huomasin, että alkuperäisissä tumpuissa myös kämmenpuoli on kudottu mallikuviolla, mutta näihin lapasiin tuli tehtyä mallikuviota vain kämmenselän puolelle. Alkuperäisen mallin mukaan tehtynä lapasista olisi tullut mukavamman näköiset, mutta menevät nämä näinkin. Yrityksistä huolimatta Juniori kieltäytyi sitkeästi sovittamasta lapasia neulomisen aikana, mutta taisi koko osua kuitenkin kohdalleen.

Ostin itselleni joululahjaksi eebenpuiset sukkapuikot, joita testikäytin lapasia kutoessani. Ovatpa erinomaiset tikut! Lisäksi joulupukki muisti minua sukkakirjalla. Toivottavasti pääsen pian sen selailusta käytännön toteutuksiin.

Kertut

2007-12-09T21:38:00.000+02:00

Tällä kertaa tuttavapiirissä tarvittiin paksuja sukkia. Rohkaisin mieleni ja kokeilin pitsisukkien neulomista:

Malli: Uhoavan Gnun Kertut

Lanka: 7 veljestä

Puikot: 3,5

Nämä ovat kutakuinkin ensimmäiset ei-perussukat, jotka olen neulonut. Eivät varmasti jää viimeisiksi puikkojeni kitkuttelemiksi Kertuiksi. En ollenkaan ihmettele Kerttu -sukkien suosiota. Malli on helppo, mukava neuloa ja lopputuloksena ovat kauniit sukat.

Ihmeekseni opin mallikuvion kohtuullisessa ajassa ulkoa. Myönnettävä toki on, että toinen sukka ei ole aivan virheetön. Huomasin mokailuni niin myöhään, etten viitsinyt purkaa puolta sukkaa. Purkamista kun tuli alussa tehtyä ihan urakallakin, kun keskittymisen puutteessa puikoilla oli välillä liikaa ja välillä liian vähän silmukoita.

En ollut aikaisemmin neulonut joustinta niin, että oikeat silmukat neulottiin kiertäen. Kuten ohjeessa mainittiin, lopputulos oli kyllä pienen väkertämisen arvoinen. Kaiken kaikkiaan Kerttu -kokeilu rohkaisi tutkimaan muitakin pitsisukkamalleja 'sillä silmällä'. Eivät ne kaikki taidakaan olla täysin mahdottomia toteutettavaksi!

Pakkasta vastaan

2007-11-26T21:14:00.000+02:00

Tarkoituksena oli ostaa olohuoneeseen lamppuja. Niiden sijaan kiikutin kassalle kaksi vyyhtiä villalankaa. Vyyhdit kiertyivät keriksi ja kerät muuttuivat lapasiksi. Ensin Juniorille paksut lapaset pakkaspäiviin:

Ja itselle samanlaiset, mutta astetta isommat:

Malli: peruslapanen, ei peukalokiilaa

Lanka: Morjärv Ullspinneri:n 100 % villalanka

Puikot: 8

Lanka on erinomaisen paksua ja haiskahtaa lampaalle. Lapaset ovat pehmeät ja juuri niin lämpimät kuin langan perusteella osasin kuvitella. Ja näin paksulla langalla valmista tulee nopeasti, oikeastaan ihan huomaamatta. Kiilaton peukalo tuntui aluksi vähän tököltä, mutta paksuihin vanttuisiin se passaa kuitenkin. Vielä on mietinnässä pitäisikö omat lapaset koristella jotenkin, esimerkiksi jonkinlaisella virkatulla kukantekeleellä. Harmi, etten ostanut lankaa enempää. Toivottavasti sitä on saatavilla vielä seuraavallakin Haaparannan reissulla.

Neulomuksitta ei ole jäänyt kolmaskaan perheenjäsen. Miehen lähestyvää syntymäpäivää silmälläpitäen olen kutonut hänelle Tychus -pipon.

Malli: täältä, inspiraatio sen käyttämiseen puolestaan täältä

Lanka: Novita Aino

Puikot: 5

Pipo on vielä paketissa, joten nalle saa toimia mallina. Ilmeestä päätellen se osaisi kuvitella itselleen mieluisampaakin hommaa kuin sohvalla pipo silmillä istuskelu.

Tungosta puikoilla

2007-11-11T21:36:00.000+02:00

Olen jäänyt usean neuletyön loukkuun. Puikoilla on ollut yhtä aikaa kolme työtä: sukat, lapaset ja neuletakki. Ja uusia neulomuksia on tehnyt mieli aloitella harva se päivä… jotta homma pysyisi edes hieman järjestyksessä, olen antanut itselleni määräyksen kutoa max. kolmea työtä yhtä aikaa - yksi isompi ja kaksi pienempää juttua saavat olla yhtä aikaa työn alla. Jollakin tapaa tuo systeemi toimiikiin. Iltaisin, Juniorin nukahdettua, on mahdollista keskittyä vaikkapa neuletakin kutomiseen. Juniorin ollessa hereillä ehdin aina silloin tällöin kutoa puikollisen tai pari sukkaa tai lapasta. Tällä tavoin neuloen valmista tulee hitaasti, mutta kaikki työt ovat kuitenkin edenneet pienin askelin.

Ensimmmäisenä puikoilta pääsi Lapaskuun kunniaksi sukat:

Malli: perus

Lanka: SandnesGarn Sisu, hieman alle 80(?) g

Puikot:2.5 mm

Nämä ovat ensimmäiset neulomani miesten sukat ja ensimmäinen neulomus, jonka tein Miehelle. Step -sukkani nähtyään hän halusi saman tien itselleenkin ohuesta langasta neulotut sukat. Kuten kuvasta näkyy, malli on erinomaisen perus. Sain ohjeet, joiden mukaan sukkiin ei ehdottomasti saanut käyttää kuin yhtä väriä eikä ehdottomasti saanut tehdä minkäänlaista kuviota. Lisäksi toivelistalla oli lyhyt varsi, koska sukat on tarkoitettu sisäkäyttöön. Teknisessä mielessä nämä onnistuivat paremmin kuin edellisen postauksen sukat, joten selvästikin oli vielä paikallaan harjoitella perussukan neulomista. Viime aikoina (lue: viimeisen 15 vuoden aikana…) olen neulonut sukkia(kin) varsin harvakseltaan.

Sisu -lanka oli mukavaa neulottavaa, tosin Step:stä pidin vielä enemmän. Puikkovarastoni on kasvanut syksyn mittaan sen verran, että pystyin kutomaan molempia sukkia yhtä aikaa. Sukat etenivätkin kutakuinkin tasatahtiin. Oli mukava saada koko sukkaprojekti kerralla päätökseen, joten tulen varmaan tulevaisuudessakin kutomaan kahta sukkaa yhtä aikaa mikäli kaapin kätköistä löytyy tarpeeksi sopivankokoisia sukkapuikkoja.

Nyt kun nämä sukat hyppäsivät pois puikoilta, minulla on siis lupa aloittaa uusi neuleprojekti. Sukat vai lapaset - en tiedä vielä. Isompaa työtä en kuitenkaan aloita ennen kuin turkoosi neuletakki on (viimeinkin) valmis.

Villasukkieni lyhyt historia

2007-10-28T21:07:00.000+02:00

Talvisin olen villasukkien suurkuluttaja. Pakkaskelillä en luota talvikenkenkien lämmönpitävyyteen, ellen ole verhonnut varpaitani villalla. Sisätiloja ei käsittääkseni saa talvisaikaan niin lämpimiksi, etteivätkö jalat tarvitsisi lisälämmikettä.

Tähän asti suurin osa villasukistani on neulottu Seitsemästä Veljeksestä. Miltei jokainen sukka on tehty lyhytvartisen perussukan mallilla. Kutakuinkin kaikissa sukissani on ollut raidallinen varsiosa ja yksivärinen terä. Vuosien varrella värikirjo on ollut valtava, mutta pääsäännön mukaan sukat ovat olleet värikkäitä. Ruskeita tai mustia villasukkia minulla ei ole ollut koskaan, harmaitakin vain muutamat.

Edellisen postauksen lapaskokeilun innoittamana uskaltauduin neulomaan ensimmäistä kertaa sukat ohuesta langasta. Lopputulos on yhdistelmä sukkahistoriani havinaa ja uusia tuulahduksia: perussukan malli, mutta Uhoavan gnu:n kolmioribbikuvio; raitoja, mutta ei pelkästään sukan varressa; lyhyt varsi, mutta lyhyempi kuin sukissani yleensä.

Uusista tuulahduksista erinomaisin on käyttämäni sukkalanka. Sukat istuvat hyvin, lanka ei kutita eivätkä sukat ole liian lämpimät sisällä pidettäviksi. En oikein aikaisemmin ymmärtänyt mitä viehätystä ohuissa villasukissa on. Nyt ihmettelen, miksi en ole aikaisemmin omistanut sellaisia. Alla kuvia tämän hetken suosikkisukistani:

Malli: kuvio Uhoavan gnu:n kolmioribbisukista, sukka muuten perusmallia
Lanka: Austerman Step
Puikot: 2,5 mm bambut

Eilen illalla istuin sohvalla ihailemassa sukkiani. Yhtäkkiä kuulin koputuksen ikkunan takaa. Vilkaisin ulos ja näin pienen joulutontun. Hän oli tullut kertomaan, että lähipiirissäni olisi tarvetta lapasille, kämmekkäille ja sukille. Lupasin auttaa joulumuoria kutomalla niitä muutaman parin. Jottei apuni jäisi pelkäksi aikomukseksi ilmoittauduin mukaan lapaskuuhun.

Lapasvaihto

2007-10-19T09:48:00.000+03:00

Lapasvaihdon tiimoilta neuloin IsoPäiville lapaset teeteeAlpakasta.

Päivänvalon aikaan oli valmiina kaksi lapasta, joista kummastakin puuttui peukalo. Yläkuvan lapanen näyttää siis torsolta, mutta langan väri on oikea.

Iltasella neuloin peukalot paikoillleen ja kuvasin lopputuloksen keinovalossa:

Malli: oma

Lanka: teeteeAlpakka, 50 g

Puikot: 2,5 mm

Neuloin ensimmäistä kertaa näin ohuilla puikoilla. Aluksi valtasi epätoivo: eihän tällaisilla tikuilla mikään koskaan valmistu. Väärässä olin. Lapaset valmistuivat kohtuuajassa ja kohtuullisen vaivattomasti.

Lanka passasi lapasiin, vaikka tulin aluksi pohtineeksi sitäkin, osuiko lankavalinta ihan harhaan. Pukinkonttiin saattaa päätyä samasta langasta tehtyjä neulomuksia, mikäli lankakartasta löyytyy sopivia sävyjä.

Kuuluisa kolmas kerta

2007-10-14T12:59:00.000+03:00

Edellisessä postauksessa esittelin tuliaiseksi saamaani Naturwolle -lankaa. Alunperin aioin tehdä tästä kaulurin, mutta kaulaliinahan siitä tulikin. Tiesin alun alkaen, että näin paksu lanka ei kaipaa monimutkaista mallia. Itsepäisenä henkilönä en tietenkään uskonut itseäni. Ensimmäinen kaulaliinantekele oli liian leveä ja malli liian moniputkainen. Purkuun. Toinen versio oli liian kapea ja malli liian monimutkainen. Purkuun. Kolmas versio on sopivan levyinen ja malli yksinkertainen (2o, 2n). Ei tarvitse purkaa.

Kaulaliina valmistunee tänä iltana, mutta alla jo kuva keskeneräisestä työstä. En halunnut jättää kuvaamista iltaan, näin syksyisen hämäränä sunnuntaina päivänvalon aikanakin oli tarpeeksi hankaluuksia saada värit näyttämään edes jotakuinkin oikeilta.

Malli: perus

Lanka: Naturwolle (100 % käsinkehrättyä villaa)

Puikot: 6

Naturwolle -lanka ei ole 'tasapaksua'. Ohuiden ja paksujen kohtien vaihtelu tekee pinnasta elävän. Kuutosen puikolla tulee tiivistä neulosta. Kovakin pakkanen taitaa jäädä kaulaliinalle kakkoseksi.

Alkuviikosta valmistui myös lapaspari. Koska ne lienevät vielä postipojan huomassa, laitan kuvat tulemaan vasta muutaman päivän kuluttua.

Lahjoja ja lankoja

2007-10-02T20:59:00.001+03:00

Postilaatikosta löytyi pehmeä kirjekuori, jonka sisältö näkyy tästä:

Kuva ei tee lapasille oikeutta, mutta antaa sentään jonkinlaista osviittaa. Kyseessä ovat Eevan huovuttamat vaaleanpunaiset lapasvaihdon lapaset. Ovat oikein lämpimän oloiset, joten käyttöä tulee varmasti - näissä eivät sormet palellu ihan helposti, vaikka joutuisin pitempäänkin odottelemaan, että Juniori suostuu lähtemään pakkasesta sisälle. Kiitos Eevalle paketista!

Alla toinen lahja, tuliaisia Helsingistä. Kyseessä on Vihreän Vyyhdin Naturwolle -lanka, käsinkehrättyä villalankaa siis. Koskapa langan pitäisi olla kutittamatonta, olen suunnitellut muuttavani ruskeansävyisen vyyhdin jossakin vaiheessa kauluriksi. Punaisesta tulee jotakin itselleni. Pientä ja punaista on tällä hetkellä puikoillakin, mutta siitä tarkemmin, kunhan on jotakin valmista.

2007-09-27T21:44:00.000+03:00

Juniori ulkoilee mielellään. Ulkona olemisen päätarkoituksia näyttää olevan kaiken sotkua aiheuttavan tarkka ja yksityiskohtainen tutkiminen: hiekka, kivet ja muta tulevat parhaiten tutuiksi koskettelemalla. Kesällä tutkimusretkien jäljet oli helppo huuhtoa hanan alla pois. Nyt kylmempien ilmojen aikana homma on monimutkaistunut, tai ainakin hidastunut. Lapasten peseminen ja kuivaaminen vaatii oman aikansa, toisin sanoen käsinevaraston on oltava tarpeeksi suuri. Meillä ei ollut, joten tilanteen parantamiseksi laitoin puikot liikkeelle.

Metsänhaltija -lapaset
Malli: peruslapanen, kuvio Uhoavan Gnun Kolmioribbisukista

Puikot: 4

Pienten lasten lapasten neulominen sujuu ripeästi. Juuri siksi niitä voi käyttää testikenttänä monenlaisten kuvioiden ja malliratkaisujen testaamiseen. Lopputuloksen näkee nopeasti, eikä mahdollinen purkutuomiokaan pahasti vaivaa, kun aikaa ei ole neulomiseen tuhlaantunut tuhottomasti.

Mallikuvio oli oikeilla ja nurjilla silmukoilla leikkimistä. Yksinkertaisella metodilla tuli kiva kuvio, jota aion testata jossakin vaiheessa myös sukkiin.

Tilauslapaset

2007-09-24T21:03:00.000+03:00

Elokuussa tein Nalle -langasta lapaset, jotka saivat tylysti purkutuomion. Ennen kuin ehdin kyseisen langan kanssa toiselle kierrokselle, olin käynyt lankakaupassa ja selannut Modaa. Tässä siis lapaset, joista jokin aika sitten mainitsin:

Malli: Moda 05/2007
Lanka: Sublime Angora Merino
Puikot: 3,0 ja 3,5

Lapaset valmistuivat kahdella puikolla neuloen, joten ylimääräisenä työvaiheena sain nautiskella saumojen ompelemisesta. Näin pienessä työssä ommeltavaa ei kuitenkaan kerry valtaisasti, joten neulan kanssa sohiminen pysyi siedettävässä määrässä. Erityisesti pidän lapasten rannekeosasta, joka tuo muuten yksinkertaiseen malliin mukavan erilaisen vivahduksen. Rannekeosaa tehdessäni aloin tosin epäilemään laskutaitoani. Molempien lapasten kohdalla jouduin purkamaan, kun tajusin luoneeni väärän määrän silmukoita. Liekö ongelma matemaattisissa taidoissa, vai kellonajassa. Lapaspajalla kun neulotaan lähinnä silloin, kun Juniori on katselemassa unikuvia. Eivätkä unikuvat aina ilmaannu aikaisin ja vaivattomasti.

Tiedossa on vielä muutaman pienemmän työn tekeminen ennen kuin pääsen jatkamaan neuletakin kimpussa. Tällä hetkellä puikoilla on tilauslapasten etäinen sukulainen. Maalaisserkku tai maalaispikkuserkku.

Lentokonekutomista

2007-09-17T12:09:00.000+03:00

Halusin harrastaa lentokonekutomista. Projektia rajoitti muutama seikka: mallin tuli olla helppo, jotta ohjetta ei tarvinnut kuljetella mukana. Minun tapauksessani mahdollisuuksien kirjo ei tästä syystä ollut suuren suuri… Toiseksi, kaapistani löytyy vain yhdet bambupuikot (3.5 sukkapuikot). Kun nuo rajoitukset yhdistyivät käytännön tarpeeseen, otin puikoille perusmallin pipon. Lanka on samaa Seitsemää Veljestä, josta tein aikaisemmin lapaset.

Matkaneuleeksi pipo oli sopiva. Neulomiseen ei tarvinnut milläään lailla keskittyä, mutta toisaalta tiesin koko ajan, etten neulo vain neulomisen vuoksi. Peruspipolle tulee olemaan käyttöä kunhan ilmat tästä vielä hitusen kylmenevät. Normaalisti olisin valinnut nelosen puikot, mutta nyt siis neuloin noilla 3,5 puikoilla. Piposta tuli tiivis ja juuri oikean kokoinen.

Kuva ei tipahda luksuskategoriaan. Lapaspajan valaistus on edelleen surkea, eikä parannusta ole luvassa ainakaan tämän kuun aikana. Taustana on seinä, josta tapetit on revitty irti - uudet ovat vielä jonkun rautakaupan hyllyllä löytämistään odottelemassa.

Malli: peruspipo Novitan ohjeen mukaan
Lanka: Seitsemän Veljestä Raita
Puikot: 3,5 bambut

Valmista ja keskeneräistä

2007-09-10T14:36:00.000+03:00

Lapaspajalla on viime aikona puuhasteltu käsineiden kimpussa. Edellisessä postauksessa mainittu Sublimen Angora Merino on muuttanut muotoaan langasta ihanan pehmeäksi lapaseksi. Ensimmäistä kertaa olen neulonut lapasta kahdella puikolla. Vasta kun ensimmäisen lapasen peukalo oli valmis, uskoin, että voihan näitä näinkin tehdä. Siihen asti oli koko ajan takaraivossa tunne, etten osaa lukea ohjetta oikein ja eihän tästä mitään tule. Kahdella puikolla neulominen on kuitenkin piristävää vaihtelua ja kun lankakin on luksusta, on lapastelu ollut varsin hauskaa.

Koristelisin mielelläni tämän postauksen lapasten kuvalla, mutta käytännön syyt estävät sen: Lapaspajalla on alkanut remontti, jonka vuoksi kaikki kattolamput ovat pysyvästi pimeinä. Tai ainakin vielä viikon-parin verran. Valokuvaaminen ei siis sisätiloissa iltasella onnistu ja juuri iltaisinhan olisi aikaa ottaa kuvia. Pakollinen kuvaustauko tuntuu kuitenkin pieneltä harmilta. Remontista on haaveiltu jo miltei kolme vuotta. Nyt kun homma on viimekin alkanut, tuntuu aivan hyväksyttävältä, ettei keittiöön tule vettä ja illallinen tarkoittaa mikrolämmitteistä einesateriaa.

Keskeneräisiä neuletöitä on ilmaantunut yksi lisää: peruskaulaliina. Tätä 2 o - 2 n -tyyppistä kudelmaa neuloskelen iltaisin, kun Juniori harrastelee iltapesun yhteydessä vesileikkejä. Kaulaliinantekeleen säilytyspaikkakin on tällä hetkellä pesuhuoneen komeron ylähylly…

Haaveilua ja lankaostoksia

2007-09-01T22:20:00.000+03:00

Kävelin alkuviikon kauppareissulla lievän tarkoitushakuisesti lehtihyllyn ohi. Hidastelin kohdalla sen verran, että ehdin sattumalta bongata vasta ilmestyneen Modan. Pakkohan se oli ostaa, kun sattui olemaan tyrkyllä.

Haluan tehä -lista kasvoi lehteä selatessani muutamalla ihanuudella. Ensimmäisenä silmään pistivät lapaset… lehdessä oli parikin kiehtovaa mallia. Juniori - traktorihullu - saattaisi tykästyä punaiseen villapaitaan. Kiertosilmukkaneule näytti kivalta, mutta tekotapa vaatinee vielä hieman pureskelua. Lapasten lisäksi lakkeja tarvitsee aina. Vinopitsinen myssy näytti enemmän kuin viehättävältä, joten listalle pääsi sekin.

Menossa olevista projekteista Turkoosi (neuletakki) edistyy tasaisen varmasti. Takin neulominen on ollut silkkaa nautintoa enkä malta oikein odottaa sen valmiiksi saamista. Viime yönä valmistui takakappale ja aloittelin pikkutunneilla vielä etukappalettakin.

Neulemallien selailun innoittamana poikkesin tänään (tunnustan: lähdin varta vasten) lankakauppaan. Mukaan tarttui muutama kerä Sublime Angora Merinoa. Mikä lanka!

2007-08-27T22:22:00.000+03:00

Nämä pari työtä valmistuivat juuri ennen blogin aloittamista:

Elokuun helteitä huokaillessa hiipi mieleen tuleva syksy ja pakkaset. Viime talvinen pipo oli kesän aikana kutistunut kaapissa, eikä enää yltänyt Juniorin korvia suojaamaan. Siispä nettiin päähineen ohjetta etsimään. Sopivan silmukkamäärän otin täältä, samoin hyödynsin kavennusohjeet.

Kuva on valitettavan hämärä sekä valaistukseltaan että muuten. Käytännön ongelmat vaikeuttivat kuvaustouhua: Juniori intoutui testailemaan peilin edessä pipon päähän laittamista ja pois ottamista. En mitenkään ehtinyt napata kuvaa niinä harvoina hetkinä, kun pipo suojeli Juniorin kutreja kutakuinkin asiallisesti.

Malli: Moda, hieman sovellettu
Lanka: Seitsemän Veljestä (itseraidoittuvaa lankaa)
Puikot: ne ainoat sukkapuikot, jotka omistan. Arviolta neloset.

Ja tässä ihka ensimmäinen virkkaustyöni (unohdetaan kouluaikaiset ketjusilmukkatekeleet):

Ohje: Novita (löytyy verkkosivuilta)
Lanka: Malibu (ohjessa lisäksi Gold, mutta olin minulle turhan kimaltelevaa lankaa)
Koukku: 5 1/2

Virkkaaminen oli minulle niin uusi tuttavuus, että noudatin ohjetta orjallisesti. Se onnistuikin hyvin, kunnes tuli kahvojen kiinnityksen aika. Ohjeessa tuskin oli vikaa, lukijassa sitäkin enemmän. Löysin apuja Virkun blogista ja johan onnisti! Sain kahvat kunnialla kiinni ja uskaltauduin antamaan kassin lahjaksi kuten olin virkatessani salaa suunnitellutkin.

Oli ja meni

2007-08-25T22:36:00.000+03:00

Ensimmäinen tilauslapanen valmistui muutama päivä sitten. Eilen tarkastelin tuotostani kriittisesti ja annoin tuomion: purkuun. Lapasen kohtalo ei tullut yllätyksenä. Aavistelin neuloessani, että näinhän tässä käy, mutta itsepäisesti väkersin viimeiseen silmukkaan asti. Lopputulos näyttää liian nopeasti kasvaneelta teinipojalta: olemus on hontelo ja heiveröinen. Käsineen sielunmaisema vaatii toisenlaisen peukalon ja kavennukset kuin mitä tulin tähän ensimmäiseen versioon tehneeksi. Lapasen kämmenselän puolelle testailin palmikkokuviota, joka onnistui hyvin. Sama kuvio tulee siis kakkosversioonkin. Samoin rannekeosa säästyy - siinä lieneekin hankala tehdä suurempia virheitä ;) Huomenna siis purkamaan ja uudella innolla neulomaan.

Eilen laitoin myös puikoille jotakin turkoosia. Toiveissa on, että siitä valmistuisi neuletakki, jonka kuvan näin ensimmäistä kertaa Tikkunuottasilla -blogissa (Narnia -takki). Myöhemmin olen nähnyt saman neuleen muuallakin. Joka tapauksessa, tuon ensimmäisen näkemäni kuvan perusteella tykästyin malliin sen verran, että metsästin ohjeen esille. Langan valinta oli helppo, löytäminen ei. Juniori sai vast'ikään lahjaksi lapaset, jotka oli tehty silmääni miellyttävästä turkoosista Seitsemästä Veljeksestä (Moniraita). Lapaset nähtyäni tiesin, että tämä on juuri se ainoa oikea väri neuletakkikokeilua varten. Lankojen löytäminen olikin sitten hankalampaa. Väri lienee viime keväältä tai joltakin muulta aikaisemmalta ajankohdalta. Markettien hyllyistä sitä ei enää löytynyt. Halpakaupassa onnisti: lankahyllyn päällä lojui pussillinen turkoosia ihanuutta, joten hamstrasin sitä tarvittavat grammamäärät - ja vähän ylikin...

Keskeneräisyyksiä

2007-08-20T20:46:00.000+03:00

Puikoilla on tällä hetkellä tilauslapaset ruskeasta Nallesta. Väri on kaunis, mutta lanka tuntuu varsin ohuelta Seitsemän Veljeksen jälkeen. Sivutyönä teen mallitilkkua Oliviasta. Paksumpi lanka, paksummat puikot... mallitilkku etenee nopeasti ja vaivattomasti, lapaset - no, etenevät nekin, mutta huomattavasti hitaammin. Onneksi syksy ei ole vielä hyökännyt kehiin, joten siskon sormet tarkenevat vielä hetken ilman käsineitäkin.

Jotakin valmista

2007-08-18T14:49:00.000+03:00

Malli: peruslapanen
Lanka: Seitsemän veljestä raita

Nämä lapaset ovat ehtineet matkustaa jo monta sataa kilometriä ennen kuin edes ehtivät valmiiksi. Autossa neulominen ei ole hullumpaa hommaa: matka etenee mukavasti metsätaipaleellakin.

Neulominen onnistui ilman suurempia kommervenkkejä, tosin tulin innoissani lisänneeksi toiseen lapaseen turhan monta silmukkaa peukalokiilaa värkätessäni. Onneksi huomasin virheen melko nopeasti, joten purkaminen onnistui ärinättä. Langan väri alkoi tuntua niin omalta, että täytynee hakea santsikerä ja neuloa lapasten kaveriksi yksinkertainen pipo.

Langasta lapaseksi

2007-08-16T12:40:00.000+03:00

Marketin lankahyllystä löytyi mielenkiintoisen värinen kerä Seitsemää Veljestä. Pelkästään lankaa katselemalla en osannut kuvitella, minkälaiseksi neulepinnaksi sen ruskean ja valkoisen sävyt muutuisivat. Siispä testaamaan. Mutta ennen testiajoa piti vielä etsiskellä peruslapasen ohje. Vanhoista kätköistä ei löytynyt, mutta onneksi on netti. Kahdesta ohjeesta sain yhdistettyä yhden mieleisen.

Vasemman käden lapanen on jo valmiina ja toinenkin hyvässä vauhdissa. Etukäteen muistelin, että peukalon tekeminen on hankala homma, mutta onneksi muistikuva oli väärä. Ja ainakin valmiissa lapasessa mitoituskin osui juuri omaan käteen sopivaksi, toivottavasti toinenkin valmistuu yhtä ongelmattomasti.

Aloitus

2007-08-14T13:40:00.000+03:00

Olen uudelleenvirittelemässä neulomistaitojani pitempääkin pidemmän tauon jälkeen. Viime vuosina olen saanut neulottua yhdet lapaset (liian suuret ja ruma peukalo), pipon (onnistui!) ja neulepuseroa (jäi kesken). Nyt olen tutustunut uudelleen puikkoihin ja vähän koukkuunkin. Apujoukoiksi olen kutsunut opaskirjat, netin ja sisun.

Salakavalasti ostoskärryihini on kauppareissuilla hypännyt lankakerä jos toinenkin - toivottavasti ne vielä muokkaantuvat joksikin käyttökelpoiseksi. Projektini etenevät hitaasti, eivätkä aina edes kovin varmasti, mutta ainakin joutkut loppuun saakka. Aluksi tarkoituksenani on neuloa pientä ja helppoa. Blogin nimeä mukaillen lähden liikkeelle lapasista.

Tervetuloa lapaspajalle!